Kuninkaiden koitos (Tulen ja jään laulu #2) - George R. R. Martin

Valkoinen korppi tuo viestin vuosia kestäneen kesän päättymisestä. Talven varalle varustautuminen
ei kuitenkaan ole Seitsemän kuningaskunnan asukkaiden suurin huolenaihe, sillä valtakunta on
sisällissodan kourissa.

Valtaistuinpelin panokset kovenevat, ja häviäjiä on paljon. Aivan liian moni on kiinnostunut
rautavaltaistuimesta, eikä ihmishenki ole paljonkaan arvoinen, kun kuninkaat ottavat toisistaan
mittaa. "Ellet kykene suojelemaan itseäsi, kuole ja väisty niiden tieltä, jotka siihen pystyvät. Tätä
maailmaa hallitsevat terävät miekat ja vahvat käsivarret."

Olen todella vaikuttunut. 

Lähdin alunperin Tulen ja jään laulu -sarjaan skeptisesti, sillä olen kuullut monien luovuttavan sarjan suhteen monimutkaisen kielen ja sen raskauden takia. Kuitenkin minulla on aivan päinvastainen tunne. Mielestäni Martinin kieli on todella helposti ymmärrettävää (saattaa johtua onnistuneesta käännöstyöstä) ja tarina on yllättävän helppo seurata, vaikka se onkin monimutkainen. 

Pidin todella paljon sarjan ensimmäisestä osasta, eikä toinenkaan osa pettänyt minua. Kuninkaiden koitos on selvästi fillerikirja sarjassa ja se tekee paljon pohjatyötä sarjan tuleville osille. Politiikka oli tässä osassa todella vahvassa asemassa ja sen takia kirjassa oli vähemmän toimintaa. Juoni tuntui hitaamaalta, mutta se ei haitannut minua, sillä pidän todella paljon politiikasta kirjoissa. 

George R. R. Martin käsittelee tässä osassa paljon sotaa ja sen järjettömyyttä, varsinkin äitien ja lasten asemasta. Catelynin huolet ovat hänen lapsistaan ja mihin tilanteisiin hullu maailma pistää heidät: jokainen joutuu kasvamaan todella nopeasti aikuiseksi, kun sota rieputtaa seitsemää kuningaskuntaa. 15-vuotias Robb joutuu johtamaan armeijaa ja 9-vuotiaasta Branista tulee Talvivaaran uusi lordi. Lisäksi Arya ja Sansa joutuvat sopeutumaan nopeasti muuttuvaan ympäristöönsä, Sansa hovissa ja Arya tien päällä. 

Tämän lisäksi vastaava tilanne voidaan nähdä Cersein ja Joffreyn välillä: Cersei avustaa Joffreyta runsain käsin kuninkaan työssä, mutta Joffrey on edelleen lapsi, joka näkyy erityisesti hänen erittäin lapsellisessa ja julmassa käytöksessä. Kaikki vaikuttaa leikiltä Joffreylle, kun taas Cerseille kaikki on todella vakavaa, mikä aiheuttaa mielenkiintoisen kontrastin tälle äiti-poika parille.

Jokainen hahmo sarjassa on todella monimuotoinen ja kieroutunut, mikä tulee esille todella hyvin tässä osassa juuri politiikan painotuksen takia. Hahmojen omat motiivit ja agendat tulevat esille ja valtaistuinpelistä tulee paljon intensiivisempää, mikä pitikin minut kirjassa kiinni. Juonittelu on niin minun mieleeni kirjoissa.

Kuninkaiden koitoksessa fantasiamaailma ja yleisesti maailmakin laajeni. Daenerysin roolia lohikäärmeiden kanssa käytiin läpi, mikä oli todella mielenkiintoista. Toivon todella, että myöhemmissä osissa tätä käydään läpi lisää, koska Daenerysissä on hahmona niin paljon potentiaalia.

Yleisesti pidin Kuninkaiden koitoksesta todella paljon. Jatkan todella innolla sarjan seuraavaan osaan. Kumpa Martin saisi vain kirjoitettua sarjan loppuun mahdollisimman pian!

Arvosana: ★★★★★