Cassandra Clare kuuluu vakiokirjailijoihin. Voin odottaa häneltä aina mukaansatempaavaa juonta, koukuttavaa kirjoitustyyliä ja hyvin rakennettuja hahmoja. Voi olla, etten voi arvioida hänen kirjojaan täysin objektiivisesti, sillä niihin sisältyy niin paljon nostalgiaa ja hyviä muistoja. Kuitenkin yritän parhaani Lord of Shadowsin suhteen.
Lord of Shadows jatkaa suoraan siitä, mihin edellinen kirja jäi. Emman ja Julianin ystävyys ei ole entisellään Emman ja Markin suhteen takia. Kaikki himoavat the Black Volume of Death -nimistä kirjaa, jossa on voimakkaita lo ja nuoret lähtevät instituutista keijujen maailmaan etsimään sitä. Samaan aikaan alamaailman väki lyöttäytyy Klaavia vastaan ja jännitteet heidän ja varjonmetsästäjien välillä kiristyvät. Lisäksi instuuttiin astuu kadonnut Herondale Kit ja hän alkaa tutustumaan varjomaailmaan.
Aloin lukemaan kirjaa muutama kuukausi sen jälkeen kun luin sarjan ensimmäisen osan. Edelliset tapahtumat eivät siis olleet täydellisessä muistissa. Kuitenkin kirjassa asiat kertautuvat hyvin, joka auttoi minua pääsemään lukemisen vauhtiin nopeasti.
Cassadra Claren kirjoissa on aina koukuttava juoni, joka pitää aina nenäni kiinni kirjassa. odotukset olivat siis korkeat, enkä ollut pettynyt tämänkään kirjan osalta. Vaikka hänen kirjansa eivät ole mitään syvällisimiä kirjallisia teoksia, mitä maailmassa on, ne ovat todella viihdyttäviä ja vievät lukijan aivan totaalisesti mukanaan. Käänteitä on paljon ja ne jatkuvat kirjan viimeisille sivuille asti.
Tässä kirjassa tuntui, että panokset nousivat todella korkealle ja Clare ei pelkää laittaa hahmoja vaikeaan tilanteeseen ja lopetus todella yllätti minut. (Tilasin mahdollisesti Adlibriksestä seuraavan osan, koska haluan vain tietää mitä seuraavaksi tapahtuu)
Clare on mielestäni viime vuosina parantunut hahmojen suhteen ja se näkyy tässä kirjassa todella hyvin. Jokainen hahmo tuntuu itsenäiseltä ja yksilölliseltä. Lisäksi arvostan todella paljon, että tässäkin kirjassa jatkuu todella monipuolinen vähemmistöjen edustus. Se ei tunnu pakotetulta tai ylikorostetulta, vaan on vain osa hahmojen olemusta. Erityiseksi lemppariksi hahmoista nousi Kit, joka esiteltiin edellisen kirjan lopussa. Hän on todella sarkastinen, kuten Herondalet yleensä, mikä aina hurmaa minut.
Valitin Lady Midnightin arvostelussa, kuinka vanhat hahmot ovat kirjassa liikaa esillä. Tässä kirjassa heidän osuus tarinassa on pienempi, mikä on mielestäni hyvä parannus.
Kuitenkin ihmissuhteet eivät oikein olleet mieleeni tässä kirjassa. Edellisen kirjan lopussa Emma ja Mark aloittavat seurustelemaan muiden edessä, mutta he eivät ole oikeasti yhdessä. Mielestäni tämä oli todella naurettavaa ja vei tarinaa huonon suuntaan. Toisessa osassa asiaa ei käsitelty melkein yhtään. Vaikka en pitänyt koko suhteen ideasta, sitä olisi pitänyt käsitellä, koska se oli todella iso osa edellisen kirjan loppua.
Lisäksi Emman ja Julianin suhde on mielestäni todella epämukava. Heidän suhteensa tuntuu välillä absurdilta ja välillä epäterveelliseltä. Suhde oli kirjassa taka-alalla ja tässä kohtaa en oiken välitä siitä, päätyvätkö he yhteen vai eivät.
Kokonaisuudessaan Lord of Shadows käsittelee perhettä sekä ihmisuhteita. Pidin todella paljon perheen ja vastuun käsittelystä, mutta ihmissuhteet eivät oikein napanneet omalta osaltani. Kirja on lukemisen arvoinen, jos haluaa viihdyttävän juonen, eikä hae kirjalta suurta kirjallista meriittiä.
Arvosana: ★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti