Pieni elämä kertoo neljästä nuoresta miehestä New Yorkissa. Malcom on rikkaasta perheestä tuleva puoliksi musta opiskelija, joka tähtää arkkitehdiksi. JB on taiteilija, Willem on lupaava näyttelijän alku ja Judy on juristiopiskelija, jolla on synkkä, mutta mysteerinen menneisyys. Kirjassa seurataan ystäväporukkaa vuosien ajan heidän vanhuuteensa asti.
Tämän kirjan lukeminen olisi käynyt urheilusta. Lukeminen oli henkisesti erittäin raskasta, koska kirja oli täynnä todella rankkojen kokemusten läpikäymistä. Siitä huolimatta halusin lukea kirjaa jatkuvasti, joten loppujen lopuksi luin tämän 937-sivuisen tiiliskiven todella nopeasti - ja rakastin jokaista sivua.
Yanagiharan Pieni elämä on ilmiömäinen. Kirjan juoni on minimaalinen, mutta silti täynnä juonenkäänteitä. Perinteistä draaman kaarta ei ole, vaan kirja koostuu tapahtumista ja kokemuksista, jotka yhdessä muodostavat elämän. Tapahtumia ei käsitellä kronologisesti ja näkökulma vaihtuu jatkuvasti ja juoni on kuin suuri palapeli, jota kasasin lukiessani kunnes kirjan viimeisellä sivulla sain viimeisen palan ja ymmärsin tarinan kokonaisuuden kauneuden. Tämä oli kylläkin mahtipontisesti sanottu, mutta en oikein löytänyt muita sanoja.
Henkilöhahmot ovat jokainen aivan oma ihmisensä. Kirjan lopussa jokaisesta on muotoutunut aivan selkeä oma persoonansa ja kirjaa lukiessa tuntui siltä kuin olisin tuntenut jokaisen hahmon ystäväporukasta. Löysin jokaisesta jotain samaistuttavaa. Jokaisen kokemukset olivat niin yksilöllisiä, mutta kuitenkin niin universaaleja, että löysin itseni monesta lauseesta kirjassa ja ehkä juuri siksi pidin tästä kirjasta niin paljon.
Minä pidin todella paljon siitä, kuinka tämä kirja käsitteli seksuaalisuutta ja ihmissuhteita ylipäätään. Ihmisillä oli suhteita samaa sukupuolta olevien ihmisten kanssa useaan otteeseen kirjan aikana, eikä se ollut ollenkaan outo tai paheksuttavaa. Se vain oli kaikki ottivat sen hyvin, eikä asiasta tehty suurta numeroa.
Kirjassa on monenlaisia rankkoja asioita ja kokemuksia, kuten jo edellä mainitsin. En halua spoilata mitään, joten yritän olla epämääräinen. Ne kokemukset tuntuivat minulle aidoilta, sillä mitään ei romantisoitu tai kammoksuttu. Asiat vain tapahtuivat ja oli lukijan tehtävä nähdä millaisia ne olivat.
Kokonaisuudessaan kirja on aivan uskomaton ja ansaitsee kaiken ylistyksen mitä se on viimevuosina saanut. Jos sinulla on yhtään halua lukea Pieni elämä suosittelen sitä erittäin paljon. Vaikka se on paksu se on todella lukemisen arvoinen. Kuitenkin varoituksen sanana: jos olet todella herkkä millekkään, tätä kirjaa ei kannata lukea.
Arvosana: ★★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti