Pienestä pitäen olen pitänyt kirjoista ja tarinoista. Ennen kuin osasin lukea, minulle luettiin aina iltasatu, sekä yritin sinnikkäästi saada jotain selvää vanhempieni kirjahyllyn paksuimmasta kirjasta. Kuitenkin opittuani lukemaan en syöksynyt kirjojen maailmaan, niinkuin ehkä olisi ollut odotettua. Kuuntelin iltasatuja pitkälle ala-asteeseen ja luin silloin tällöin tavutetun kirjan tai jonkun lyhyen lastenkirjan.
Kun tulin siihen ikään, että kaverini alkoivat lukemaan Harry Pottereita, yritin itsekkin tätä. Lainasin kirjastosta ensimmäisen osan, ja aloitin lukemaan sitä. Viikkoa myöhemmin olin lukenut noin 70 sivua ja päässyt lukuun Viistokuja. En voi sanoa rehellisesti, ettei tämä ottanut itsetuntooni. Kaverini ahmivat Potterit todella nopeasti, ja sen jälkeen muitakin kirjoja. Minä luin väkipakolla kaksi ensimmäistä kirjaa, mutta se ei ollut mukavaa. Ymmärsin vain murto-osan tapahtumista ja lukeminen ei ollut yhtä mukavaa, kuin tarinoiden kuunteleminen.
Onneksi lähikirjastossani oli jo tällöin kaikki Potterit äänikirjoina, ja kun kuuntelin ensimmäisen kirjan äänikirjana, olin lumoissani. Nyt kirjojen lukeminen sujui nopeasti, ja kaiken lisäksi ymmärsin kaiken mitä kirjassa tapahtui. Kuuntelin äänikirjoina Potterit ja Twilightit moneen otteeseen. Tällä tavalla pääsin tarinoiden maailmaan, vaikka en hirveämmin pitänyt lukemisesta. Sain kuitenkin koulussa ironisesti lukutoukan maineen.
Muutama vuosi myöhemmin löysin kirjastosta äänikirjan, mikä muutti aikalailla kaiken: Percy Jackson ja salamavaras. Olin aiemmin yrittänyt lukea tätä kirjana, mutta en oiken pysynyt kärryillä, kun luin sitä ja lopulta luovutin sen suhteen. Äänikirjaa kuitenkin rakastin ja juoksin muutaman päivän päästä takaisin kirjastoon kysymään, jos toinen osa sarjasta olisi äänikirjana. Valitettavasti näin ei ollut ja minun oli pakko lukea Hirviöiden meri oikeana kirjana. Lukeminen oli hidasta ja vaikeaa, mutta halusin niin tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, etten voinut luovuttaa tämän kirjan osalta.
Onnistuin lukemaan Hirviöiden meren, ja seuraavan osan, ja sitä seuraavan. Lukeminen vaati tietysti opettelua. Luin samaa lausetta aina uudelleen ja uudelleen, uudet sanat olivat vaikeita (etenkin englannin kieliset nimet) ja olin todella hidas. Silti olin sinnikäs ja halusin tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämä sarja antoi minulle itsevarmuuttaa yrittää lukea muitakin kirjoja, minkä lopulta teinkin. Prosessi oli hidas, mutta onnistunui erittäin hyvin.
Pienenä kuunnellut tarinat tekivät minusta tarinoiden rakastajan, mutta Percy Jackson teki minusta lukijan.
Mutta mennäänpä eteenpäin muutama vuosi.
Lukiossa sain tietää erityisopettajalta, että minulla on keskivaikea lukihäiriö. En tiedä miten kukaan ala- tai yläasteella ei onnistunut huomaamaan sitä, mutta tässä ollaan. Lukemisen vaikeudella on ollut monia vaikutuksia elämässäni, mutta haluan kirjoittaa miten se on vaikuttanut erityisesti vapaa-ajan lukemiseeni.
Lukeminen on siis minulle hieman vaikeahkoa, samoin kirjoittaminen, minkä takia näiden postausten kirjoittaminen on ollut todella vaikeaa minulle. (pyydän anteeksi sekavasta kielestä) Pidän nykyään todella paljon kirjojen lukemisesta ja se onnistuu minulta paremmin kuin ennen. Pääongelmani ovat itse tekstin lukeminen, sekä sen ymmärtäminen, mikä välillä turhauttaa todella paljon.
Olen kuitenkin keksinyt itselleni lukuisia apukeinoja, joiden avulla voin tehdä lukemisesta helpompaa itselleni. Kirjanmerkin avulla pystyn erottamaan rivit toisistaan, sekä vastamelukuulokkeet ovat olleet minun pelastus. Lisäksi hiljattain keksin, että voin kuunnella äänikirjaa samalla kun luen kirjaa. Mukautan äänikirjan nopeuden lukunopeuteni mukaiseksi ja uppoudun kirjan maailmaan. Tästä on minulle suuri apu, sillä sen avulla pystyn etenemään koko ajan, enkä jää vahingossa lukemaan samaa riviä uudelleen ja uudelleen. Lisäksi vaikeat sanat helpottuvat, sillä pystyn kuulemaan ja lukemaan ne samaan aikaan.
Pointtini on, että useat eri apukeinot ovat helpottaneet lukemistani paljon ja ne ovat todella yksilöllisiä. Mikä toimii minulla ei välttämättä toimi kaikille. Kuitenkin uskon, että lukemista voi helpottaa löytämällä itselleen oikean tavan lukea ja kannustan siihen todella paljon, jos teillä on lukemisen kanssa vaikeuksia.
Olen myös pohtinut, miten booktube, bookstagram, sekä kirjablogit ovat vaikuttaneet minun lukemiseeni. Niiden avulla huomasin, että ihmiset lukevat todella paljon minua enemmän, jonka takia asetin itselleni ennen paljon korkeampia tavoitteita, joita jotenkuten onnistuin tavoittamaan. Kuitenkin kun lukunopeuteni kasvoi, ymmärrykseni kirjoista väheni, mikä oli todella turhauttavaa. Halusin vain jotenkuten pysyä perässä. Lisäksi en halunnut kertoa mielipiteitäni eri kirjoista, koska minusta tuntui, etten ollut ymmärtänyt niistä tarpeeksi, jotta mielipiteeni olisi validi.
Kuitenkin olen kasvanut tästä mentaliteetistä jo paljon. Luen nyt omaa tahtiani ja minua ei haittaa, vaikka minulla kestäisi kauemmin jonkun kirjan kanssa. En enää koe vastaavaa ulkoista painetta lukea paljon, mitä ennen tunsin. Asetan itselleni tavoitteita, mutta haluan kuitenkin olla realistinen itseni ja kykyjeni kanssa. Haluan että lukeminen pysyy minulle mukavana kokemuksena ja realistiset tavoitteet ovat tässä avaintekijä.
Lukeminen on minulle paradoksaalisesti hankalaa, ja turhauttavaa, mutta myös palkitsevaa lempipuuhaani. Olen aina rakastanut tarinoita, ja tulen varmasti aina olemaan niiden maailmoissa. Pieni pomppu matkallani ei estä sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti