Brandon Sandersonin The Final Empire on ensimmäinen osa Mistborn -fantasiatrilogiassa. The Final Empire sijoittuu todella synkkään maailmaan, missä jatkuvat tuhkasateet ja öiset sankat sumut tekevät maasta karun paikan. Lisäksi valtakunnassa on vahva luokkajako ja tiukka kuri. Pieni aatelisto vähemmistö viettää aikansa plantaaseilla kurittaen skaa-orjiaan tai kaupungeissa yliampuvissa juhlissa.
Aatelistolla on myös taikuutta. He voivat saada metallesta erilaisia kykyjä, kuten vahvuutta tai he pystyvät liikkuttelemaan muita metalleja oman tahtonsa mukaan. Kuitenkin joillakin orjilla on myös näitä kykyjä, mutta heitä pyritään jäljittämään ja tappamaan. Tämän lisäksi valtakunnassa on tyrannihallitsija, joka pyrkii pitämään aateliston ja skaa-orjat kurissa.
Kirjassa seurataan nuorta skaatyttöä Viniä, joka kuuluu aatelisilta rahaa huijaavaan varasryhmään. Hänen veljensä on juuri hyljännyt hänet ja Vin on jäänyt yksi suureen kaupunkiin. Kuitenkin hän monen sattuman myötä pääsee mukaan muutaman kapinnallisen joukkoon, joilla on suuria suunnitelmiä järjestää vallankumous ja tappaa hallitsija.
Tämä kirja oli yksinkertaisesti aivan mahtava. Sandersonin kirjat ovat olleet pitkän aikaa hyllyssäni lukemattomia, sillä niiden saama hypetys nosti odotukseni todella korkeiksi. Olen lukenut the Final Empiren monta vuotta sitten, mutta en saanut sillä lukukerralla mitään irti kirjasta, eikä minulla ollut mitään muistikuvaa siitä. Lukukokemus oli siis minulle kuin ensimmäinen. Minua pelotti paljon, että pettyisin Mistborn-trilogiaan, mutta the Final Empire ylitti odotukseni, enkä malta odottaa ,että pääsen lukemaan sarjan seuraavaa osaa.
Brandon Sanderson esittelee maailman ja tarinan ymmärrettävästi ja jättää haluamaan lisää. Kuten kirjan tiivistelmästä huomaa, hänen luoma maailma on yksityiskohtainen ja monimuotoinen. Vastaavasti myös juoni on aluksi hieman monimutkainen, mutta kun tarinaan pääsee mukaan se on todella koukuttava. The Final Empiren maailman on helppo uppoutua ja siitä on vaikea päästää irti.
Ainoa kritiikki Sandersonin tavasta kertoa maailmasta on se, että ajoittain tulee pitkiä pätkiä, jossa selitetään paljon maailman tai taikuusjärjestelmän toiminnasta. Se oli hieman raskasta luettavaa, mutta muuten hän teki erinomaista työtä.
Kaikki henkilöhahmot ovat kirjassa omia kokonaisuuksiaan ja heidät erottaa toisistaan todella helposti. Heidän menneisyydestään ja seikkailuistaan oli todella mielenkiintoista lukea ja haluan nyt vain lisää. Maailmaa nähdään erilaisten hahmojen näkökulmasta: Vin, kapinnalisjohtja Kelsier ja aatelispoika Elend. On mielenkiintoista saada todella monipuolinen kuva maailmasta, sekä nähdä monien hahmojen sisäiseen maailmaan. Lempihahmoiksini nousivat Kelsier sekä Vin, joita tutkittiin paljon kirjan aikana.
Kirjan pituudesta huolimatta juoni ei ollut ollenkaan hidas, vaikkakin polveileva. Tämä osa keskittyy todella paljon politiikkaan ja yhteiskuntarakenteeseen, sekä sen hajoittamiseen. Mukaan mahtuu myös paljon toimintaa öillisillä retkillä valtakunnan pääkaupungissa Luthadelissä. Monipuolisuus on The Final Empiren vahvuus ja se piti minut kirjassa kiinni aina viimeisille sivulle asti.
Sanderson käsittelee the Final Empiressä todella paljon luottamusta ja petosta. Asiaa käsitellään Vinin ja Kelsierin näkökulmasta: Vinin elämässä monet ovat pettäneet hänet, jonka takia hänen on vaikea luottaa kehenkään. Toisaalta Kelsier on kokenut suuren petoksen aikaisemmin, mutta hän on kuitenkin päässyt siitä yli ja pystyy nyt luottamaan miehiinsä. Kelsier opettaa kirjan aikana Viniä luottamaan oikeisiin ihmisiin ja näkemään, että kaikki hänen ympärillään ei halua hänelle pahaa.
Kokonaisuudessaa pidin the Final Empirestä todella paljon ja aioin ehdottomasti jatkaa sarjan lukemista ensi kuussa. Suosittelen tätä kirjaa kaikille fantasian rakastajille. Kirjan maailmaan on helppo päästä mukaan ja se vie samalla mennessään.
Arvio:★★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti