Tuntemattomassa sotilaassa seurataan fiktionaalista kompanjaa Karjalassa jatkosodan aikana. Kirja käsittelee sotaa sotilaiden näkökulmasta ja kestää sodan alusta loppuun saakka.
Tuntematon oli minulle todella vaikeaa luettavaa, kuten muutama vuosi aikaisemminkin. Minusta tuntui, että henkilöhahmoja oli niin paljon, että oli vaikea saada selville kenestä on kyse milloinkin. Juoni oli todella minimaalinen ja henkilöhahmoja seurattiin taistelusta taisteluun. Sodan ja taistelun keskellä on pieniä kevennyksiä, kun henkilöhahmot viettivät iltaa yhdessä. Lopusta minä pidin todella paljon, koska tuntui, että tapahtumat ottivat kokonaan uuden suunnan, mikä teki siitä vaikuttavan.
Linna ei romantisoi sotaa tai sodankäyntiä Tuntemattomassa sotilaassa. Kukaan ei kirjan jälkeen halua ryhtyä sotilaaksi tai olla sotasankariksi. Linna käsittelee sotaa erittäin realisesti ja tuo lukijan hyvin lähelle sotaa. Minusta ajoittain tuntui, että olin itse mukana sodassa, sillä eläydyin niin voimakkaasti. Linnan tapa kuvat henkilöhahmoja on myös erittäin realistinen. Kukaan ei ole täydellinen, vaan sotilaat ovat normaaleja ihmisiä, jotka tupakoivat, joivat ja kiroilivat, mutta toisaalta ovat myös älykkäitä ja välittäviä. Sotilaita ei kuitenkaan asetettu ihailtavaan asemaan, vaan he olivat vain ihmisiä, jotka olivat joutuvat todella huonoon tilanteeseen.
Tuntemattomassa sotilaassa korostuu sodan järjettömyys. Dialogissa viitattiin ajoittain valtioiden päämiehiin, jotka tekivät päätöksiä sodan kulusta. Sotilaiden näkökulmasta päätökset vaikuttivat järjettömiltä ja rintamalla käydyt taistelut mitättömiltä heidän silmissään. Lisäksi jokaisen taistelun tuoma kauhu ja kärsimys saivat kyseenalaistamaan sodan tarpeellisuutta ja järkevyyttä.
Kokonaisuudessaan Väinö Linnan Tuntematon sotilas on minusta hieno ja tärkeä teos Suomen historiassa ja historiasta. Samanaikaisesti kun se kunnioittaa veteraanien kokemuksia, se nostaa esille rauhan tärkeyden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti