Tuulen varjo - Carlos Ruiz Zafón

Kirjakauppias johdattaa aamuyön hämärässä kymmenvuotiaan poikansa Unohdettujen kirjojen hautausmaalle, kohtalokkain seurauksin. Mystinen pyhäkkö Barcelonen vanhan kaupungin sydämessä muuttaa Danielin loppuelämän.

Vanhan paperin, pölyn ja magian keskeltä pojan käsiin etsiytyy Tuulen varjo, jonka kadonnutta kirjoittajaa Julián Caraxia hän alkaa pakkomielteisesti etsiä. Yli vuosikymmenen ajan Daniel seuraa kirjailijan jälkiä läpi rakkauden, väkivallan, ystävyyden ja petosten labyrintin. Kunnes Caraxin salaperäinen tarina alkaa pelottavalla tavalla toistua hänen omassa elämässään...

Kuulin Tuulen varjosta monta vuotta sitten, jolloin kiinnostuin siitä, mutten tehnyt mitään sen käsiin saamisen eteen. Löysin kuitenkin kirjan pienestä antikvariaatista, jolloin päätin ostaa ja lukea sen. Kirjan ensimmäiset sivut ovat lumovia, jotka imivät minulla täysillä tarinaan.

Kirja kertoo nuoresta Danielista, joka löytää Unohdettujen kirjojen hautausmaalta Julián Caraxin kirjan Tuulen varjo. Hän ihastuu kirjaan ja alkaa selvittämään Caraxin historiaa. Tutkimustyö kestää vuosia, ja samalla nähdään, kun Daniel kasvaa nuoresta pojasta mieheksi. Caraxin mysteeri on kiehtova ja moniuloitteinen, ja se kantaa läpi kirjan.

Pidin kirjasta todella paljon. Kokonaisuudessaan se on kaunis mysteeri ja kasvutarina. Kirja on selkeästi myös rakkauskirje lukijalta kirjoille. Miljöönä toimii antikvariaatti yhteisö, jonka takia kirja on täynnö kirjoja jumaloivia henkilöitä, jonka takia myös kirjasta löytyy paljon kauniita lausahduksia kirjoihin liittyen

En tuntenut lukemisen nautintoa, sitä riemua kun sielussa avautuu ovia joiden taakse voi kurkistaa, halua antautua mielikuvituksen, kauneuden, tarinan ja kielen mysteerien vietäväksi.

Kuitenkin oloni oli hieman petetty kirjoitustyylin suhteen, sillä ensimmäiset sata sivua oli kirjoitettu taianomaisesti, jonka jälkeen kieli alkoi latistumaan, jonka jälkeen kirjoittijan tyyli näkyi vain muutamissa lauseissa ja muuten proosa oli melko keskivertoista. Lopussa taas kirjoitustyyli palasi alun tasolla. En oikein pitänyt tälläisestä laadun epätasaisuudesta. Jos kirja olisi kirjoitettu samalla tyylillä alusta loppuun niin se olisi varmasti ollut täydet viisi tähteä.

Itse juoni on mielestäni todella kiehtova, sekä nopeatempoinen. Caraxin mysteeri on koko ajan läsnä kirjassa ja vaikuttaa Danielin elämään. Juoni oli itseasiassa minulle se tekijä, jonka takia halusin jatkaa lukemista kirjoitustyylin latistuttua.

Kirjassa suurena teemana on historian toistuvuus, erityisesti Danielin ja Caraxin tapauksessa. Danielin elämä alkaa muistuttaa enemmän ja enemmän Caraxin elämää ja on lopulta hänestä kiinni mihin suuntaan hän vie oman elämänsä huomatessaan sen muistuttavan Caraxia. Pidin todella paljon tästä teemasta ja sen toteutuksesta. Kuitenkin tuntuu, että kirjailija muistuttaa koko ajan lukijalla tämän olevan teema. Olisin toivonut, että se olisi ollut hieman hienovaraisempaa.

Kokonaisuudessaan Tuulen varjo on erinomainen mysteeri kirjojen ystäville. Ennen kirjan lukemista ajattein, että tästä tulisi yksi lemppareistani, miten myös lopulta kävi. Pienistä vioista huolimatta Tuulen varjo on kaunis kuvaus nuoresta pojasta sisällissodan riepottelemassa maassa ja rakkaudesta Julián Caraxin teoksille. Suosittelen kirjaa todella paljon kaikille!

Hieman hyllynlämmitäjiä

Olen kesän aikana niin ostellut muutamia kirjoja, kun lukenutkin niitä paljon. Lopputulos kuitenkin on ollut se, että lukemattomien kirjojen pino on kasvanut. Pinossa on monia kirjoja, joista olen todella innostunut, mitä varten tämäkin postaus on. Tässä hieman kirjoja, joista voitte tulevaisuudessa odottaa arvosteluja.

1. The Fifth Season - N. K. Jemisin

Tämä kirja on ollut hyllynlämmitäjänä kesän alusta saakka, vaikka olinkin todella innoisani sen lukemisesta heti siitä hetkestä kun sain sen hyllyyni. En tietoisesti halua tietää hirveästi tästä kirjasta, jotta lukuelämys olisi mahdollisimman yllätyksellinen. Tiedän vain, että tämä on uskomaton fantasiasarja, joka todella edistyksekäs ja on voittanut useita palkintoja. Lisäksi olen kuullut, että kirjan kirjoitustyyli on aivan uskomaton. Itse kirjoitustyyli merkkaa minulle paljon, joten olen todella kiinnostunut.

2. Wicked Fox - Kat Cho

Kat Chon Wicked Fox on uudempi hankinta. Kun kuulin, että kyseessä on Etelä-Koreaan sijoittuva urbaanifantasia, olin myyty. Haluan yrittää löytää fantasiakirjoja, joiden maagiset elementit perustuvat johonkin muuhun kuin skandinaaviseen mytologiaan. Wicked Fox kuulosti juuri tällaiselta kirjalta ja toivottavasti rohkaistun lukemaan myös muita ulkomaalaisia fantasioita tämän jälkeen. 

Wicked Fox kertoo nuoresta tytöstä Seoulissa, joka on mytologinen olento "nine-tailed fox" eli yhdeksän häntäinen kettu. Hänen tulee tappaa nuoria miehiä selviytyäkseen ja yrittää pitää matalaa profiilia,  jotta kukaan ei saisi selville hänen salaisuuttaan. Kuitenkin hänen maailmansa muuttuu totaalisesti, kun hän paljastaa itsensä nuorelle miehelle pelastaakseen hänet kuolemalta.

3. To the Lighthouse - Virginia Woolf

Ostin tämän kirjan itselleni palkinnoiksi ylioppilaskirjoituksista suoriutumisesta. Virginia Woolf on kiehtonut minua pitkään, joten halua alkaa lukea läpi hänen teoksiaan. En ole koskaan aikaisemmin lukenut yhtä modernistista proosaa, mitä tässä kirjassa tulee olemaan, mikä jännittää minua. Minua kuumottaa miten saan selvää tämän kirjan juonesta (jos sellaista edes kunnolla on) ja onko modernistinen proosa minua varten.

4. Circe - Madeline Miller

Olen pitkään harkinnut Circen lukemista, koska pidän todella paljon antiikin Välimeren alueen historiasta ja kulttuurista. En ole tarkasti varma mistä tämäkään kertoo (kauheaa kirjoittaa tätä postausta, kun älyän, että en ole varma näiden kirjojen sisällöstä), mutta uskoisin sen kertovan Circestä, joka on noita ja yrittää selvitä elämässään maailmassa.

Odotan todella paljon, että pääsen aloittamaan tämänkin kirjan. Rehellisesti en tiedä mitä teen itseni kanssa, koska minulla on näin monia kirjoja, jotka ovat lukulistallani aivan kärjessä, eikä minulla ole periaattessa paljon aikaa lukea.

5. Mansfield Park - Jane Austen

Viimeiseksi haluan mainita Jane Austenin Mansfield Parkin. Tavoitteeni on saada luettua kaikki Jane Austenin romaanit läpi, ja minulla on enää jäljellä Mansfield Park ja Northanger Abbey. Minulla on ollu hyvä menestys Austenin romaanien kanssa, sillä olen pitänyt jokaisesta todella paljon. Austenin kieli uppoaa minuun paremmin, kun luen sitä engalnniksi. Kielen tunnelma ei mielestäni välity samalla tavalla kun sitä lukee suomeksi ja sen sarkasmi on paljon selkeämmin havaittavissa. 

Kuitenkin, Mansfield Park on nuoren tytön kasvutarina. Se ei ole yhtä suosittu, kun hänen muut romaaninsa, mutta olen kuullut ihmisilta, jotka ovat lukeneet sen, että se on yksi heidän yksi lemppareistaan. Näin ollen odotan todella paljon tämän lukemista ja toivon todella että siitä tulee myös yksi minun lemppareistani!

Blogin henkiinherätys

 Moikka!

En ole pitkiin aikoihin kirjoitellut tänne, ja siitä olen todella pahoillani. Koronakevät lamautti minut jotenkin kokonaan tämän blogin suhteen, jonka takia se jäi jotenkin unohduksiin. Lisäksi minulla on ollut tässä paljon isoja muutoksia (uuteen kaupunkiin muutto, yliopiston aloittaminen), jonka takia kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Kuitenkin olen nyt taas valmis kirjoittamaan tänne erilaisia juttuja!

Olen lukenut tänä aikana todella paljon kirjoja. En kuitenkaan ole kirjoittamassa jokaisesta tänne arvosteluja, koska rehellisesti sanottuna en muista kirjoista tarpeeksi, jotta voisin kirjoittaa kunnollisia ajatuksiani kirjoista.

Mitä siis on tulossa?

1. kirja-arvosteluja sitä mukaa mitä saan luettua kirjoja

2. muuta kirjasisältöä (tägejä, klassikkojuttuja ja mitä nyt ikinä keksinkään)

3. aioin kirjoittaa tänne aktiivisesti ja säännöllisesti.

Sisällön suhteen minulla on paljon ajatuksia. Haluaisin kirjoittaa paljon klassikoista, koska ne ovat minulla lähellä sydäntäni. Onko kenelläkään kiinnostusta sellaista sisältöä kohtaan. Lisäksi minun tekeisi todella mieli kirjoittaa paljon lukuprosessistani esim. kirjoihin kirjoittamisesta ja niiden analysoimisestä. Kertokaa kommenteissa, jos teillä olisi kiinnostusta tällaista sisältöä kohtaan!

Päivittelen blogia ajantasalla tässä seuraavien päivien aikana ja sen jälkeen pääsen taas vauhtiin kirjoittamisen suhteen! Nähdään siis pian! 

Miekkamyrsky (Tulen ja jään laulu #3) - George R R Martin

Sain vihdoinkin luettua tämän jättiläisen ja minulla on paljon ajatuksia. 

Haluan ensimmäiseksi tehdä välttämättömän varoituksen: tämä tulee sisältämään paljon spoilereita. Jos et ole lukenut kirjaa, tässä vaiheessa kannattaa lähteä.

Olen hieman myöhässä tässä Game of Thrones/Tulen ja jään laulu junassa, mutta jotenkin ihmeellisesti olen onnistunut välttymään spoilereilta. Niinpä kirja oli minulle täynnä yllätyksiä ja minun piti sulkea kirja välillä, koska olin niin järkyttynyt tai surullinen tai minua ärsytti eräät hahmot. Kirja on todella nopetempoinen pituudestaan huolimatta ja juonenkäänteitä tulee toinen toisensa perään. Juuri kirjan vauhti auttoi minua jaksamaan lukemaan sen alusta loppuun melko nopeasti. 

Haluan sanoa muutaman sanan tapahtumista, koska ne ovat pyörineet päässäni muutaman viime päivän ajan. Erityisesti minuun iski Catelynin kuolema. Hän oli mielestäni yksi parhaista hahmoista ja on tosi surullista, etten näe häntä enää. Kirjan lopussa oli pieni viittaus siihen, että hän voisi ehkä tulla takaisin, mutta en ole ollenkaan varma siitä. Robb ei minua hirveästi haitannut, sillä en ollut häneen hirveän kiintynyt. Joffreen kuolema on dramaattinen, mutta olin todella iloinen kun se tapahtui. Yksi ärsyttävä hahmo vähemmän. Jee (?) On mielenkiintoista nähdä miten nämä kuolemat vaikuttavat politiikkaan ja lopulta valtaistuinpeliin. 

Lisäksi toinen tapahtuma, mikä jätti minuun suuren vaikutuksen on Sansan kohtalo. Hän ei aluksi ollut mielestäni kovinkaan miellyttävä tai kiinnostava hahmo, mutta nyt minusta tuntuu, että haluan seurata häntä todella paljon enemmän, kuin mitä tässä kirjassa seurattiin. Hänen kohtalonsa on todella surkea ja hän selvästi kasvaa kokemiensa asioiden myötä  ja hänestä tulee todella fiksu. On todella sääli, miten ihmiset hänen ympärillään kohtelee häntä.

Dany tuntui tässä osassa minulle hieman etäiseltä. Vaikka hän on kasvanut kuten sanasakin, saan hänestä todella kylmän ja päättäväisen vaikutelman, enkä pidä hänestä enää yhtä paljon kuin sarjan alussa. Hän ei tunnu tekevät rationaalisia päätöksiä ja on todella kiinni tavoitteessaan nousta Westerosin kuningattareksi. Minun on pakko myöntää, että hän on edelleen todella badass, hän vain tuntuu hieman etäiseltä.

Kokonaisuudessaa George R R Martin kohtelee hahmoja todella surkeasti, mikä aiheuttaa todella ison tunteiden sekamelskan (ainakin minulla). Mielstäni hän tekee tarinasta todella mielenkiintoisen, sillä koskaan ei tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Pidän todella paljon siitä että kukaan ei ole turvassa, eikä kukaan ole täydellinen. Sarja on todella realistinen hahmojen monimutkaisuuden ja kohtaloiden suhteen, minkä takia pidän tästä sarjasta todella paljon.

Olen totaalisesti koukussa. Haluan jatkaa kirjasarjaa ja katsoa myös tv-sarjaa. Haluan niin paljon viettää lisää aikaa näiden hahmojen kanssa Westerosissa. Varaan kirjastosta ensimmäisen kauden tänään, kun kirjastosta saa taas varata aineistoa. Olen vain nyt todella innoissani koko sarjasta ja en jaksa odottaa, että pääsen taas sen maailmaan.

Arvio: ★★★★

Kirja-arvosteluja keväältä!

Minulla on tullut luettua kevään mittaan muutamia kirjoja, joista haluan puhua, mutta minusta on tuntunut, että minulla ei ole ollut tarpeeksi sanottavaa niistä, jotta olisin voinut koota niistä kokonaisen postausken. Olen siis koonnut tähän nämä kirjat ja kirjoitellut niistä ajatuksiani.

Sherlock Holmes: kootut kertomukset - Sir Arthur Conan Doyle

Sain tämän kirjan vihdoinkin luettua!! Olen lukenut pikku hiljaa tämän vuoden alusta tätä Sherlock Holmes kokoelmateosta, jossa on jokainen Sherlock Holmes novelli, mitä on julkaistu. Olen nähnyt monia adaptaatioita Holmesista ja olen pitänyt niistä todella paljon, jonka takia halusin lukea itse alkuperäisteoksen. Novellit ovat erinomaisesti tehtyjä, mutta loppua kohden huomaa kuinka Doyle on itsekkin kyllästynyt luomaan hahmoonsa. Tämän takia lukijanakin tuli fiilis, että haluaisin tämän kirjan loppuvan. Ainoa asia, mistä minulle tuli epämukava olo on Doylen päivän selvä rasistisuus, mikä esiintyi muutamissa novelleissa. Kuitenkin muistaen milloin kirja on kirjoitettu, voin katsoa sitä hieman läpi sormien. Pidin itse eniten alkupään novelleista eniten, sillä niissä mysteerit ovat parhaimpi ja ratkaisut ovat yllättäviä. Kokonaisuudessaan pidin novelleista muutamia vikoja luukunotamatta. Suosittelen paljon Holmesin faneille!

Arvio: ★★★★

Piiat - Kathryn Stockett

Kuuntelin Kathryn Stockettin Piiat -äänikirjaa todella pitkän ajan. Äänikirja on noin 20 tuntia pitkä ja kuuntelin sitä pienissä osissa. Sain sen viimeinkin loppuun huhtikuussa ja minulla ei ole siitä hirveästi sanottavaa. Kirjasta jäi yleisesti meh olo, johtuen todennäkäisesti siitä, että kuuntelin sitä niin pitkään (tämä on osaltaan minun vika). Kirja kertoo Jacksonvillestä 1960-luvulla. Tarinaa kerrotaan erityisesti tummien kotiapulaisnaisten näkökulmasta ja tuo esille valkoisten amerkkalaisten rasistisuutta tuohon aikaan. Kirja seuraa kotiapulaisten lisäksi Skeateria, valkoista nuorta naista, joka alkaa kirjoittamaan salaa kirjaa kotiapulaisten kokemuksista. Pidin paljon kirjasta ja sen esilletuomista ongelmista, jotka heijastuvat edelleen tähän päivään. Pidin todella paljon Stockettin tavasta käsitellä herkkää aiheitta ja hän teki sen mielestäni arvokkaasti ja avasi silmiäni sen ajan ongelmiin. Kuitenkin halualisin lukea myös tummaihoisten kirjoittajien näkökulmaa tähän aiheeseen ja yritän etsiä jonkun sopivan kirjan.

Arvio: ★★★★

Oscar Wilden novellit

Sain vihdoinkin luettua kaikki Oscar Wilden kirjoittamat novellit ja ne olivat aivan mahtavia. Pidin Dorian Grayn muotokuvasta, mutta novellit ovat jotain avain toista tasoa. Erityisesti pidin todella paljon saduista, joita Wilde kirjoitti. Ne olivat todella taianomaisia ja kauniita ja ne kertoivat elämästä vain muutamalla sivulla niin paljon. Lisäksi Wilden kirjoittamat aikuisille suunnatut novellit ovat todella kiehtovia ja hän kertoo niissä ihmisyydestä erinomaisesti. Luin novellit todella nopeasti, sillä en saanut tarpeekseni Wilden kielestä ja erinomaisesta yhteiskunnan ja ihmisen analyysistä. Suosittelen todella paljon niiden lukemista!

Arvio: ★★★★★

Vera - Oscar Wilde

Vera sen sijaan on Oscar Wilden kirjoittama näytelmä, joka kertoo venäläisistä vallankumoustaistelijoista. Nuorena Vera sai tietää, että tsaarin miehet olivat kaapanneet hänen veljensä ja tappaneet hänet. Tämä saa Veran lähtemään Moskovaan, missä hän liittyy kapinallisten joukkoon, jotka yrittävät saada tsaarin astumaan alas vallasta. Tämä näytelmä on todella lyhyt ja pidin siitä todella paljon, mutta se ei ollut läheskään yhtä hyvä, kuin Wilden novellit, minkä takia olin hieman pettynyt. Kuitenkin pidin todella paljon tarinasta ja kielestä. Toivon, että muut hänen näytelmät olisivat parempia.

Arvio: ★★★★

Kaksi kaupunkia - Charles Dickens

Charles Dickensin Kaksi kaupunkia on istunut hyllyssäni vuosia lukemattomana. Yritin joskus aikaisemmin lukea sitä, mutta en ymmärtänyt Dickensin kieltä. Kuitenkin muutama päivä sitten otin kirjan käteeni ja sain luettua sen alusta loppuun yllättävän nopeasti ja rakastin sitä todella paljon.

Kaksi kaupunkia kertoo Ranskan suuresta vallankumouksesta ja ihmisistä, jotka joutuvat vahingossa sen pyörteisiin. Kirja alkaa siitä, kun herra Lorry on matkalla tapaamaan neiti Manettea. Lorry kertoo neiti Manettelle, että hänen isänsä on elossa Ransakssa. Herra Lorry ja neiti Manette lähtevät hakemaan tohtori Manettea, joka on ollut vuosia vangittuna Bastillessä. Hänet kuitenkin on vapautettu ja hän oleskelee Pariisilaisessa majatalossa. Neiti Manette ja herra Lorry kuljettavat tohtorin pois Pariisista Englantiin, missä hän voi aloittaa normaalin elämän.

Kaksi kaupunkia on vauhdikas, sydäntäsärkeävä ja erinomainen teos, enkä ymmärrä miksi en ole lukenut tätä aikaisemmin. Tämä on ehdottomasti paras Dickens minkä olen tähän menessä lukenut (olen lukenut vain Oliver Twistin mutta silti) ja en malta odottaa, että saan luettua hänen teoksiaan lisää. Dickensin kieli on niin kaunista ja runollista ja se imi minut tarinaan totaalisesti. Hän kuvaa ihmisiä ja tunteita niin ovailtavasti, mikä saa tarinan tuntumaan todelliselta.

Kirjan tarina itsessään on myös todella erinomaisesti rakennettu. Dickens luo monitahoisen tarinan kauniisti ja esittelee kirjan aikana useita henkilöhahmoja, jotka ovat kukin omanlaisia ja kiehtovia. Jatkuvat käänteet ja mielenkiintoiset henkilöhahmot saivat minut lukemaan kirjan todella nopeasti. Lopetus on sydäntäsärkevä, mutta täydellinen lopetus näin erinomaisella kirjalle.

Dickens käsittelee Kaksi kaupunkia -kirjassa monia erilaisia teemoja, mutta päällimmäisiksi nousivat vallankumouksen sekasortoisuus sekä luokkaerot. Vaikka Dickens oli Ranskan suuren vallankumouksen kannalla, hän myös kritisoi sitä osuvasti tässä teoksessa. Hän osoittaa, että liikkeen sisällä kaikki ihmiset eivät olleet oikeudenmukaisia, kuten heidän olettaisi olevan. Lisäksi vallankumouksen takia esille nousevat myös luokkaerot ja erityisesti köyhien asema esivallankumouksellisessa Ranskassa, mitä hän kommentoi vahvasti ja korostaa köyhien inhimillisyyttä sekä aateliston välinpitämättömyyttä. Dickens ei kuitenkaan kärjistä asioita, vaan osaa nähdä myös harmaan sävyt.

Minusta tuntuu, että Kaksi kaupunkia pääsee lempikirjojeni joukkoon. Hän todellakin hurmasi minut. En malta odottaa, että kirjaston ovat avautuvat ja pääsen lainaamaan jonkun toisen hänen teoksistaan. Suosittelen tätä todella paljon kaikille, erityisesti jo Dickensin ystäville, sillä hänen taitonsa todella loistavat tässä osassa!

Arvio: ★★★★★

Huhtikuun luetut ja toukokuun TBR

Huhtikuu oli aivan mahtava lukukuukausi minulle! Luin yhteensä 12 kirjaa (!!) ja suurin osa oli todella hyviä. Vapaa-ajan eksponentiaalinen lisääntyminen oli suurin syy, miksi pystyin lukemaan näin paljon. Lisäksi Reading Rushin ansiosta sain luettua paljon yhden viikonlopun aikana. Olen alle luetellut kaikki luetut kirjat ja linkit arvosteluihin, jos haluat lukea ajatuksia, joita minulle heräsi kirjasta. Miekkamyrskyyn tulee arvostelu, kun saan luettua toisenkin niteen, eli ensi kuun puolella.

Luetut kirjat

• The Final Empire - Brandon Sanderson
• Viimeinen kumarrus - Sir Arthur Conan Doyle
• Wuthering Heights - Emily Brontë
• The House of Pomegranedes - Oscar Wilde
• The Goldfinch - Donna Tartt
• The Deathnote vol I
• The Tropic of Serpents - Marie Brennan
• Voyage of the Basilisk - Marie Brennan
• The Brief and Wondrous Life of Oscar Wao - Junot Díaz
• The Happy Prince and Other Tales - Oscar Wilde
• Piiat - Kathryn Stockett
• Miekkamyrsky I - George R R Martin

TBR
Toukokuussa tavoitteeni on jatkaa hyvää lukuvauhtiani. Tavoitteenani on lukea viisi kirjaa, mutta toivon lukevani enemmän, koska vapaa-aikaa riittää.

• Vera - Oscar Wilde
• The Well of Ascention - Brandon Sanderson
• Kaksi kaupunkia - Charles Dickens 
• Sherlock Holmesin tapauskansio - Sir Arthur Conan Doyle
• Miekkamyrsky II - George R R Martin

Lukeminen ja lukihäiriö

Pienestä pitäen olen pitänyt kirjoista ja tarinoista. Ennen kuin osasin lukea, minulle luettiin aina iltasatu, sekä yritin sinnikkäästi saada jotain selvää vanhempieni kirjahyllyn paksuimmasta kirjasta. Kuitenkin opittuani lukemaan en syöksynyt kirjojen maailmaan, niinkuin ehkä olisi ollut odotettua. Kuuntelin iltasatuja pitkälle ala-asteeseen ja luin silloin tällöin tavutetun kirjan tai jonkun lyhyen lastenkirjan.

Kun tulin siihen ikään, että kaverini alkoivat lukemaan Harry Pottereita, yritin itsekkin tätä. Lainasin kirjastosta ensimmäisen osan, ja aloitin lukemaan sitä. Viikkoa myöhemmin olin lukenut noin 70 sivua ja päässyt lukuun Viistokuja. En voi sanoa rehellisesti, ettei tämä ottanut itsetuntooni. Kaverini ahmivat Potterit todella nopeasti, ja sen jälkeen muitakin kirjoja. Minä luin väkipakolla kaksi ensimmäistä kirjaa, mutta se ei ollut mukavaa. Ymmärsin vain murto-osan tapahtumista ja lukeminen ei ollut yhtä mukavaa, kuin tarinoiden kuunteleminen.

