Minulla on omituinen suhde Jane Austeniin. Avasin ensimmäistä kertaa Austenin teoksen (Järki ja tunteet) kahdeksannella luokalla. Luin sen aivan liian aikaisin ja en pitänyt kirjasta ollenkaan. Mielestäni naiskuva romaanissa oli stereotyyppinen ja jokainen henkilöhahmo oli ärsyttävä. (Pidin aiheesta jopa esitelmän) Pari vuotta myöhemmin päätin lukea Austenin suosituimman teoksen: Ylpeyden ja ennakkoluulon ja rakastuin kirjaan ensilukemalta. Myöhemmin luin vielä Järki ja tunteet kirjan uudelleen ja rakastuin siihen myös. Rakastan Austenin kirjoitustyyliä, huumoria ja havainnointikykyä ja olen peruuttamattomasti koukussa.
Niinpä kun kävin kaksi vuotta sitten Lontoossa näin tämän kauniin painoksen Austenin Emmasta ja se löysi lopulta tiensä matkalaukkuuni. Kirja kuitenkin oli englanniksi, minkä takia se oli lukemattomana hyllyssäni niin kauan. En ollut koskaan lukenut mitään niin vaativaa tekstiä englanniksi ja minua pelotti, että pilaan itseltäni Austinin, jos luen kirjan, josta en ymmärrä kaikkea ja kirja menee minulta ohi. Kuitenkin avasin kirjan ja kuukauden lukemisen jälkeen sain sen vihdoinkin suljettua.
Emma kertoo Austenin tapaan englantilaisesta porvaristosta 1700-luvulla. Päähenkilönä on Emma, joka asuu isänsä kanssa kahdestaan. Emma on juuri saanut saatettua yhteen heidän edellisen palvelijan hänelle sopivan miehen kanssa. Tästä Emma alkaa ajatella, että hän on asiantuntija ihmisten sovittamisessa toisilleen. Hän siis aloittaa yrittämällä löytää ystävälleen Harrietille suotuisan aviomiehen - ja ystävysten seikkailu sosiaalisiin piireihin alkaa.
Austenin arvosteleminen on vaikeaa. Siispä sanon vain, että pidin kirjasta todella paljon. Minun on vaikea lähteä analysoimaan, miten juoni, hahmot ja teemat onnistuivat toistamatta itseäni. Kaikki olivat loistavia. Näin ollen haluan vain kirjoittaa ajatuksistani ja tunteistani kirjasta.
Ensimmäiseksi pitää tietenkin puhua minua kammottaneesta asiasta: millaista olisi lukea Austenia englanniksi? Olen lukenut jonkin verran kirjoja englanniksi, joten koen, että tasoni riittää tällaiseen tekstiin - ja se riittikin, juuri ja juuri. Kirjan lukeminen oli hidasta, mutta se ei tehnyt lukukokemuksestani vähemmän nautittavaa. Lisäksi luettuani Austenia englanniksi ymmärrän, kuinka hankalan käännösurakan edessä kääntäjät ovat olleet hänen romaaneja kääntäessään ja he ovat tehneet erinomaista työtä. Kuitenkin mielestäni oli aivan toinen kokemus lukea kirja alkuperäiskielillä ja suosittelen sitä jokaiselle, joka kokee oman kielitaidon olevan tarpeeksi hyvä tehtävään.
Ensimmäiseksi pitää tietenkin puhua minua kammottaneesta asiasta: millaista olisi lukea Austenia englanniksi? Olen lukenut jonkin verran kirjoja englanniksi, joten koen, että tasoni riittää tällaiseen tekstiin - ja se riittikin, juuri ja juuri. Kirjan lukeminen oli hidasta, mutta se ei tehnyt lukukokemuksestani vähemmän nautittavaa. Lisäksi luettuani Austenia englanniksi ymmärrän, kuinka hankalan käännösurakan edessä kääntäjät ovat olleet hänen romaaneja kääntäessään ja he ovat tehneet erinomaista työtä. Kuitenkin mielestäni oli aivan toinen kokemus lukea kirja alkuperäiskielillä ja suosittelen sitä jokaiselle, joka kokee oman kielitaidon olevan tarpeeksi hyvä tehtävään.
Mutta nyt itse kirjaan. Emma on kieltämättä kasvutarina. Alussa Emma on naivi ja nenäkäs, mutta kirjan myötä hän kasvaa ihmisenä huomattavasti ja kirjan lopussa häntä ei enää meinaa tunnistaa samaksi tytöksi, joka kirjan alussa tavattiin. Muutkin alussa huomauttelevat Emman käytöksestä ja sanovat ääneen asiat mitä lukija varmasti ajattelee (minkä takia se olikin niin mukavaa lukea). Lopussa Emma saa kiitosta tapahtuneista muutoksistaan ja hän oppii paljon kirjan tapahtumista samaan aikaan kuin lukijakin toivottavasti.
Pidin kirjassa todella paljon siitä, kuinka inhimillisiä hahmot olivat. Tuntui kuin olisin voinut nähdä jokaisen hahmon oikeassa elämässä. Austenin hehkutettu tapa kuvata henkilöhahmoja oli siis läsnä tässäkin romaanissa. Hänen tarkkuutensa ja oveluutensa vihjaavat henkilöhahmojen huonoja ja hyviä ominaisuuksia sanomatta erittäin vivahteikkaaksi ja en vain pysty saamaan siitä tarpeekseni.
Kirjan juoni oli - pakko myöntää - hidas, mutta kuitenkin koukuttava. En tiedä miten Austen onnistui tässä, mutta minun oli vaikea laskea kirjaa alas kerran kun olin aloittanut sen. Lisäksi henkilöhahmojen ongelmat tuntuvat todella mitättömiltä, kun otti askeleen taaksepäin tarinasta, mutta lukiessa ne tuntuivat maailmanlopulta. Samalla siis pystyn huvittuneena katsoa tarinan etenemistä, mutta olen peruuttamattomasti koukussa siihen ja tämä on Jane Austenin taikaa.
Arvosana: ★★★★★
Pidin kirjassa todella paljon siitä, kuinka inhimillisiä hahmot olivat. Tuntui kuin olisin voinut nähdä jokaisen hahmon oikeassa elämässä. Austenin hehkutettu tapa kuvata henkilöhahmoja oli siis läsnä tässäkin romaanissa. Hänen tarkkuutensa ja oveluutensa vihjaavat henkilöhahmojen huonoja ja hyviä ominaisuuksia sanomatta erittäin vivahteikkaaksi ja en vain pysty saamaan siitä tarpeekseni.
Kirjan juoni oli - pakko myöntää - hidas, mutta kuitenkin koukuttava. En tiedä miten Austen onnistui tässä, mutta minun oli vaikea laskea kirjaa alas kerran kun olin aloittanut sen. Lisäksi henkilöhahmojen ongelmat tuntuvat todella mitättömiltä, kun otti askeleen taaksepäin tarinasta, mutta lukiessa ne tuntuivat maailmanlopulta. Samalla siis pystyn huvittuneena katsoa tarinan etenemistä, mutta olen peruuttamattomasti koukussa siihen ja tämä on Jane Austenin taikaa.
Arvosana: ★★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti