Jane Eyre - Charlotte Bronte

Ostin Charlotte Brontën Jane Eyren vuosia sitten Irlannista pienestä kirjakaupasta. Olin silloin jo kiinnostunut kirjasta, mutta silti en onnistunut lukemaan kirjaa. Nyt muutama vuosi myöhemmin sain luettua sen ja että olen iloinen, etten lukenut sitä aikaisemmin, sillä näin muutaman kokemuksen ja vuoden vanhempana kirja oli minuun erittäin vaikuttava.

Jane Eyre kertoo tarinan orvosta Janesta, joka päättää muuttaa olosuhteitaan. Hän asuu häntä huonosti kohtelevien sukulaisten luona, mutta päättää lähteä opiskelemaan, jotta pääsisi elämässään eteenpäin. Jane on itsepäinen ja päättäväinen nuori nainen, joka ei anna kenenkään kävellä hänen päältään. Kirja seuraa Janea monen vuoden ajan, ja tarjoaa monipuolisen katsauksen aikuistumiseen ja itsenäistymiseen.

Minä pidin erittäin paljon kirjasta. Erityisesti ihailin Janen päättäväisyyttä ja Brontën rohkeutta kirjoittaa niin päättäväisestä ja itsenäisestä tytöstä, joka kasvaa naiseksi. Jane ei anna muiden kertoa hänelle, miten hänen tulisi toimia, vaan toimii niinkuin itse näkee parhaaksi ja pyrkii toteuttamaan omia halujaan.

Lisäksi kirjassa on todella hyvä tasapaino onnistumisten ja epäonnistumisten välillä. Kirjassa on todella koskettavia kohtia, mutta myös onnellisia hetkiä, jotka korostavat elämän kirjoa.

Vielä on pakko mainita, että Charlotte Brontën kieli on todella kaunista ja runollista. Olen tykästynyt todella paljon viime aikoina lukemaan klassikoita englanniksi, koska minusta tuntuu, että kieli niissä on todella soljuvaa, eikä tämäkään ollut poikkeus. Kieli on juuri sitä, mitä toivon kaunokirjalliselta tekstiltä.

Kuitenkin kirjassa oli myös asioita, joista en pitänyt. Minusta kirjan loppu oli jotenkin kiirehditty ja en ymmärtänyt tarkkaan Jane Eyren päätöksiä, niinkuin olin aikaisemmin kirjassa. Kun aikaisemmin hän oli todella pohtiva ja mutta lopussa hän tuntui vain ryntäilevän. En tiedä. Minusta tuntuu, että minun pitää lukea kirja uudestaan, jotta ymmärrän sen paremmin.

Haluan silti sanoa, että suosittelen kirjaa todella paljon, varsinkin englanniksi. Se tuntui minulle helpolta luettavalta, mutta se ei sovi aloittelevalle lukijalle.

Arvosana: ★★★★

Tuntematon sotilas - Väinö Linna

Väinö Linnan Tuntematon sotilas on kirja, joka tuskin esittelyjä kaipaa. Kirja on ollut minulle pitkään tuttu, mutta se tuntui pelottavalta lukea. Yläasteella äidinkielen tunnilla luimme katkelman kirjasta ja sen ymmärtäminen oli todella vaikeaa. Eri murteet tuntuivat vierailta ja henkilöhahmoja oli niin paljon, että menin jatkuvasti sekaisin. Kuitenkin muutama vuosi myöhemmin päätin tarttua kirjaan ja sain luettua sen.

Tuntemattomassa sotilaassa seurataan fiktionaalista kompanjaa Karjalassa jatkosodan aikana. Kirja käsittelee sotaa sotilaiden näkökulmasta ja kestää sodan alusta loppuun saakka.

Tuntematon oli minulle todella vaikeaa luettavaa, kuten muutama vuosi aikaisemminkin. Minusta tuntui, että henkilöhahmoja oli niin paljon, että oli vaikea saada selville kenestä on kyse milloinkin. Juoni oli todella minimaalinen ja henkilöhahmoja seurattiin taistelusta taisteluun. Sodan ja taistelun keskellä on pieniä kevennyksiä, kun henkilöhahmot viettivät iltaa yhdessä. Lopusta minä pidin todella paljon, koska tuntui, että tapahtumat ottivat kokonaan uuden suunnan, mikä teki siitä vaikuttavan.

Linna ei romantisoi sotaa tai sodankäyntiä Tuntemattomassa sotilaassa. Kukaan ei kirjan jälkeen halua ryhtyä sotilaaksi tai olla sotasankariksi. Linna käsittelee sotaa erittäin realisesti ja tuo lukijan hyvin lähelle sotaa. Minusta ajoittain tuntui, että olin itse mukana sodassa, sillä eläydyin niin voimakkaasti. Linnan tapa kuvat henkilöhahmoja on myös erittäin realistinen. Kukaan ei ole täydellinen, vaan sotilaat ovat normaaleja ihmisiä, jotka tupakoivat, joivat ja kiroilivat, mutta toisaalta ovat myös älykkäitä ja välittäviä. Sotilaita ei kuitenkaan asetettu ihailtavaan asemaan, vaan he olivat vain ihmisiä, jotka olivat joutuvat todella huonoon tilanteeseen.

Tuntemattomassa sotilaassa korostuu sodan järjettömyys. Dialogissa viitattiin ajoittain valtioiden päämiehiin, jotka tekivät päätöksiä sodan kulusta. Sotilaiden näkökulmasta päätökset vaikuttivat järjettömiltä ja rintamalla käydyt taistelut mitättömiltä heidän silmissään. Lisäksi jokaisen taistelun tuoma kauhu ja kärsimys saivat kyseenalaistamaan sodan tarpeellisuutta ja järkevyyttä.

Kokonaisuudessaan Väinö Linnan Tuntematon sotilas on minusta hieno ja tärkeä teos Suomen historiassa ja historiasta. Samanaikaisesti kun se kunnioittaa veteraanien kokemuksia, se nostaa esille rauhan tärkeyden.

Pieni Elämä - Hanya Yanagihara

Ostin Hanya Yanagiharan Pienen Elämän joskus Akateemisen Kirjakaupan alennusmyynnistä. Silloin en tiennyt mistä kirja kertoi, mutta olin kuullut kirjan olevan mestariteos. Kuitenkin (liian usein) kirja jäi hyllyyni lukemattomaksi vuoden ajaksi. Kunnes vihdoinkin aloitin sen lukemisen kuun alussa.

Pieni elämä kertoo neljästä nuoresta miehestä New Yorkissa. Malcom on rikkaasta perheestä tuleva puoliksi musta opiskelija, joka tähtää arkkitehdiksi. JB on taiteilija, Willem on lupaava näyttelijän alku ja Judy on juristiopiskelija, jolla on synkkä, mutta mysteerinen menneisyys. Kirjassa seurataan ystäväporukkaa vuosien ajan heidän vanhuuteensa asti.

Tämän kirjan lukeminen olisi käynyt urheilusta. Lukeminen oli henkisesti erittäin raskasta, koska kirja oli täynnä todella rankkojen kokemusten läpikäymistä. Siitä huolimatta halusin lukea kirjaa jatkuvasti, joten loppujen lopuksi luin tämän 937-sivuisen tiiliskiven todella nopeasti - ja rakastin jokaista sivua.

Yanagiharan Pieni elämä on ilmiömäinen. Kirjan juoni on minimaalinen, mutta silti täynnä juonenkäänteitä. Perinteistä draaman kaarta ei ole, vaan kirja koostuu tapahtumista ja kokemuksista, jotka yhdessä muodostavat elämän. Tapahtumia ei käsitellä kronologisesti ja näkökulma vaihtuu jatkuvasti ja juoni on kuin suuri palapeli, jota kasasin lukiessani kunnes kirjan viimeisellä sivulla sain viimeisen palan ja ymmärsin tarinan kokonaisuuden kauneuden. Tämä oli kylläkin mahtipontisesti sanottu, mutta en oikein löytänyt muita sanoja.

Henkilöhahmot ovat jokainen aivan oma ihmisensä. Kirjan lopussa jokaisesta on muotoutunut aivan selkeä oma persoonansa ja kirjaa lukiessa tuntui siltä kuin olisin tuntenut jokaisen hahmon ystäväporukasta. Löysin jokaisesta jotain samaistuttavaa. Jokaisen kokemukset olivat niin yksilöllisiä, mutta kuitenkin niin universaaleja, että löysin itseni monesta lauseesta kirjassa ja ehkä juuri siksi pidin tästä kirjasta niin paljon.

Minä pidin todella paljon siitä, kuinka tämä kirja käsitteli seksuaalisuutta ja ihmissuhteita ylipäätään. Ihmisillä oli suhteita samaa sukupuolta olevien ihmisten kanssa useaan otteeseen kirjan aikana, eikä se ollut ollenkaan outo tai paheksuttavaa. Se vain oli kaikki ottivat sen hyvin, eikä asiasta tehty suurta numeroa.

Kirjassa on monenlaisia rankkoja asioita ja kokemuksia, kuten jo edellä mainitsin. En halua spoilata mitään, joten yritän olla epämääräinen. Ne kokemukset tuntuivat minulle aidoilta, sillä mitään ei romantisoitu tai kammoksuttu. Asiat vain tapahtuivat ja oli lukijan tehtävä nähdä millaisia ne olivat.

Kokonaisuudessaan kirja on aivan uskomaton ja ansaitsee kaiken ylistyksen mitä se on viimevuosina saanut. Jos sinulla on yhtään halua lukea Pieni elämä suosittelen sitä erittäin paljon. Vaikka se on paksu se on todella lukemisen arvoinen. Kuitenkin varoituksen sanana: jos olet todella herkkä millekkään, tätä kirjaa ei kannata lukea.

Arvosana: ★★★★★

Emma - Jane Austen

Minulla on omituinen suhde Jane Austeniin. Avasin ensimmäistä kertaa Austenin teoksen (Järki ja tunteet) kahdeksannella luokalla. Luin sen aivan liian aikaisin ja en pitänyt kirjasta ollenkaan. Mielestäni naiskuva romaanissa oli stereotyyppinen ja jokainen henkilöhahmo oli ärsyttävä. (Pidin aiheesta jopa esitelmän) Pari vuotta myöhemmin päätin lukea Austenin suosituimman teoksen: Ylpeyden ja ennakkoluulon ja rakastuin kirjaan ensilukemalta. Myöhemmin luin vielä Järki ja tunteet kirjan uudelleen ja rakastuin siihen myös. Rakastan Austenin kirjoitustyyliä, huumoria ja havainnointikykyä ja olen peruuttamattomasti koukussa.