Onneksi lähikirjastossani oli jo tällöin kaikki Potterit äänikirjoina, ja kun kuuntelin ensimmäisen kirjan äänikirjana, olin lumoissani. Nyt kirjojen lukeminen sujui nopeasti, ja kaiken lisäksi ymmärsin kaiken mitä kirjassa tapahtui. Kuuntelin äänikirjoina Potterit ja Twilightit moneen otteeseen. Tällä tavalla pääsin tarinoiden maailmaan, vaikka en hirveämmin pitänyt lukemisesta. Sain kuitenkin koulussa ironisesti lukutoukan maineen.

Muutama vuosi myöhemmin löysin kirjastosta äänikirjan, mikä muutti aikalailla kaiken: Percy Jackson ja salamavaras. Olin aiemmin yrittänyt lukea tätä kirjana, mutta en oiken pysynyt kärryillä, kun luin sitä ja lopulta luovutin sen suhteen. Äänikirjaa kuitenkin rakastin ja juoksin muutaman päivän päästä takaisin kirjastoon kysymään, jos toinen osa sarjasta olisi äänikirjana. Valitettavasti näin ei ollut ja minun oli pakko lukea Hirviöiden meri oikeana kirjana. Lukeminen oli hidasta ja vaikeaa, mutta halusin niin tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, etten voinut luovuttaa tämän kirjan osalta.

Onnistuin lukemaan Hirviöiden meren, ja seuraavan osan, ja sitä seuraavan. Lukeminen vaati tietysti opettelua. Luin samaa lausetta aina uudelleen ja uudelleen, uudet sanat olivat vaikeita (etenkin englannin kieliset nimet) ja olin todella hidas. Silti olin sinnikäs ja halusin tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämä sarja antoi minulle itsevarmuuttaa yrittää lukea muitakin kirjoja, minkä lopulta teinkin. Prosessi oli hidas, mutta onnistunui erittäin hyvin.

Pienenä kuunnellut tarinat tekivät minusta tarinoiden rakastajan, mutta Percy Jackson teki minusta lukijan.

Mutta mennäänpä eteenpäin muutama vuosi.

Lukiossa sain tietää erityisopettajalta, että minulla on keskivaikea lukihäiriö. En tiedä miten kukaan ala- tai yläasteella ei onnistunut huomaamaan sitä, mutta tässä ollaan. Lukemisen vaikeudella on ollut monia vaikutuksia elämässäni, mutta haluan kirjoittaa miten se on vaikuttanut erityisesti vapaa-ajan lukemiseeni.

Lukeminen on siis minulle hieman vaikeahkoa, samoin kirjoittaminen, minkä takia näiden postausten kirjoittaminen on ollut todella vaikeaa minulle. (pyydän anteeksi sekavasta kielestä) Pidän nykyään todella paljon kirjojen lukemisesta ja se onnistuu minulta paremmin kuin ennen. Pääongelmani ovat itse tekstin lukeminen, sekä sen ymmärtäminen, mikä välillä turhauttaa todella paljon.

Olen kuitenkin keksinyt itselleni lukuisia apukeinoja, joiden avulla voin tehdä lukemisesta helpompaa itselleni. Kirjanmerkin avulla pystyn erottamaan rivit toisistaan, sekä vastamelukuulokkeet ovat olleet minun pelastus. Lisäksi hiljattain keksin, että voin kuunnella äänikirjaa samalla kun luen kirjaa. Mukautan äänikirjan nopeuden lukunopeuteni mukaiseksi ja uppoudun kirjan maailmaan. Tästä on minulle suuri apu, sillä sen avulla pystyn etenemään koko ajan, enkä jää vahingossa lukemaan samaa riviä uudelleen ja uudelleen. Lisäksi vaikeat sanat helpottuvat, sillä pystyn kuulemaan ja lukemaan ne samaan aikaan.

Pointtini on, että useat eri apukeinot ovat helpottaneet lukemistani paljon ja ne ovat todella yksilöllisiä. Mikä toimii minulla ei välttämättä toimi kaikille. Kuitenkin uskon, että lukemista voi helpottaa löytämällä itselleen oikean tavan lukea ja kannustan siihen todella paljon, jos teillä on lukemisen kanssa vaikeuksia.

Olen myös pohtinut, miten booktube, bookstagram, sekä kirjablogit ovat vaikuttaneet minun lukemiseeni. Niiden avulla huomasin, että ihmiset lukevat todella paljon minua enemmän, jonka takia asetin itselleni ennen paljon korkeampia tavoitteita, joita jotenkuten onnistuin tavoittamaan. Kuitenkin kun lukunopeuteni kasvoi, ymmärrykseni kirjoista väheni, mikä oli todella turhauttavaa. Halusin vain jotenkuten pysyä perässä. Lisäksi en halunnut kertoa mielipiteitäni eri kirjoista, koska minusta tuntui, etten ollut ymmärtänyt niistä tarpeeksi, jotta mielipiteeni olisi validi.

Kuitenkin olen kasvanut tästä mentaliteetistä jo paljon. Luen nyt omaa tahtiani ja minua ei haittaa, vaikka minulla kestäisi kauemmin jonkun kirjan kanssa. En enää koe vastaavaa ulkoista painetta lukea paljon, mitä ennen tunsin. Asetan itselleni tavoitteita, mutta haluan kuitenkin olla realistinen itseni ja kykyjeni kanssa. Haluan että lukeminen pysyy minulle mukavana kokemuksena ja realistiset tavoitteet ovat tässä avaintekijä.

Lukeminen on minulle paradoksaalisesti hankalaa, ja turhauttavaa, mutta myös palkitsevaa lempipuuhaani. Olen aina rakastanut tarinoita, ja tulen varmasti aina olemaan niiden maailmoissa. Pieni pomppu matkallani ei estä sitä.

The Brief and Wondrous Life of Oscar Wao - Junot Díaz

The Brief and Wondrous Life of Oscar Wao kertoo dominikaanisesta perheestä, joka asuu New Jerseyssä ja sukupolvien yli vaikuttaneesta kirouksesta. Kirjassa seurataan pääasiassa Oscaria, joka on yksinäinen fantasia- ja scifikirjoja rakastava nörtti. Hänen suuri unelmansa on löytää itselleen tyttöystävä ja niinpä hän rakastuu tyttöihin todella helposti ja pelästyttää heidät voimakkailla tunteillaan. Lisäksi kirjassa seurataan Oscarin perhettä ja sen historiaa.

Minulla jäi tästä kirjasta todella ristiriitainen olo. Kirjassa on osia, joista pidin todella paljon, mutta myös osia, jotka olivat mielestäni todella huonosti tehtyjä. Kokonaisuudessaan pidin todella paljon sukupolvet ylittävästä tarinasta, mutta jotkut aspektit tekstistä jäivät hiertämään.

Kirjassa seurataan Oscarin perhettä todella tarkasti. Hänen äitinsä Beli on stereotyyppisen tiukka äiti ja hän sairastaa kirjan aikana syöpää. Oscarilla on myös sisko Lola, joka on villimpi tapaus. Lolan ja hänen äitinsä välit ovat todella kireät. Lola kuitenkin hoitaa kotia ja Oscaria kun heidän äiti on sairastanut ja hänen äitinsä on siltä Lolalle todella ankara. Kirjan perhekeskeisyys tuo siihen lämpimän tunnelman, vaikkakin siinä käsitellään vaikeita asioita.

Pidin todella paljon siitä, miten Lolan ja Belin suhdetta käsiteltiin. Vaikka välit ovat kireät, he eivät aktiivisesti vihaa toisiaan jatkuvasta, vaan osaavat myös näyttää toisilleen kuinka välittävät toisistaan. Heidän välillään on todella pysäyttäviä ja koskettavia hetkiä, joista pidin todella paljon. Äidin ja tyttären suhteen monimutkaisuus tulee esille Belin ja hänen kasvattiäitinsä La Incan suhteessa. Suvussa esitetyt äiti-tytär suhteet vaikuttavat periytyviltä, mikä oli mielestäni mielenkiintoista luettavaa.

Kirjassa lisäksi käytiin paljon läpi Dominikaanisen tasavallan historiaa. Kirjailijan suolaisuus Yhdysvaltojen historian opetusta kohtaan paistoi rivien väleistä läpi todella selkeästi. En oikein pitänyt ajoittain sävystä, jolla historiaa tuotiin esille, mutta se oli todella mielenkiintoista ja antoi itse tarinalle todella paljon syvyyttä.

Oscarin hahmon kanssa minulla oli paljon ongelmia. Omalla tavallaan ymmärsin häntä, mutta toisaalta hän oli mielestäni todella ärsyttävä, vaikka kirjailija on todennäköisesti tarkoittanut, että Oscaria tulisi sääliä. Oscar on mielestäni klassinen Nice Guy -tyylinen hahmo. Hän asettuu jatkuvasti uhrin asemaan. Kun tyttö ei pidäkkään hänestä, vaan toisesta, hänen päässään liikkuu vain kuinka paljon parempi hän olisi itse ollut tytölle ja velloo itsesäälissä.

Oscarin uhrin asemaan asettuminen alkoi kirjan loppupuolella tuntumaan jo todella turhauttavalta. Hänen kokemuksensa eivät olleet mukavia, mutta hänen pakkomielteensä saada tyttöystävä tuntui olevan hänen elämänsä suurin osa. Lisäksi vaikutti, ettei häntä kiinnostanut itse ihminen, jonka kanssa hän voisi aloittaa suhteen, vaan itse idea suhteesta tai seksin harrastamisesta on Oscarille paljon houkuttelevampi.

Lisäksi kertoja tässä tekstissä on todella outo. Kertoja vaihtelee jatkuvasti, mikä on todella hyvin tehty. Se myös osoittaa kuinka epäluotettava kertoja Oscar on ja se paljastaa, miten muut hänet todellisuudessa näkevät: poikana, joka ei koskaan aikuistunut, eikä osaa pitää omia puoliaan. Tämä osaltaan teki kirjasta minulle hieman nautittavampaa. Tekstissä on tämän lisäksi yksi todella seksistinen kertoja. Hän käyttää todella stereotyyppisesti seksistisiä lausahduksia, kuten "hän heittää kuten tyttö" ja kohtelee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa oikeutettuna. En osannut sanoa, kuuluuko noissa lauseissa kertojan vai Oscarin ääni, ehkä kummankin. Siitä tuli kuitenkin todella epämukava olo. Hermostuksissani aloin lukemaan kirjasta hieman netistä ja kävi ilmi, että Díaz on tehnyt tarkoituksella todella seksistisen kertojan osoittaakseen yhteiskunnan epäkohtia. Minuun tämä tapa ei kuitenkaan iskenyt. Pahimmat letkautukset ovat kirjan ensimmäisissä luvuissa, mutta sen jälkeen se rauhoittuu.