Niinpä kun kävin kaksi vuotta sitten Lontoossa näin tämän kauniin painoksen Austenin Emmasta ja se löysi lopulta tiensä matkalaukkuuni. Kirja kuitenkin oli englanniksi, minkä takia se oli lukemattomana hyllyssäni niin kauan. En ollut koskaan lukenut mitään niin vaativaa tekstiä englanniksi ja minua pelotti, että pilaan itseltäni Austinin, jos luen kirjan, josta en ymmärrä kaikkea ja kirja menee minulta ohi. Kuitenkin avasin kirjan ja kuukauden lukemisen jälkeen sain sen vihdoinkin suljettua.

Emma kertoo Austenin tapaan englantilaisesta porvaristosta 1700-luvulla. Päähenkilönä on Emma, joka asuu isänsä kanssa kahdestaan. Emma on juuri saanut saatettua yhteen heidän edellisen palvelijan hänelle sopivan miehen kanssa. Tästä Emma alkaa ajatella, että hän on asiantuntija ihmisten sovittamisessa toisilleen. Hän siis aloittaa yrittämällä löytää ystävälleen Harrietille suotuisan aviomiehen - ja ystävysten seikkailu sosiaalisiin piireihin alkaa.

Austenin arvosteleminen on vaikeaa. Siispä sanon vain, että pidin kirjasta todella paljon. Minun on vaikea lähteä analysoimaan, miten juoni, hahmot ja teemat onnistuivat toistamatta itseäni. Kaikki olivat loistavia. Näin ollen haluan vain kirjoittaa ajatuksistani ja tunteistani kirjasta.

Ensimmäiseksi pitää tietenkin puhua minua kammottaneesta asiasta: millaista olisi lukea Austenia englanniksi? Olen lukenut jonkin verran kirjoja englanniksi, joten koen, että tasoni riittää tällaiseen tekstiin - ja se riittikin, juuri ja juuri. Kirjan lukeminen oli hidasta, mutta se ei tehnyt lukukokemuksestani vähemmän nautittavaa. Lisäksi luettuani Austenia englanniksi ymmärrän, kuinka hankalan käännösurakan edessä kääntäjät ovat olleet hänen romaaneja kääntäessään ja he ovat tehneet erinomaista työtä. Kuitenkin mielestäni oli aivan toinen kokemus lukea kirja alkuperäiskielillä ja suosittelen sitä jokaiselle, joka kokee oman kielitaidon olevan tarpeeksi hyvä tehtävään.

Mutta nyt itse kirjaan. Emma on kieltämättä kasvutarina. Alussa Emma on naivi ja nenäkäs, mutta kirjan myötä hän kasvaa ihmisenä huomattavasti ja kirjan lopussa häntä ei enää meinaa tunnistaa samaksi tytöksi, joka kirjan alussa tavattiin. Muutkin alussa huomauttelevat Emman käytöksestä ja sanovat ääneen asiat mitä lukija varmasti ajattelee (minkä takia se olikin niin mukavaa lukea). Lopussa Emma saa kiitosta tapahtuneista muutoksistaan ja hän oppii paljon kirjan tapahtumista samaan aikaan kuin lukijakin toivottavasti.

Pidin kirjassa todella paljon siitä, kuinka inhimillisiä hahmot olivat. Tuntui kuin olisin voinut nähdä jokaisen hahmon oikeassa elämässä. Austenin hehkutettu tapa kuvata henkilöhahmoja oli siis läsnä tässäkin romaanissa. Hänen tarkkuutensa ja oveluutensa vihjaavat henkilöhahmojen huonoja ja hyviä ominaisuuksia sanomatta erittäin vivahteikkaaksi ja en vain pysty saamaan siitä tarpeekseni.

Kirjan juoni oli - pakko myöntää - hidas, mutta kuitenkin koukuttava. En tiedä miten Austen onnistui tässä, mutta minun oli vaikea laskea kirjaa alas kerran kun olin aloittanut sen. Lisäksi henkilöhahmojen ongelmat tuntuvat todella mitättömiltä, kun otti askeleen taaksepäin tarinasta, mutta lukiessa ne tuntuivat maailmanlopulta. Samalla siis pystyn huvittuneena katsoa tarinan etenemistä, mutta olen peruuttamattomasti koukussa siihen ja tämä on Jane Austenin taikaa.

Arvosana: ★★★★★

Syyskuun Wrap Up ja Lokakuun TBR

Syyskuu on siis nyt ohi ja melkein kaikki yo-kokeetkin niin pääsen kohta lukemaan ihan kunnolla. Vaikka olin todella kiireinen koko kuukauden, onnistuin lukemaan neljä kirjaa, mikä oli tavoitteenikin, joten olen iloinen. Minun onnekseni kaikki kirjat, mitkä olen lukenut blogini aikana ovat olleet todella hyviä. Tämä on ehkä johtanut hieman tylsiin arvosteluihin, mutta uskon, että löydän vielä kirjoja, joista minulla on paljon sanottavaa.

Kaikista kirjoista on syvällisempi arvostelu olemassa, joten linkkaan ne tähän postaukseen, jos haluat mennä lukemaan ajatuksiani näistä kirjoista.

Wrap up

Daisy Jones and the Six - Taylor Jenkins Reid

Kuuntelin Daisy Jones and the Six -kirjan äänikirjana ja en ollut pettynyt kirjaan millään tasolla. Odotin mahtavaa kirjaa ja sain mitä halusin. Tarina oli monella tasolla upea ja sai minut ajattelemaan uudella tavalla, kun sain kuulla monien ihmisten perspektiivejä. Kirja osasi ottaa kantaa ilman, että tuntui, että sitä työnnetään kurkusta alas. Lisäksi henkilöhahmot ja heidän tilanteensa olivat todella realistisia, mikä oli aivan uskomattoman hyvin tehty.

Jos olet kiinnostunut kirjasta, suosittelen, että alat lukemaan/kuuntelemaan sitä aikalailla tietämättä kirjasta mitään. Äänikirja on todella hyvä ja se kannattaa kuunnella.

Vuonna 1984 - George Orwell

Luin siis vihdoinkin kaikkien ylistämän klassikon, joka ei varmasti esittelyjä kaipaa. George Orwellin vuonna 1984 on vaikuttava teos ja pidin sen yhteiskunnallisesta kommentoinnista ja filosofisesta pohdinnasta todella paljon. Kirjoitusajankohta paistoi teoksesta selvästi läpi, välillä hyvällä ja välillä huonolla tavalla. Vuonna 1984 tulee jäämään minulla pitkäksi aikaa muistiin ja aion varmasti lukea sen uudelleenkin.

Suosittelen kirjaa todella paljon, varsinkin jos pitää dystopioista tai on muuten vain kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista.

Lady Midnight - Cassandra Clare

Lady Midnight oli minulle guilty pleasure tyylinen lukukokemus. Kirjassa on tietysti heikkoutensa, mutta en voi muuta kuin vain rakastua Claren jokaiseen kirjaan. Pidin todella paljon suunnasta, johon Clare on viemässä varjojen metsästäjien maailmaa. Kuitenkin haluaisin nähdä vähemmän vanhoja hahmoja ja enemmän uusia, jotka olivat kirjassa pääosassa.

Jos yhtään pidit Claren edellisistä teoksista, suosittelen nappaamaan tämän kirjan kirjastosta tai kirjakaupasta!

Tuntematon sotilas - Väinö Linna

Tuntemattomaan sotilaaseen en ole vielä ehtinyt väsäämään arvostelua, mutta voin sanoa jo nyt, että nautin kirjasta paljon enemmän kuin odotin. En ole mitenkään sotaromaanien lukija, mutta Linnan teos vaikutti minut. Oli hetkiä jolloin melkein itkin ja oli hetkiä jolloin nauroin. Tunteet menivät ihan laidasta laitaan. Välillä menin sekaisin hahmoista, koska niitä oli niin paljon, mutta kaiken kaikkiaan lukukokemus oli aivan uskomaton.

Lukusuunnitelmat lokakuulle (TBR)

Ajattelin pysyä loppuvuoden neljän kirjan kuukausivauhdissa. Vaikka menoja on vähemmän, en halua asettaa itselleni niin kovia tavoitteita, että lukisin vain koska pitää.

• Emma - Jane Austen
• Pieni Elämä - Hanya Yanagahara
• Jane Eyre - Charlotte Brontë
• Queen of Shadows - Sarah J. Maas

Lady Midnight (The Dark Artifices #1) - Cassandra Clare

Avasin ensimmäisen Cassandra Claren kirjan ala-asteella ja ahmin Varjojen Kaupungit -sarjan kokonaisuudessaan silloin. Kesällä otin itseäni niskasta kiinni ja luin the Infernal Devices -trilogian, josta pidin jopa enemmän kuin Varjojen Kaupungit sarjasta. Ostin kesällä Clare-huumani aikana myös kirjailijan uusimman trilogian ensimmäisen teoksen: Lady Midnight -kirjan.

Lady Midnight istui kuukauden hyllyssäni, kunnes se alkoi vetämään minua puoleensa syyskuun aikana. Niinpä pari päivää ennen yo-kokeita aloitin kirjan lukemisen (virhe). Sain kirjan vihdoinkin päätökseen ensimmäisen kokeen jälkeen ja pidin siitä todella paljon. Tunsin itseni taas kuudesluokkalaiseksi lukemassa Tuhkakaupunkia peiton alla myöhään yöllä. Kirja ei antanut minun tehdä mitään muuta kuin lukea sitä ja kun pääsin sen loppuun, halusin vain lisää.

Lady Midnight kertoo Emmasta ja Julianista, jotka ovat varjojen metsästäjiä ja parabataita Los Angelesin instituutissa. Tapahtumat sijoittuvat viisi vuotta Taivaallisen tulen kaupunki -kirjan jälkeen. Los Angelisissa tapahtuu salaperäisiä murhia ja Emma alkaa tutkimaan niitä. Julianilla on vaikea tilanne, sillä hänen vanhempansa ovat kuolleet sodassa ja hän huolehtii nuoremmista sisaruksistaan hänen poissaolevan setänsä sijaan. Lisäksi Emma taistelee tunteidensa kanssa, sillä hän on ihastunut Julianiin, vaikka parabait eivät saisi olla toistensa kanssa suhteessa.

Kirjassa oli monia vahvuuksia, joista keskeisin on Claren kyky luoda koukuttava juoni. Joka luvulla oli tarkoitus ja oli mahdotonta lukea vain yksi luku. Koko ajan tapahtui jotain ja mielenkiinto pysyy yllä.

Olin myös todella positiivisesti yllättynyt romanssin asemasta tässä romaanissa. Kirjan yleisenä teemana oli rakkaus ja sitä käsiteltiin monella eri tavalla. Kuitenkaan romanssi ei noussut pääjuonen rinnalle, vaan oli sivussa, toisin kuin toisissa Claren kirjoissa. Pidin siitä todella paljon, koska en itse oikein ole romanssin päälle. Minua silti huolestuttaa, koska kirjan lopussa näytetään ottavan toinen lähestymistapa aiheeseen, joten olen hieman epävarma seuraavan osan lukemisesta.

Kirjan henkilöhahmot olivat aivan toista luokkaa mitä he ovat olleet Claren aikaisemmissa romaaneissa. Erityisesti pidin Emmasta ja Markista. Molemmat olivat todella tasapainoisia ja heillä (kuten kaikilla kirjassa) on selkeä persoonallisuus. Vaikka kirjassa oli heti ensimmäisistä luvuista asti paljon hahmoja, jokaiseen pystyi tutustumaan hyvin, koska jokainen on niin erilainen.

Lisäksi tässä romaanissa oli todella erilaisia ihmisiä. Jokaisella on selkeä oma persoonallisuus, eivätkä ne ole stereotyyppisiä hahmoja. Kirjassa on myös paljon sateenkaari-ihmisiä ja monia eri etnisyyksiä, mikä oli aivan mahtava bonus.

Pidin myös todella paljon siitä kuinka Clare laajentaa varjojen metsästäjien maailmaa. Kirja ei tunnu vanhan asian jankkaamiselta, vaan uusia asioita löytyy maailmasta. Tähän vaikuttaa se, että Emma ja Julian ovat kasvaneet varjon metsästäjiksi, joten heti kirjan alussa sukelletaan syvälle maailmaan ilman yksityiskohtaisia esittelyjä.

Lady Midnight -kirjassa oli kuitenkin omat heikkoutensa. Suurin ärsytyksen syy oli minulla vanhojen hahmojen näyttäytyminen kirjassa. Tuntui, että koko ajan mainittiin jotain Jacesta ja Clarysta, enkä oikein pitänyt siitä. Haluaisin, että tämä olisi ennemmin itsenäinen trilogia, kuin todella sidoksissa muihin Claren sarjoihin. Toki yksittäiset cameot saavat minutkin hymyilemään, mutta mielestäni tässä kirjassa oli niitä vain liikaa.

Lopussa oli myös asia, joka sai minut pyörittelemään silmiäni. (yritän todella olla spoilaamatta) Kirjan aikana Emma on järkevä, vahva ja omapäinen hahmo, eikä hän ärsyttänyt minua ollenkaan. Kuitenkin lopussa hän tekee todella lapsellisen ja irrationaalisen päätöksen, joka ei tunnu ollenkaan hänelle luontaiselta. Tuntui, että Clare lisäsi sen vain kirjaan draamaa lisätäkseen. Se jätti minulle hieman pahan maun suuhun kirjan loputtua.

Kokonaisuudessaaan Lady Midnight on vahva kokonaisuus ja odotan innolla sarjan seuraavia osia (kakkososa on jo hyllyssäni niin pääsen lukemaan sen pian!) Suosittelen kirjaa todella paljon jos varjonmetsästäjien maailma on jo ennestään tuttu. Ennen tätä kirjaa suosittelen lukemaan Claren aikaisemmat kirjasarjat, koska edessä on muuten spoilereita.

Arvosana:★★★★

Vuonna 1984 - George Orwell

Koulua varten minun pitää lukea klassikko teoksia viime vuosisadalta ja käsiini lopulta päätyi George Orwellin vuonna 1984. En ole koskaan aikaisemmin lukenut tätä kirjaa, toisin kuin monet ystävistäni. Olin kuullut paljon kirjasta jo ja kaikki kommentit olivat positiivisia. Jopa ihmisiltä, jotka eivät mieluusti lue. Niinpä lähdin lukemaan kirjaa positiivisin mielin ja en ollut pettynyt.

Vuonna 1984 kertoo tulevaisuuden yhteiskunnasta, jossa kansalaisia valvotaan kaikilla mahdollisilla tavoilla ja vallassa oleva Puolue määrittelee mikä on totta ja mikä on sallittua. Ihmisia tuomitaan ajatusrikollisiksi, kun he ajattelevat Puolueen ideologiaa vastoin ja heidät pyyhitään kokonaan olemassa olossa. Kirja keskittyy Winstoniin, joka on töissä Puolueella. Winston syyllistyy heti tarinan alussa ja kirja seuraa sen seurauksia.

Aivan pakko on aluksi sanoa, että ymmärrän miksi tämä kirja on klassikko. Mielestäni Orwell tutkii teoksessa yhteiskuntaa, kansalaisten valvontaa ja totuutta todella monipuolisesti ja mielenkiintoisesti. Kun otetaan vielä huomioon, että Orwell kirjoitti kirjan kritisoidakseen Neuvostoliittoa ja muita 1940-luvun diktatuureja, kirja saa aivan uuden tason ja nostaa sen klassikkojen joukkoon.

Minä nautin todella paljon yhteiskunnallisesta kommentoinnista. Oli hieman pelottavaa, kun välillä löysin kirjasta piirteitä, jotka sopivat nykyiseen maailmaan. Se sai minut miettimään, miten lähellä oikeasti olemme 1984:n yhteiskuntaa. Olen kiinnostunut myös filosofiasta ja totuuden määritelmän pohtiminen on todella mielenkiintoista. Varsinkin kirjan loppuosassa.

Orwell onnistuu rakentamaan kirjassa järkevän ja uskottavan maailman. Lisäksi hän onnistuu luomaan todella ahdistavan tunnelman, jonka ansiosta minun oli vaikea lukea kirjaa pitkiä aikoja, koska se ahdisti niin paljon.

Kirja keskittyi eniten maailman rakentamiseen ja sen kommentoimiseen, ennemmin kuin koukuttavan juonen luomiseen. Kuitenkaan suuria infodumpeja ei ollut, joten maailmanrakennus tuntui luonnolliselta. Kirjassa oli kyllä juoni, minkä ansiosta ei tuntunut, että kirja junnaisi paikallaan. Kuitenkin se oli taka-alalla.

Vaikka pidin kirjasta todella paljon, en oikein ymmärtänyt Winstonin ja Julian suhdetta. Se tapahtui todella nopeasti, enkä oikein välittänyt heidän yhteisestä kohtalosta, jonka takia loppu jäi minulle hieman laihemmaksi kuin se oli tarkoitettu.

Kuitenkin suosittelen tätä kirjaa todella paljon aivan jokaiselle, koska se pistää ajatukset pyörimään.

Arvosana:★★★★

Daisy Jones and The Six - Taylor Jenkins Reid

Taylor Jenkins Reid oli todella hypetetty vuosi sitten. Jokainen luki Seven Husbands of Evelyn Hugo - kirjaa ja pian ilmeistyi myös Daisy Jones and The Six, joka kertoo 70-luvulla suositusta rock-bändistä. Itse en juuri siihen aikaan joutunut hypetyksen uhriksi. Vasta nyt kun selailin Bookbeatin valikoimaa, vastaani tuli kyseinen teos ja päätin ottaa sen kuunteluun. En voi sanoa, että kadun kirjavalintaani. Äänikirja tempaisi minut mukaan tarinaan ja piti kiinni viimeisille minuuteille asti.

Taylor Jenkins Reidin teos Daisy Jones and the Six kertoo 1970-luvun saman nimisestä rock-bändistä. Kirja on kerrottu haastattelun muodossa ja jokainen kertoo tarinastaan oman puolensa. Billy kertoo, kuinka hän muodosti veljensä ja kaverinsa kanssa bändin, johon löydettiin aina lisää jäseniä. Daisy taas kertoo oman puolensa, jossa selviää hänen taustansa.

Kirja kannattaa aloittaa niin, ettei siitä tiedä paljon tuota enempää. En itse tiennyt mitään kirjaan mennessä ja lukukokemus oli mahtava, koska alussa kirja etenee melko hitaasti. Jos olisin tiennyt alkuosan juonesta, lukukokemus olisi ollut todella tylsä.

Minä pidin kirjassa todella paljon henkilöhahmoista sekä tunnelmasta. Jokainen hahmo tuntui olevan kokonainen ihminen. Kukaan ei koskaan kertonut koko totuutta ja pyrki olemaan parhaassa mahdollisessa valossa lukijan silmissä. Jokaisella oli oma selvä luonteensa ja taistelunsa. Lisäksi äänikirjassa jokaisella hahmolla on oma äänensä, mikä johti siihen, että tunsin tuntevani jokaisen hahmon henkilkohtaisesti. Kertaakaan en pyöritellyt silmiäni hahmojen tyhmyydelle, vaan ymmärsin heidän päätökset ja toiminnan aina jollain tasolla

Tunnelma sopi juuri 70-luvun bändimaailmaan. Se muistutti minua todella paljon äskettäin julkaistusta Queen -elokuvasta tunnelman osalta. Juhlat, huumeet ja keikat toivat aikakauden minulle kirkkaasti päähän ja imeydyin siihen maailmaan.

Lisäksi itse tarina on todella koukuttava. Siinä on monia käänteitä ja paljon sivujuonia, joihin kakkiin tulee kunnollinen lopetus.

Minua ei jäänyt mikään pännimään kirjassa, vaikka olen pyöritellyt sitä viimeisen viikon ajan, joten minulla ei ole oikein kritiikkiä. Tästä taisi taas tulla kirja jota vain fanitan...

Suosittelen tätä kirjaa todella paljon äänikirjana. Se on todella hyvin tehty ja kirjan haastatteluformaatti loistaa äänikirjassa. Uskon, etten olisi pitänyt tästä kirjasta niin paljon kuin pidin, jos olisin lukenut sen fyysisenä kirjana.

Arvosana: ★★★★★

Lukutavoitteet syksylle

Tänä kesänä innostuin pitkästä aikaa lukemaan kunnolla. Itselleni aseitin silloin tavoitteeksi vain sen, että luen niitä kirjoja, joista olen todella innostunut. Voin sanoa, että onnistuin tässä tavoitteessa. Luin monta todella uskomatonta kirjaa ja löysin uusia lemppareitakin. Sain myös hyvin vähennettyä lukemattomien kirjojen määrää hyllyssäni, mikä on aina hyvä.

Nyt siis on syyskuun alku ja haluan asettaa itselleni tavoitteita syksyn ajaksi.

1. Lue 4 kirjaa kuukaudessa

Haluan jatkaa hyvää lukutahtiani. Mielestäni kirja viikossa on hyvä ja realistinen tavoite minulle. Minulla siis pitäisi olla marraskuun lopussa luettuna 12 kirjaa. Jee :)

2. Pienennä TBR pinon lukua

Minulla on tällä hetkellä 26 kirjaa kirjahyllyssäni, joita en ole lukenut. Haluaisin, että syksyn lopussa se olisi vähintään 12 kirjaa pienempi. Minulle se on stressaavaa, jos minulla on paljon lukemattomia kirjoja hyllyssäni. Näin ollen yritän myös hieman vähentää stressitasoani, mikä on aina hyvä.

3. Lue enemmän fantasiaa ja klassikoita

Minulla on hyllyssä monia erilaisia kirjoja, joista haluan erityisestä päästä fantasian ja klassikoiden pariin. Pidän molemmista genreistä paljon, joten tämä tulee olemaan kivaa :)

4. TBR

1. Valtaistuinpeli - George R R Martin
2. Taru Sormusten Herrasta - J R R Tolkien
3. Lady Midnight - Cassandra Clare
4. The Final Empire - Brandon Sanderson
5. Moby Dick or, the Whale - Hermann Melville
6. Metamorphoses - Ovid
7. Jane Eyre - Charlotte Brontë
8. Rikos ja rangaistus - Fjodor Dostojevski

Okei, en ole koskaan aiemmin tehnyt TBR eli en tiedä miten hyvin pysyn tässä. Nämä ovat kuitenkin kirjoja, mitä haluan lukea todella paljon. En laittanut 12 kirjaa, koska haluan, että minulla on hieman liikkumavaraa tämän suhteen.

Mitä kirjoja te haluaisitte lukea tänä syksynä?

Rouva C - Minna Rytisalo

Tämän kirjan luin koulua varten, ja ihme kyllä oli innostunut lukemaan tämän kirjan - toisin kuin muiden kouluun luettavien kirjojen kanssa. Olin aiemmin lukenut yhden Minna Canthin teoksen, Työmiehen vaimon, ja pidin siitä todella paljon. Niimpä päätin ottaa äidinkielen tehtävääni lukemiseksi Minna Canthin elämänkerran, koska halusin teitää enemmän naisesta.

Minna Rytisalon Rouva C kertoo Minnasta, kun hän aloittaa opiskelunsa Jyväskylän seminaarissa. Hän saa suostuteltua isänsä päästämään Minnan opiskelemaan opettajaksi ja maksamaan opinnoista. Jyväskylässä Minna ihastuu luonnontieteiden lehtoriinsa Ferdinand Canthiin ja sen lisäksi saa rinnalleen hyvän ystävän, Floran.

Minun on pakko sanoa näin alkuun, että vaikka odotin, että tämä olisi Minna Canthin elämänkerta, mutta kirja oli kaikkea muuta kuin sitä. Kirja toki kertoo Minna Canth nimisestä henkilöstä, mutta Rytisalo kuvailee itse, että kyseessä ei olisi enää sama Minna, jonka me tunnemme. Hänen tarinansa perustana on Minna Canthin elämä, mutta hän on rakentanut siitä oman kokemuksensa.

En siis arvostele tätä kirjaa faktojen perusteella, vaan yksittäisenä kaunokirjallisena teoksena.

Tiedän, että olen sanonut tätä paljon, mutta tämä on minun yksi lempikirjoistani. Kirjan kerronta on aivan uskomatonta ja samaistun Minnaan todella monella tasolla. Erityisesti mieleeni jäi se miten Rytisalo kuvailee fysiikkaa. En halua spoilata sitä, sillä haluan jokaisen lukevan kirjan. Kerronta on sävähdyttävän yksinkertaista ja kaunista. Tarinaan jäi kiinni, eikä siitä voinut enää irroittautua. Olin lumoutunut.

Itse tarina ja juoni oli polveileva ja vie lukijaa ajatuksesta ja paikasta toiseen. Sain kuulla Minnan sisäisestä maailmasta, opiskelijaelämästä, yhteiskunnan tilasta, sekä tietenkin Minnasta äitinä ja kirjoittajana. Rytisalo kertoo Minnan nuoruudesta kattavasti monelta eri taholta. Minusta ihaninta oli nähdä kuinka Minnassa herää yhteiskuntaan kriittisesti suhtautuva henkilö ja nuori kirjailija. Kaikki faktat eivät välttämättä ole juuri niinkuin kirjassa kuvaillaan, mutta tarina on itsessään on hurmaava, minkä takia en itse juuttunut etsimään kirjan ja oikean maailman väliltä eroja.

Henkilöhahmot olivat kaikki syvällisiä. Kirjasta näkyi selvästi, kuinka Minna tunsi välillä ylemmyyden tunnetta verrattuna muihin hänen ympärillä oleviin henkilöihin. Hahmot ovat realistisia, moniapuolisia ja ymmärsin heitä, vaikken aina ollut samaa mieltä heidän kanssa.

Tämä kirja on ennen kaikkea kasvutarina, kuten varmasti osaa odottaa. Minä pidin tästä kirjasta todella paljon ja ahmin sen hetkessä. Haluan myös lukea Minna Rytisalon esikoisteoksen ja toivon, että häneltä tulee myös uusia teoksia pian!

Arvosana:★★★★★

Heir of Fire (Throne of Glass #3) - Sarah J. Maas

Kirjoitan tätä postausta juuri sen jälkeen, kun sain Sarah J. Maasin Heir of Fire -kirjan luettua. Tämä on kolmas osa Throne of Glass -sarjaan, joten spoilerivaroitus sarjan kahteen ensimmäiseen osaan on voimassa.

Kun aloitin tämän kirjan, minusta tuntui taas, että olen ollut liian kauan erossa Maasin fantasiamaailmasta. Niinpä olin iloinen kun pääsein kirjan pariin vihdoinkin. Kirjan lukeminen kesti minulla jonkin aikaa, mikä johtui osakseen kirjan pituudesta (560 sivua täyttä fantasiaa) ja osakseen siitä, että koulu alkoi ja minulla oli pieni järkytys siitä, ettei minulla olekkaan koko päivää aikaa vain maata sängyssäni ja lukea.

Kuitenkin, tämä on mielestäni vahvin osa koko Throne of Glass -sarjassa. Kolmiodraamaa ei enää ollut ollenkaan (halleluja), mistä valittelin kakkososan arvostelussa. Rakkausdraaman sijaan tämä osa keskittyi todella paljon fantasiamaailman laajentamiseen ja poliittiseen diskurssiin.

Kirja alkaa siitä, kun Celeana on Wendelynissä ja Rowan, Fae(keiju?)-prinssi löytää hänet ja vie keijujen kuningatar Maeven luokse. Celeana haluaa saada tietoa kuningattarelt Wyrdkey -avaimista, mutta kuningatar suostuu tähän, kunhan Celeana kehittää taikavoimiaan ja tulee esittelemään ne hänelle tämän jälkeen. Aldranissa hoviin saapuu kenraali Aedion, joka seikoittaa hovin tapahtumia.

Hirveästi enempää en viitsi sanoa, koska osa on kuitenkin jatko-osa ja siinä hypätään heti täysillä juoneen, joka etenee todella kovaa tahtia. Tässä kirjassa yhdistyy aivan uskomattomalla tavalla järkevä fantasiamaailman laajeneminen, sekä nopeatempoinen juoni, mitä en ole nähnyt usein. Olin todella iloinen, kun kolmio- ja muu ihmissuhdedraama jätettiin tässä osassa kokonaan pois ja juoneen ja maailman keskityttiin paljon, mikä on minun lempiosani tästä sarjasta.

Hyvä päätös tätä sarjaa tehdessä oli se, että tämä osa oli reilusti pidempi, kuin aiemmat osat. Tämä antoi paljon tilaa kaikelle sille, mitä tapahtuu. Lisäksi tässä osassa esitellään todella paljon uusia hahmoja ja käydään läpi maailman historiaa, joten kirja ei tuntunut yhtään liian kiireiseltä vaan kaikki meni tarpeeksi rauhassa, niin että pysyi kärryillä.

Äsken mainitsemani henkilöhahmot olivat myös isossa osassa. Uusia hahmoja tuli joka suunnasta. Välillä tuntui, etten pysy hahmoissa perässä, mutta kun tein hieman muistiinpanoja niin homma korjaantui. Hahmojen määrä varmasti ei enää kasva niin radikaalisti kuin tässä osassa. (ainakin toivon niin) Hahmojen määrän kasvu oli mielestäni luontevaa, koska maailmakin laajeni ja jokainen uuteen hahmoon tutustuminen oli mielenkiintoista ja pidin siitä todella paljon.

Kaiken kaikkiaan en oikein voi valittaa mistään tässä kirjassa. Tämä sarja on minulle sellainen "tervetuloa takaisin fantasian maailmaan" - sarja, joten uskon, että se vaikuttaa paljon lukukokemukseeni. Kuitenkin uskon myös tämän sarjan saaman huomion takia, etten ole aivan väärässä tämän sarjan laadusta. Suosittelen todella, että jatkat tätä sarjaa, jos pidit edellisistä osista.

Arvosana: ★★★★★

Tulenarkoja asioita - Celeste Ng

Celeste Ng:n romaani Tulenarkoja asioita löysi tiensä luokseni Goodreadsin vuoden kirjat -listalta. Huomasin tämän kirjan olevan äänikirjana Bookbeatissä ja aloin kuunnella sitä. Pakko myöntää, siinä meni hetki. Kuitenkin pidin kirjasta todella paljon ja nyt minun tekee mieli lukea Celeste Ng:n esikoisteoskin.

Tulenarkoja asioita kertoo Shaker Heightsista. Se on aivan tavallinen amerikkalainen lähiö. Richardsonien perhe vastaa amerikkalaista unelmaa ja he elävät ulkopuolelta katsottuna lähes täydellistä elämää. Asuinalueelle kuitenkin muuttaa taiteilijasielu Mia ja hänen tyttärensä Pearl. Tämä tapahtuma alkaa järisyttämään lähiötä pahemmin kuin koskaan aikaisemmin ja kulissit nousevat asukkaiden edestä ja jäljelle jää ihmiset.

En halua avata kirjan juonta tästä enempää tai muutenkaan tarkemmin. Mielestäni on parasta, että kirjaan hyppää kuin tuntemattomaan. Silloin siitä saa eniten irti ja tarinassa jää enemmän itselle selvitettäväksi.

Mistä edes aloitan? Vaikka siitä juonesta. Kirjan juoni on todella mukaansatempaava, joka on outo, sillä se on myös hidastempoinen. Kuitenkin kuuntelin kirjaa jatkuvasti enkä pystynyt lopettamaan. Seurannassa on lähinnä henkilöhahmot ja heidän taustat. Usein kirjan aikana pompattiin 20 vuotta taakseppäin jonkun ihmisen nuoruuteen, jolla selitettiin hänen motiivinsa ja luonteensa. Tämän takia juoni ei edistynyt hirveästi kirjan varsinaisessa aikajanassa, mutta silti se oli eheä kokonaisuus. Muutamissa kohdissa alkoi ärsyttää hyppely ja halusin vain päästä seuraamaan varsinaista juonta.

Henkilöhahmot tässä kirjassa olivat jokainen omanlaatuisia ja ne erottuivat selkeästi toisistaan. Jokaisella oli omat ongelmansa ja puuttensa. Vastaavasti jokaisella oli omat onnistumisensa ja hyvät puolensa. Jokaisen henkilön toiminta oli ymmärrettävää, vaikka siihen ei samaistunut ja mielestäni se oli tämän kirjan vahvuus: antaa lukijan elää näiden henkilöhahmojen elämää.

Kirjoitustyyli oli yksinkertainen, mutta sävähdyttävän kaunis. Yksinkertaisuudesta huolimatta Ng:n onnistui kuvaamaan ihmisyyttä tarkasti ja nerokkaasti. Hän onnistuu kommentoimaan länsimaalaista elämäntapaa ja yhteiskunnan normeja niin rivien välistä, kuin suoraan heittämällä kommentin lukijalle.

Suosittelen todella paljon Tulenarkoja asiota kirjaa kaikille! Tämä blogi on alkanut positiivisten arvioiden merkeissa ja toivon että hyvien kirjojen putki jatkuu minulla.

Arvostelu: ★★★★

Crown of Midnight (Throne of Glass #2) - Sarah J. Maas

Crown of Midnight jatkaa Throne of Glass -sarjaa ensimmäisen osan juonenkäänteistä. Celaena Sardothian on kuninkaan salamurhaaja ja on toiminut tehtävässään jo jonkin aikaa. Hänellä on kuitenkin salaisuus. Hän ei ole murhannut kuninkaan listaamia henkilöitä, vaan auttanut heitä pakenemaan maasta. Celaena saa tehtäväkseen murhata Archer-nimisen henkilön kuukauden sisällä. Hän löytää hänet hetkessä, mutta ei murhaa häntä vaan kertoo Archerille, että hänen on paettava kuukaudessa. Archer antaa Celanalle tietoja maanalaisesta vastarintaliikkeestä, joka taistelee kuningasta vastaan tämän kuukauden aikana, mikä johtaa Celaenan tutkimaan kuninkaan motiiveja ja hovin salaisuuksia.

Pääsin vihdoinkin tämän kirjan pariin. Tuntuu siltä, että luin Throne of Glass -kirjan puoli ikuisuutta sitten, vaikka se olikin viime kuussa. Odotin todella paljon tämä lukemista ja en ollut pettynyt. Uskon että tästä tulee yksi lempisarjoistani.

Crown of Midnight on vahva jatko-osa Throne of Glass -kirjalle. Tarinaa jatkuu luontevasti ja koukutti minut heti kun avasin kirjan. Maailmasta saatiin tietää paljon lisää ja juoni on paljon monimutkaisempi kuin ensimmäisessä osassa, mistä huomaa että sarja kehittyy hyvään suuntaan. Kirjan tunnelma oli aivan erilainen kuin ensimmäisessä osassa. Kun ensimmäinen osa keskittyi kilpailuun, niin tämä osa laajentui koko Maasin luomaan mailmaan. maailmaan.

Juoni tässä kirjassa oli huomattavasti parempi kuin ensimmäisessä. Mielestäni ensimmäinen muistutti paljon Nälkäpeliä tai Outolintua, mutta Crown of Midnight on oma uniikki teoksensa. Jokaisella sivulla tapahtuu jotain ja aina on vain pakko jatkaa lukemista kun haluaa tietää lisää. Lopun käänne tuli minulle täysin puskista ja haluan seuraavan kirja käsiini HETI.

Ihmissuhteet tässä kirjassa taas olivat mielestäni heikompia kuin edellisessä. Nehemian ja Celaenan ystävyys on edelleen vahva ja pidin siitä. Kuitenkin ensimmäisessä osassa vihjailtu kolmiodraama on tässä osassa suuremaassa osassa ja hieman ärsyttävä, koska kirja pärjäisi vallan mainiosti ilman sitä ja olisi vahvampi kokonaisuus. Pyörittelin välillä silmiäni koko puuhalle. Erityisesti en pidä siitä kuinka Celaenan olemassaolo on saanut Chaolin ja Dorian ystävyyden heikentymään. Toivon todella, että tämä korjautuu tulevaissa osissa.

Throne of Glass -kirjassa ei tullut hirveästi esille että sarja on juuri fantasiasarja, mutta tässä osassa fantasiamaiset elementit olivat suuremmassa osassa ja niistä saatiin tietää paljon enemmän. Toivon, että seuraavissakin osissa kirjojen maailma kehittyy ja laajenee, koska pidin siitä todella paljon tässä osassa.

Henkilöhahmot olivat tässä osassa mahtavia. Lempparini on, ja tulee aina olemaan, Celaena. Hän ei ollut enää tässä osassa ärsyttävän ylimielinen niinkuin ensimmäisessä, vaan hänellä oli terve mielikuva omasta arvostaan, eikä antanut muiden kohdella häntä huonosti. Tämä oli todella tärkeä viesti ja arvostan kirjaa sen antamisesta. Chaol ja Dorian olivat hieman angstisia, minkä voi jokseenkin ymmärtää, mutta muuten en oikein pitänyt heistä (olen TeamCelaena).

Tässä sarjassa on omat puutteensa (kolmiodraama, kolmiodraama ja kolmiodraama) ja näen sen. Kuitenkin pidän juonesta ja maailmasta niin paljon, etten voi muuta kuin antaa näille kirjoille hyvät arvostelut. Mielestäni kirjojen romanssi on onneksi niin pienessä asemassa, ettei se haittaa yleistä juonta. Kirjat kuitenkin pitenevät tästä, joten saa nähdä miten silloin tapahtuu kolmiodraaman ja juonen suhteelle. Olen hieman peloissani sen suhteen, mutta odotan paljon juonelta ja maailmalta, jota Maas rakentaa. Suosittelen paljon tätä sarjaa kaikille fantasian ystäville!

Arvostelu: ★★★★

Record of a Spaceborn Few (Wayfarers #3) - Becky Chambers

Record of a Spaceborn Few on jatkoa Wayfarers trilogialle. Tässä osassa seurataan maasta lähtenyttä avaruusalusta, jolla viimeiset ihmiskunnan jäsenet pakenivat maasta avaruuteen. Aluksi tavoitteena oli löytää planeetta, jolle he voivat asettua, mutta alus jäi kiertämään avaruuteen. Aluksella seurataan viittä erittäin erilaisissa elämäntilanteissa olevaa ihmistä. Tessa on kahden lapsen äiti, joka yrittää saada lapsensa tuntemaan olonsa turvalliseksi aluksella. Eyas on patologi ja löytää ystävyyden yllättävästä paikasta. Kip on nuori, joka on juuri pääsemässä koulusta, mutta ei tiedä, mitä haluaa tehdä elämällään. Isabella on 70-vuotias arkistoija, joka johdattaa vierasta aluksella ja näin lukijakin pääsi tutustumaan alukseen ja sen historiaan. Viimeisenä vielä on Sawers, joka tuli alukselle planeetalta vaihtelun perässä, mutta löytää itsensä todella vaarallisesta tilanteesta.

Minulla on paljon ajatuksia tästä kirjasta.

Aivan aluksi minun on pakko myöntää, että olin hieman pettynyt. Pidin ensimmäisestä osasta todella paljon. Toinen osa tuntui ehkä hieman valjulta verrattuna ensimmäiseen, mutta pidin siitä silti todella paljon. Kuitenkin kolmas osa... Vaikka tarina oli mielenkiintoinen ja samassa maailmassa, minusta tuntui, että juoni oli minulle liian minimaalinen.

Juoni seurasi lähinnä henkilöhahmojen päivittäistä elämää, eikä se ollut, mitä odotin kirjalta. En ollut koukussa juoneen ja minua ei alussa oikein kiinnostanut, mitä tapahtuu seuraavaksi. Kuitenkin noin puolenvälin jälkeen aloin kiinnostua, kun alkoi tapahtua.

Henkilöhahmot mielestäni olivat tässä kirjassa hyviä ja heitä on erinomainen kirjo. Heillä oli kaikilla omat ja hyvin erilaiset ongelmat (kuten ensimmäisessä osassa), mistä pidin todella paljon. Sain seurata laivan elämää monesta näkökulmasta, mikä oli erinomainen valinta kirjailijalta. Pidin myös siitä, kuinka hahmojen elämät vaikuttivat teoksen alussa olevan kaukana toisistaan, mutta loppua kohden ne punoutuivat yhteen.

Minun on pakko puhua myös miljööstä, kun on kyse tästä sarjasta. Tämän kirjasarjan maailma on aivan uskomattoman monimuotoinen ja lumoava. Nämä ominaisuudet johtuvat siitä, että päästään tutustumaan uusiin lajeihin, jotka elävät toisilla planeetoilla. Heillä on oma kulttuuri ja oma todella mielenkiintoinen biologia. Tässä kirjassa kuitenkin keskityttiin ihmisiin, joten vastaavaa tunnelmaa ei tullut. Kirjassa mainittiin kaksi eri lajia ihmisten lisäksi. Kuitenkin yhteen lajiin tutustuttiin todella hyvin, mikä oli minusta todella kiehtovaa. Jäin silti toivomaan lisää.

Kuten aiemmissa osissa, kirjassa tutkiskeltiin yhteiskunnallisia teemoja. Tässä osassa isossa asemassa oli maahanmuutto ja muukalaisviha. Chambers esittää myös ratkaisuja näihin onglemiin, mistä pidin todella paljon. Lisäksi hän pohdiskeli kirjan aikana tarkoitusta monesta eri näkökulmasta. Kirjan takakannessa on kysymys: "What is the purpose of a ship that has has reached its destination?" eli vapaasti käännettynä: "Mikä on aluksen, joka on saavuttanut määränpäänsä, tarkoitus?". Kuitenkin tätä teemaa pohditaan pidemmälle. Kip miettii aikuisuutensa porteilla, mikä on kaiken tarkoitus. Arkoistoija muistuttaa työssään ihmisiä siitä, mikä tarkoitus arkistoilla ja menneisyyden muistamisella on. Eyas miettii työssään, mikä on hänen tehtävänsä ja rituaalien tarkoitus. Näkökulmia on monia tähän pohdintaan ja kirjasta niitä löytyy useita.

Chambers kosketteli kirjassa myös kolonialismia ja sen vaikutuksia. Minusta hän teki pohdinnan todella hyvin, koska asettivat ihmiskunnan uhrimaiseen asemaan ja sai minutkin miettimään kolonialismia uudella tavalla.

Kirjaa lukiessani minulla oli hieman tylsää ensimmäiset 100 sivua, mutta kun pääsin niiden yli, nautin kirjasta todella paljon. Lopun jälkeen fiilikset jäivät hyviksi ja jäin janoamaan lisää. Kirja on pohdiskeleva ja se ei ole vielä asia, mihin olen tottunut kirjallisuudessa, mutta minusta tuntuu, että sain tästä kirjasta paljon irti ja rohkaistuin lukemaan filosfisempia tekstejä.

Arvosana: ★★★★

A Closed and Common Orbit (Wayfarers #2) - Becky Chambers

Luin A Long Way to a Small Angry Planet -kirjan aiemmin kesällä ja rakastin kirjaa todella paljon. Näin ollen halusin jatkaa trilogian seuraavaan osaan välittömästi ja pian laitoinkin tilauksen tulemaan Amazonista. Vihdoinkin pääsin sukeltamaan tähän Becky Chambersin luomaan lumoavaan maailmaan A Closed and Common Orbit -kirjan parissa.

A Closed and Common Orbit jatkaa tapahtumia trilogian ensimmäisen osan, A Long Way to a Small Angry Planet -kirjan, tapahtumien jälkeen. Kuitenkin kirja seuraa ensimmäisestä osasta tuttua sivuhahmoa Pepperiä, sekä Wayfarer aluksen tekoälyä, Lovelacea, joka löytää itsensä laittomasta "body kitistä" eli hän näyttää nyt aivan ihmiselta. He palaavat Pepperin kotiplaneetalle, jossa Pepper opastaa Lovelacea olemaan ihmismäinen ja opettaa hänelle muita tapoja. Samaan aikaan seurataan Pepperin lapsuutta ja hänen tarinaansa siitä, kuinka hän päätyi korjaamaan romua tälle planeetalle. Hän oli aiemmin tehtaassa töissä, kunnes karkasi ja löysi aluksen, jossa oleva teköäly kasvatti hänet.

Tämä sarja koostuu kolmesta romaanista, jotka kertovat aina eri henkilöhahmoista kuin edellinen ja ne pitäisi periaatteessa pystyä lukemaan missä järjestyksessä tahansa. Kuitenkin itse sanoisin, että ne kannattaa lukea julkaisujärjestyksessä, koska ainakin toisessa kirjassa on asioita, joita ei ymmärrä, ellei ole lukenut ensimmäistä kirjaa. Lisäksi esittelyä ei paljon alussa ole, joten ensimmäisen kirjan lukeminen senkin osalta on kannattavaa.

Noniin. Itse ajatuksiini. Minä pidin tästä kirjasta todella paljon. Luin sen kahdessa päivässä, koska halusin tietää aina vain lisää henkilöhahmoista ja juonesta. Tämä kirja on selvästi henkilöhahmo painotteinen ja juoni on melko minimaalinen. Kirja ei ollut yhtä hyvä kuin A Long Way to A Small Angry Planet, mutta silti se oli todella hyvä. (mikään ei voita ensimmäistä osaa)

Minä nautin todella paljon siitä, että Pepperin lapsuutta kerrottiin tapahtumien rinnalla. Se sitoutui hyvin Lovelacen kokemuksiin, sillä heidän molempien oli astuttava uuteen maailmaan ja opittava uudet tavat. Ajoittain pidin enemmän Pepperin lapsuuden seuraamisesta, kuin varsinaisen tarinan, sillä Pepperin kasvaminen lapsesta nuoreksi naiseksi oli todella uskottavasti tehty ja tapa jolla Pepper kuvasi niinkin yksin kertaisia asioita kuin sadetta, oli lumoavaa. Lovelace sen sijaan oli todella angstinen, mutta kuitenkin opin pitämään myös hänestä henkilöhahmona.

Backy Chambersin vahvuus tässä trilogiassa on selvästi maailma, jonka hän on luonut. Jokainen uusi avaruusolento ja kulttuuri, joka kohdataan, on toinen toistaan kiehtovampia ja maagisempi. Hän todella osaa luoda uusia kulttuureja, eikä ota maapallolta kulttuuria ja laita sitä avaruuteen. Esimerkiksi tässä kirjassa oli avaruusolentoja, jotka viestävät väreillä.

Lisäksi Chambersilla on taito kommentoida meidän omaa yhteiskuntaamme ja haastaa ajatuksiamme sukupuolesta, ihmissuhteista, sodasta ja vanhemmuudesta. Hän tekee sen niin, että sen huomaa vasta sen jälkeen kun se on tapahtunut, mikä on mielestäni aivan mahtavaa.

Minä pidin tästä kirjasta todella paljon ja aion todellakin lukea viimeisen osan! On sinänsä surullista, että sen jälkeen minulla ei ole enää mitään luettavaa siitä maailmasta, mutta minkäs teet.

Arvosana: ★★★★★

A Long Way to a Small Angry Planet (Wayfarers #1) - Becky Chambers

Tämä kirja seisoi kauan (vuoden) hyllyssäni ennenkuin aloin lukemaan sitä. Minun olisi pitänyt lukea tämä aikaisemmin. Luin kirjan todella nopeasti ja pidin siitä todella paljon. Tämä tuli kuitenkin luettua heinäkuussa, mutta pidin siitä niin paljon, että haluan kirjoittaa siitä tänne blogiin. Uskon että tämä on tämän vuoden lempikirja, ellei kaikkien aikojen.

A Long Way to A Small Angry Planet alkaa siitä, kun Rosemary aloittaa uuden elämän Wayfarer avaruusaluksella. Hän tapaa monilajisen miehistön ja ihmiskapteenin. Miehistön tehtävänä on puhkaista reikiä avaruuteen ja luoda madon reikiä. He saavat hyväpalkkioisen tehtävän pitkän matkan päästä ja näin he lähtevät vaaralliselle matkalle. Matkalla he vierailevat monilla eri planeetoilla ja oppivat paljon uutta.

Tämä kirja on mahtava. Tarina on selvästi enemmän henkilöhahmo painotteinen ja juoni on hidas, mutta se teki tästä kirjasta juuri niin mahtavan. Kirjan aikana pääsee tutustumaan Chamberisin luomaan moniuloitteiseen avaruusmaailmaan. Maailman rakennus on tässä osassa selvästi vahvassa osassa ja silti sen jälkeen jää vain haluamaan lisää. Jokaisen kerran kun sain tietää jotain uutta, ihmettelin miten ihmeessä Chambers on keksinyt jotain niin kaunista.

Juonessa on omat käänteensä, mutta se ei ole pääasemassa, vaan kirja kertoo enemmän matkasta, kuin itse päämäärästä. Minua tämä ei haitannut vaan pidin siitä kuinka sain tutustua maailmaan ja henkilöhahmoihin.

Tämän kirjan henkilöhahmot ovat parhaita hahmoja, joista olen pitkään aikaan lukenut. Jokaisella on oma selvä persoonallisuus ja omat taistelut, joita he käyvät terveellä tavalla läpi (ihanaa vaihtelua normi ya kirjoihin). En mennyt missään vaiheessa sekaisin siitä kenestä puhutaan, koska jokainen on niin omanlaisensa. Lemppareikseni nousi Jenks (comic relief) ja Sissix, joka on todella badass.

Lisäksi arvostin todella paljon, että tässä kirjassa on todella monenlaisia ihmissuhteita todella erilaisissa tilanteissa. Romanssia, ystävyyttä ja perhesuhteita löytyy ja jokainen kuvataan todella hyvin ja kauniisti. Pidin myös siitä, että kirjan lopussa kaikki eivät päätyneet yhteen toistensa kanssa, vaan ystävykset säilyivät ystävyksinä ja ne joilla klikkasi päätyivät yhteen.

Chambers haastaa jatkuvasti meidän ajatuksiamme yhteiskunnastamme ja länsimaalaisesta kulttuurista. Tässä kirjassa hän käsitteli paljon ihmissuhteita, kehonkuvaa, sukupuolta (erityisesti pronomineja, joka on kuuma juttu Yhdysvalloissa) sekä rotua. Tämä tapahtuu kuitenkin tarinan ja maailman ehdoilla, eikä se tunnu saarnaamiselta, vaan luontevalta osalta tarinaa.

Lukiessani innostuin laittamaan muistilappuja kirjaan ja alleviivaavaan ja kommentoimaan asioita. Sanon, että tämä oli todella mukava kokemus. Kun luen kirjaa uudestaan, näen mitä juuri tällä hetkellä olen ajatellut siitä.

Tämä trilogia ei seuraa yhtä isoa tarinaa, vaan siinä on kolme eri tarinaa, jotka ovat itsenäisiä tarinoita. Kuitenkin ne kannattaa lukea julkaisujärjestyksessä, koska kahden seuraavan kirjan tapahtumat sijoittuvat tämän kirjan jälkeen. Lisäksi maailmaa selitetään eniten tässä osassa, joten tämän lukeminen on mielestäni välttämätöntä, että voi kunnolla ymmärtää seuraavat osat.

Suosittelen tätä kirjaa, jos pitää fantasiasta ja scifistä, sekä slow-burner kirjoista.

Arvosana: ★★★★★

The Infernal Devices - Cassandra Clare

The Infernal Devices -trilogia on Cassandra Claren yksi neljästä sarjasta, joka sijoittuu samaan varjojenmetsästäjien maailmaan. Tämä trilogia sijoittu 1800-luvun lopun Lontooseen ja kertoo New Yorkista saapuvasta tytöstä, Tessa Graystä. Tessa saapuu Lontooseen veljensä luo, mutta satamassa hänet ottaa matkaansa kaksi salaperäistä naista, jotka sanovat olevansa Tessan veljen tuttavia. Kuitenkaan naiset eivät vie Tessaa hänen veljensä luo, vaan outoon taloon, jossa he alkavat kouluttaa Tessaa ja jalostaa hänen kykyään muuttua toiseksi ihmiseksi. Naiset kertovat, kuinka he valmistavat Tessaa Magisteria varten. Tessa on lukittuna tässä talossa, kunnes komea varjonmetsästäjä Will Herondale saapuu pelastamaan hänet. Tessa alkaa selvittää Willin ja hänen ystäviensä kanssa Magisterin arvoitusta Lontoon Instituutissa. Missä on Tessan veli? Kukan on Magister ja mitä hän haluaa Tessasta? Mikä Tessa oikein on?

Luin Cassandra Claren Varjojen kaupungit sarjan ala- ja yläasteen aikana. Pidin sarjasta tuolloin kovasti (en tiedä mitä mieltä olisin, jos lukisin sarjan nyt) ja mielenkiintoni heräsi myös The Infernal Devices -trilogiaa kohtaan. Kuitenkin trilogia oli vain englanniksi, joten en vielä silloin lukenut sitä. Tänä kesänä kuitenkin päätin ottaa härkää sarvista ja lukea tämän trilogian ja se oli todella hyvä päätös. Trilogia oli todella koukuttava ja nyt haluaisin lukea Varjojen kaupungitkin uudestaan ja lukea muita Claren kirjoja.

The Infernal Devices on trilogiana vahva kokonaisuus. Kaikki kirjat ovat toinen toisensa jälkeen parempia ja juoni on koukuttava, eikä ennalta-arvattava, mikä sai minut lukemaan kirjat todella nopeasti. Sarjassa on kaksi pääjuonta: selvitetään Magisterin suunnitelmia ja yritetään pysäyttää hänet ja kolmiodraama Tessan, Willin ja Willin parabatain Jemin välillä. Molemmat juonet etenevät jokaisessa kirjassa, mutta mielestäni kolmiodraama sai välillä liikaa huomiota, vaikka se olikin hyvin tehty.

Henkilöhahmot ovat mielestäni pääosin monipuolisia ja heidän toiminta on ymmärrettävää. Jotkut hahmot muistuttavat paljon toisiaan ja he ovat samoja stereotypiota ja mielestäni Magisterin hahmoa olisi voitu kehittää hieman pidemmälle. Muuten olin todella tyytyväinen. Erityisesti pidin Willistä ja Jemistä, koska heidän menneisyyttään ja motiivejaan tutkittiin eniten. Lisäksi heidän ystävyys on yksi parhaista platanoisista suhteista ya-kirjallisuudessa. Päähenkilö Tessa on päättäväinen (eikä sillä ärsyttävällä tavalla, kuten muissa ya-kirjoissa) ja osaa pitää omia puoliaan, mistä pidin paljon.

Sitten ehkä siihen minulle vaikempaan asiaan: kolmiodraama. Tämä oli ainoa kolmiodraama, joka mielestäni toimi. Tessa ei jättänyt kumpaakaan roikkumaan, vaan osasi tehdä päätöksen siitä, kenen kanssa on. Lisäksi minusta hyvä asia tässä kolmiodraamassa on se, että kaikki osapuolet rakastavat toisiaan todella paljon ja haluavat vain toisilleen sen mikä on parasta. Koko homma oli sydäntäraastava ja kyllä, itkin viimeiset sata sivua vain tämän takia.

Vaikka pidin tästä sarjasta paljon, minua kuitenkin jäi pännimään muutama asia. Minua ärsytti toisessa kirjassa se, kuinka paljon salaisuuksia ihmisillä on ja kuinka se vaikeuttaa heidän elämäänsä. Lisäksi kirjan lopetus Magisterin suhteen vähän lössähti. (en tiedä se tuntui todella nopealta)

Loppujen lopuksi pidän tästä trilogiasta todella paljon. Claren mielikuvitus oli päässyt todella valloilleen ja hän on luonut koukuttavan ja sydäntäsärkevän tarinan. Suosittelen tätä kaikille, joita kiinnostaa ya urbaani fantasia tai muuten vain haluaa tutustua Claren teoksiin. Kannattaa aloittaa Varjojen kaupungit -sarjasta, mutta se ei ole välttämätöntä, jos haluaa lukea tämän sarjan.

Arvosana: ★★★★★

Heinäkuun lukemiset ja elokuun lukusuunnitelmat

Yksi kuukausi on taas jäänyt taakse. Tämä taitaa olla paras lukukuukauteni ikinä. Luin ja kuuntelin yhteensä 16 kirjaa. Vertailun vuoksi luin viime vuonna yhteensä kuusi kirjaa... Joo, jatketaan.

Elikkä, koska tämä blogi ei ole ollut olemassa vielä, kun luin näitä kaikkia kirjoja, en voi linkata täysiä arvosteluja. Tämän takia teen mini arviot tässä postauksessa ja linkkaan niihin kokonaisiin arvosteluihin, jotka olen tehnyt.

Norwegian Wood - Haruki Murakami ★ ★

Tämä kirja kertaa nuoresta opiskelijasta Tokiossa ja kuinka hän yrittää etsiä rakkautta, tai jotain vähemmän vakavaa. Minä en pitänyt tästä kirjasta ollenkaan. Mielestäni se oikeutti pettämisen ja päähenkilö pyöritteli kolmeä tyttöä yhtä aikaa, eikä hän vain osannut valita. Mielestäni kirja tuntui vain joka miehen fantasialta ja ei tarjonnut mitään uusia ajatuksia tai avartanut maailmaani.

Satakieli - Kristin Hannah ★ ★ ★ ★ ★

Satakieli kertaa kahden siskoksen sydäntämurskaavan tarinan toisessa maailmansodassa Ranskassa. Tämä oli ensimmäinen kirja, jonka kuuntelin äänikirjana. Mielestäni kirja oli aivan uskomattoman kaunis tarina ja suosittelen sitä kaikille. Henkilöhahmot olivat monipuolisia ja samaistuttavia. Kuuntelin tätä kun kävelin lähiseudullani ja kirjan lopussa aloin vain itkeä keskellä tietä (mikä oli todella hauskaa). AAH

Hamlet - William Shakespeare ★ ★ ★ ★

Luin Hamletin kun olin kipeänä. Ei ollut mikään paras idea. Olin aiemmin lukenut Romeon ja Julian, joka oli mielestäni uskomaton tarina. Tämä ei kuitenkaan ollut aivan yhtä hyvä kuin olin odottanut. En tiedä mitä jäin kaipaamaan, mutta minulle jäi olo että olin jäänyt paitsi jostain todella mahtavasta. Nautin kuitenkin tarinasta ja lyriikasta. Ehkä minun kannattaisi kokeilla jotain uutta käännöstä. 

Simon vs the Homo Sapiens Agenda - Becky Albertalli ★ ★ ★ ★ ★

Tämä kirja kertoo kaapissaolevasta homopojasta, joka löytää itselleen kaverin netistä ja sen myötä häntä aletaan kiristämään. Kuuntelin tämän äänikirjana, ja se oli aivan mahtava! Minusta tuntui että Simon kertoi minulle päivän tapahtumista ja että sain jutella hänen kanssaan. Kirja oli samaistuttava ja vei minut tunteiden vuoristoradalla ylös ja alas. Suosittelen!

Sinuhe Egyptiläinen - Mika Waltari ★ ★ ★ ★ ★

Kirja kertoo Sinuhesta ja hänen seikkailuistaan antiikin Välimeren alueella. Kirja on eeppinen historiallinen fiktio ja minä olin todella vaikuttunut. Luin tämän 800-sivuisen tiiliskiven vain muutamassa päivässä, koska halusin aina tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Kirjoitustyyli oli mielesni uskomaton ja yhteiskunnallinen kommentointi oli erittäin hyvin tehty.

a long way to a small angry planet - Becky Chambers (Wayfarers #1) ★ ★ ★ ★ ★

Tämä Scifi-kirja kertoo avaruuksaluksen miehistostä, jotka tekevät madonreikiä avaruuteen. Minä uskon että tämä on minun uusi lempikirjani. Juoni oli mukaansa tempaava, hahmot olivat monikerroksisia ja samaistuttavia ja kommentointi yhteiskunnillisista asioista oli aivan mahtavaa. Tämä kirja sai minut ajattelemaan uudella tavalla ja oli aivan uskomaton lukukokemus.

Helkavirsiä - Eino Leino ★ ★ ★ ★ 

En ole lukenut hirveästi runoja, joten en oikein tiedä miten niitä pitäisi arvostella. Runokokoelma oli mielestäni mielenkiintoinen ja mukaansatempaava. Poljento runoissa oli mielestäni mukava ja runoja oli helppo lukea.

Pariisi 1900-luvulla - Jules Verne ★ ★


Pariisi 1900-luvulla on Jules Vernen ensimmäinen kirja, mutta se on julkaistu vasta 1990-luvulla, koska se oli ollut kadonnut. Kirja on dystopia, missä tieteitä arvostetaan ja humanistiset aineet ovat katoamassa. Mielestäni kirjassa ei ollut mitään juonta ja tapahtumissa ei ollut mitään järkeä ja selitystä ei saatu mihinkään. Kirjasta huomaa selvästi, että tämä oli Vernen ensimmäisiä teoksia. 

Uljas uusi maailma - Aldous Huxley ★ ★ ★

Tämä klassikoteos löytyi minun omasta kirjahyllystäni, joten päätin lukea sen nyt kesällä. Olin hieman pettynyt teokseen. Alkuosa oli mielestäni hyvä ja mielenkiintoinen, mutta loppua kohden tarina meni todella oudoksi ja sekavaksi. Pystyin kuitenkin arvostamaan viestiä, minkä kirja välitti, mutta loppu pilasi sen minulta...