The Brief and Wondrous Life of Oscar Wao on todella monipuolinen, minulle jokseenkin ristiriitainen kirja. Loppujen lopuksi kirja jätti minut hieman hämmentyneeksi. En tiedä tarkalleen, mitä kirjailija halusi teoksellaan sanoa, jonka takia olen melko varma siitä, että haluan lukea kirjan uudestaan, jotta voisin saada siitä enemmän irti kuin hämmennyksen tunteen.

Arvio: ★★★

Reading Rush Wrap Up

Osallistuin edellisenä viikonloppuna järjestettyyn Stay at Home Reading Rush - lukumartoniin. Heti alkumetreiltä otin oman otteeni tapahtumaan, sillä minun oli vaikea löytää kirjahyllystäni sopivia kirjoja haasteisiin, enkä voinut mennä kirjastoonkaan. Näin ollen otin hyllystäni luettavaksi kirjoja, joita olin muutenkin suunnittelut lukevani piakkoin. Loppujen lopuksi marathon onnistui erittäin hyvin ja olen todella tyytyväinen siihen, mitä sain luettua.

Deathnote - Tsugumi Ohba, Takeshi Obata

Luin ensimmäiseksi Deathnoten ensimmäiset kaksi osaa. Olen katsonut animen pariin otteeseen ja pidän siitä todella paljon. Halusin luonnollisesti lukea myös mangan ja tämä oli täydellinen tilaisuus siihen.

Deathnote kertoo lukiolaisesta Light Yagamista, joka löytää koulunsa pihalta vihkon, jonka nimi on Deathnote. Vihkossa on ohjeet, jonka mukaan kirjoittamalla siihen henkilön nimen, hän kuolee 40 sekunnin kuluttua. Light käyttää tilaisuuden hyväkseen ja alkaa murhaamaan vihkon avulla rikollisia, jotta voisi rakentaa hyveellisen maailman. Vihkon mukana hän saa kumppanikseen omena-addiktoituneen kuoleman jumalan.

Deathnote on aivan uskomatan ja jännittävä. En ole koskaan aikaisemmin lukenut yhtä kieroa ja hyvin rakennettua tarinaa. Deathnoten lukemista, tai sen puoleen katsomista, ei voi noin vain keskeyttää. Tarinan intensivisyys ja juonen käänteet pitivät minut siinä kiinni aivan loppuun asti. Nyt vain odotan todella paljon, että pääsen seuraavan osan pariin.


The Tropic of Serpents - Marie Brennan

Luin viime kuussa uudelleen A Natural History of Dragons -kirjan. Päätin jatkaa sarjaa tämän lukumarathonin aikana. The Tropic of Serpents kertoo Isabellan seikkailuista Erigassa, joka on Afrikkaa muistuttava maanosa kyseisessä maailmassa. Hän menee tutkimaan kyseisen alueen lohikäärmekantoja. Isabellan tapaan, hän kuitenkin löytää itsensä tilanteesta, jossa on sotkeutunut alueen politiikkaan.

The Tropic of Serpents ei ollut yhtä hyvä kuin ensimmäinen osa, mutta silti todella hyvä kirja. Minusta kirjan asetelma on todella uniikki, mikä on ehkä tämän sarjan suurin vahvuus. Ns. 1800-luvun fantasiamaailma on mielestäni rikas, ja pidän todella paljon siitä, että saan oppia maailman monista kulttuureista ja politiikasta. Juoni oli tässä osassa hieman epäselvempi, kuin ensimmäisessä, jonka takia en pitänyt tästä yhtä paljon. Kuitenkin tämäkin osa on todella hyvä ja jatkoin innoissani tätä sarjaa.

Voyage of the Basilisk - Marie Brennan

Voyage of the Basilisk jatkaa tarinaa kaksi vuotta the Tropic of the Serpents -kirjan jälkeen. Tässä osassa Isabelle lähtee laivamatkalle Basilisk nimisellä aluksella saaristoon tutkimaan merilohikäärmeitä. Hänen mukanaan on hänen ystävänsä Tom Wilker, poika Jake ja hänen kotiopettaja Abby. Tutkimukset vievät Isabellan mukaan moniin mielenkiintoisiin seikkailuihin.

Voyage of the Basilisk on varmaan minun lempikirjani tässä sarjassa. Pidin todella paljon miljööstä sekä sen politiikasta, ja uusista hahmoista, jota tässä osassa esiteltiin. Erityisesti pidin siitä, että kirjassa käsiteltiin paljon Isabellan suhdetta hänen poikaansa Jakeen. Mielestäni se oli todella realistista ja mitään ei koristeltu, eikä ratkaisuja löydetty hetkessä. Lohikäärmeet ovat tässä kirjassa aivan mahtavia, kuten aina. Kokonaisuudessaan tämä on todella vahva kirja.