Punainen Poni - John Steinbeck ★ ★ ★ ★ ★

Tämä oli john Steinbeckin novellikokoelma, joka oli mielestäni aivan uskomaton. Novellit veivät minut Amerikan maaseudulle 1900-luvun alkuun ja niiden tunnelma vastasi miljöötä täydellisesti. Novellien allaolevat viestit olivat juuri sopivia niiden kontekstille. Haluan lukea tämän jälkeen lisää Steinbeckin teoksia ja odotan niitä innolla.

A Natural History of Dragons - Marie Brennan (A Natural History of Dragons #1) ★ ★ ★ ★

Tässä kirjassa oli mielestäni todella mielenkiintoinen konsepti: kirjaa kirjoittaa nainen, joka kertoo elämänkertansa monen kirjan aikana. Tämä nainen kirjoittaa, kuinka hän on tutkinut lohikäärmeitä, niiden anatomiaa ja toimintaa. Kirja oli todella hyvä aloitus fantasiasarjalle, jossa on mielestäni kuusi (?) kirjaa. Joissakin kohdissa se oli hieman hämmentävä, mutta muuten olin todella tyytyväinen. Plus tässä kirjassa oli kunnon sauna, jossa ihmiset nautiskelivat ja peseytivät, mikä oli mielestäni todella mukava lisäys.

Harry Potter ja viisasten kivi - J. K. Rowling (Harry Potter #1) ★ ★ ★ ★ ★

Harry Potter on klassikko ja päätin lukea sen uudestaan tässä kuussa. Lensin kirjan läpi päivässä ja se oli aivan uskomaton, kuten aikaisemmilla lukukerroillakin. 

Clockwork Angel - Cassandra Clare (The Infernal Devices #1) ★ ★ ★ ★ ★

Olin lukenut tämän kirjan aikaisemmin, mutta englannin taitoni eivät olleet vielä niin vahvat, että olisin kunnolla ymmärtänyt tarinan kokonaisuudessaan. Niinpä luin sen uudestaan, jotta pystyisin kunnolla päättämään, haluanko jatkaa sarjaa vai en. Onneksi pidin kirjasta todella paljon, paljon enemmän kuin Varjojen Kaupungit -sarjasta. Suosittelen lukemaan, jos jo piti siitä sarjasta!

Kuun ympäri - Jules Verne ★ ★

Tämä kirja oli mielestäni todella hauska. On pakko myöntää, on todella uskomatonta, että 1800-luvulla on ajateltu, että kuuhun matkaaminen on mahdollista. Kuitenkin, tähtitiedettä ja fysiikkaa opiskelleena, tämä oli todella huvittavaa. Verne oli tietoinen fysiikan ja tähtitieteen ideoista, mutta ymmärsi ne aivan väärin, mikä johti todella hauskoihin väitteisiin esimerkiksi painovoimasta. Hän sai väärin asioita, joita tiedeyhteisö oli tiennyt jo satoja vuosia, mikä oli vain todella huvittavaa.

Clockwork Prince - Cassandra Clare (The Infernal Devices #2) ★ ★ ★ ★ ★

Tämä oli jatkoa Clockwork Angel -kirjalle ja tarina jatkui minusta uskottavalla ja mielenkiintoisella tavalla. Käänteitä ja tunteiden sekamelskaa löytyi kirjasta pilvin pimein ja nautin sen lukemisesta todella paljon!

Throne of Glass - Sarah J. Maas (Throne of Glass #1) ★ ★ ★ ★ ★

Tämä on yksi kirja, jonka olen arvostellut tässä blogissa, joten klikkaa vain linkkiä, jos haluat nähdä syvempiä ajatuksiani. Tiivistettynä minä rakastin tätä kirjaa ja aion todellakin jatkaa sarjaa!


Siinä oli kaikki kirjat, jotka luin heinäkuussa. Niitä oli todella paljon, ja en todellakaan odota, että lukisin yhtä paljon elokuussa, koska koulu alkaa ja minun on luettava paljon yo-kokeisiin. Asetan itsellini tavoitteeksi, että lukisin ainakin neljä kirjaa ja jos ylitän sen, niin olen todella tyytyväinen

Lukusuunnitelmat:

• Clockwork Princess - Cassandra Clare
• a closed and common orbit - Becky Chambers
• record of a spaceborn few - Becky Chambers
• Crown of Midnight - Sarah J. Maas

Tässä oli siis ensimmäinen kuukeuden lukukooste. Toivottavasti minun lukuvauhtini säilyy ja pystyn lukemaan paljon kirjoja, niin pääsen kertomaan niistä tänne blogiin.

Mikä on ollut sun lempikirja, jonka olet lukenut tässä kuussa?

Throne of Glass - Sarah J Maas

After serving out a year of hard labor in the salt mines of Endovier for her crimes, 18-year-old assassin Celaena Sardothien is dragged before the Crown Prince. Prince Dorian offers her her freedom on one condition: she must act as his champion in a competition to find a new royal assassin.

Her opponents are men-thieves and assassins and warriors from across the empire, each sponsored by a member of the king's council. If she beats her opponents in a series of eliminations, she'll serve the kingdom for four years and then be granted her freedom. Celaena finds her training sessions with the captain of the guard, Westfall, challenging and exhilarating. But she's bored stiff by court life. Things get a little more interesting when the prince starts to show interest in her ... but it's the gruff Captain Westfall who seems to understand her best.

Then one of the other contestants turns up dead ... quickly followed by another. Can Celaena figure out who the killer is before she becomes a victim? As the young assassin investigates, her search leads her to discover a greater destiny than she could possibly have imagined.

Olen omistanut jo kauan Throne of Glass -kirjan. Luin sen vuonna 2015, kun hypetys sarjasta oli suurimmillaan. Kuitenkin olin silloin vielä aloittelija, mitä tulee englinnin kielisten kirjojen lukemiseen, joten en saanut kirjasta paljoa irti ja juoneen jäi aukkoja. Tänä kesänä kuitenkin päätin että haluan lukea sarjan alusta loppuun kunnolla, varsinkin sen takia, että voin imeä sarjan kokonaisuudessaan, eikä minun enää tarvitse odottaa viimeistä osaa vuotta.

Throne of Glass kertoo Celaena nimisestä 18-vuotiaasta salamurhaajasta, joka on jäänyt kiinni ja joutunut suolakaivoksiin pakkotyöläiseksi. Kuitenkin vuoden pakkotyön jälkeen kruunun prinssi Dorian tulee kaivoksille mukanaan tarjous Celaenalle. Jos tyttö onnistuu voittamaan suuren kuninkaan järjestämän kilpailun, jossa valitaan kuninkaan salamurhaaja, hän olisi neljän vuoden salamurhaajana työskentelyn jälkeen vapaa. Celaena tarttuu tarjoukseen välittömästi ja hän matkaa Prinssin mukana Riftholdiin mukaan kilpailuun, mistä seikkailu alkaa.

Luettuani kirjan ymmärsin mistä hypetys johtui. Tuntui että se on raikas tuulahdus nuortenkirjallisuuden saralla ja asettaa riman korkealla tuleville kirjoille - kaikissa genreissä. Minä pidin kirjassa erityisesti siitä, että Celaena on itsenäinen hahmo ja hän osaa tehdä omat päätöksensä ja ilmaisee kun ei pidä jostakin. Lisäksi hän on monipuolinen hahmo. Hän ei ole yksi monista "ei niinkuin muut tytöt" -hahmoista, vaan hänellä on feminiininen ja maskuliininen puoli, eikä hän pelkää näyttää kumpaakin. 

Celaena on todella itsevarma ja hän ei ujostele kertoa omista kyvyistään. Tämä on haitannut muutamia, ja minustakin se oli alussa ärsyttävää. Kuitenkin loppua puolen huomasin, että hän oli kehittynyt hahmona, eikä enää koko aikaa sanonut kuinka badass on. Tämä mielestäni oli hyvä temppu kirjailijalta.

Lisäksi olin myös iloinen nähdessäni, että kirjassa on ystävyyssuhteita, jotka ei yhtäkkiä vain unohdu. Ihmisuhteista kirjassa ei korosteta vain romanttisia, vaan myös platonisia, mikä on mielestäni harvinaista erityisesti nuorten kirjoissa. Kirjassa alkoi kehittyä kolmiodraama, mistä olen hieman skeptinen, koska en niistä sen kummemmin piittaa. Kuitenkin loppu oli mielestäni järkeävä, eikä ketään jätetty roikkumaan. Jatkaessani kirjasarjaa, toivon että se ei jatku kuuden kirjan ajan.

Juonen puolesta kirja ei pettänyt minua. Jatkuvat käänteet pitivät nenäni kiinni kirjan tapahtumissa, minkä takia luin kirjan kahdessa päivässä. Juoni mielestäni eteni loogisesti ja ei ollut ennalta-arvattava. En jaksa odottaa mitä seuraavassa kirjassa tapahtuu, koska mahdollisuuksia on paljon, mihin tarina jatkaa kulkuaan.

Throne of Glass oli selväsi kirja, jossa maailma rakennettiin tulevia kirjoja varten. Monessa kohdassa oli pitkiä kohtia, joissa maailman toimintaa selitettiin. Mielestäni tämä tehtiin hyvin ja sarjalla on näin ollen vahva pohja jatkaa eteenpäin. Minusta mielenkiintoista oli erityisesti keijut, joita mainittiin useaan otteesseen. Toisvottavasti tätä laajennetaan seuraavissa kirjoissa

Tämä kirjasarja ei ole kaikille ja hypetys on selvästi aiheuttanut ihmisten pettymisen kirjaan. Suosittelen kirjaa ihmisille, jotka ovat jo lukeneet jonkin verran nuortenkirjoja ja haluavat kokeilla jotain aivan uutta. Kirjan fantasiaelementit selitetään hyvin ja se on erittäin hyvä kirja ihmisille, jotka ovat kiinnostuneet fantasian lukemisen aloittamisesta. Kirjaan kannattaa kuitenkin lähteä pienellä varauksella, ettei liika hypetys aiheuta suuria pettymiksiä. 

Itse pidin kirjasta valtavasti ja aion ehdottomasti jatkaa sarjan lukemista. Tämä on sellaista fantasiia mitä olen jo pitkään etsinyt ja en malta odottaa mihin tarina seuraavaksi menee.

Arvosana: ★★★★★