Queen of Air and Darkness (the Dark Artifices #3) - Cassandra Clare

Luin Lord of Shadowsin vasta äskettäin ja nappasin jatko-osan mahdollisimman nopeasti käteeni. Olin todella innoissani Queen of Air and Darknessista ja odotin trilogian päätösosalta paljon. Kuitenkin lukemisen jälkeen jäi todella tyhjä olo. Olin pettynyt ja minulle jäi tunne, että ehkä olen liian vanha nuorten kirjoille.

Takakannesta:

Innocent blood has been spilled on the steps of the Council Hall, the sacred stronghold of the Shadowhunters. In the wake of the tragic death of Livia Blackthorn, the Clave teeters on the brink of civil war. One fragment of the Blackthorn family flees to Los Angeles, seeking to discover the source of the disease that is destroying the race of warlocks. Meanwhile, Julian and Emma take desperate measures to put their forbidden love aside and undertake a perilous mission to Faerie to retrieve the Black Volume of the Dead. What they find in the Courts is a secret that may tear the Shadow World asunder and open a dark path into a future they could never have imagined. Caught in a race against time, Emma and Julian must save the world of Shadowhunters before the deadly power of the parabatai curse destroys them and everyone they love.

Minulla on tällä hetkellä vain niin ristiriitaiset tunteet tästä kirjasta. Toisaalta Queen of Air and Darkness on klassinen Cassandra Clare kirja ja tunnistin siitä kaikki ne elementit mitä hänen kirjoissaan nautin. Kuitenkin en vain nauttinut kirjasta ollenkaan. Se tuntui tylsältä ja turhan dramaattiselta.

Ensinnäkin juoni oli minulle suuri ongelma. Se tuntui todella poukkoilevalta, eikä sillä ollut selvää suuntaa. Lisäksi yllätyksiä tuli jokaisesta suunnasta ja ne tuntuivat epätoivoiselta yritykseltä pitää lukija kiinni tässä lähes 900-sivun kirjassa. Se toimi, mutta olin ärsyyntynyt. Lisäksi nämä yllätykset tulivat todella puskista, eivätkä ne loppupelissä vaikuttaneet juoneen niin paljon kuin niiden olisi pitänyt, vaan ongelmat yllätyksiin liittyen ratkesivat todella nopeasti, vaikka ne tuntuivat ylitsepääsemättömiltä aluksi. (yritin kirjoittaa niin, etten vahingossakaan sano spoilereita)

Lisäksi, tässä kirjassa huomasin kuinka kömpelöä dialogi oli. Sen jälkeen kun huomioni kiinnittyi siihen, en pystynyt olemaan huomaamatta sitä.

Ihmissuhteet. Tästä minulla on paljon sanottavaa. Christinan, Markin ja Kiernanin välillä oli jo kolmiodraaman siemen toisessa kirjassa, mistä en yhtään pitänyt. Toivoin että se jotenkin vain katoaisi kolmannessa kirjassa. Jokainen hahmo petti toinen toistaan ja sama jatkuu tässä kirjassa, mutta se oli paljon pahempaa. Pahinta mielestäni on se, että pettäminen on kirjassa hyväksyttävä asia, eikä sillä ollut mitään negatiivisia seurauksia, vaan kunkin mielestä se on ymmärrettävää. Claren ratkaisu kolmiodraaman lopettamiseen oli tuore, mutta en pitänyt yhtään pohjasta, mikä kolmiodraamalla on, joten en pystynyt myöskään nauttimaan lopetuksesta.

Emman ja Julianin epätoivoinen rakkaustarina sai odottettavan lopun ja minulla ei ollut vahvoja tunteita heidän romanssiaan kohtaan, joten minulla ei ole mitään suuria ajatuksia siitä.

Tämä kirja ei kuitenkaan ollut pelkkää tuskaa. Pidin todella paljon Blackthornin perheen dynamiikasta ja heidän yhteistä vaikeutta hyväksyä Livvyn kuolema. Lisäksi Kitin ja Tyn välinen suhde sekä Tyn suru ovat todella hyvin ja monipuolisesti käsiteltyjä, mikä on mielestäni kirjan suuri vahvuus. Lisäksi pidin todella paljon siitä, että kirjassa keskityttiin todella moniin eri henkilöhahmoihin ja heidän tekemisiin. Se toi mukavaa vaihtelua pitkään kirjaan ja antoi mahdollisuuden tutustua moniin henkilöhahmoihin tarkemmin.

Minua jäi mietityttämään paljon, miksi en pitänyt tästä kirjasta yhtä paljon kuin sarjan muista osista. Päällimmäiseksi minulle jäi mieleen, että ehkä en ole enää kohdeyleisö tällaiselle kirjallisuudella ja kaipaan jotain toisenlaista. Aion kirjoittaa tästä varmaankin kokonaisen postauksen. Tämä kirja on hyvä kirja ihmisille, jotka nauttivat Claren kirjoista. Kuitenkin minusta tuntuu, että Queen of Air and Darknessin luettuani olen valmis siirtymään uudenlaiseen kirjallisuuteen.

Arvosana:★★ 1/2

Valtaistuinpeli (Tulen ja jään laulu #1) - George R. R. Martin

George R. R. Martin eeppinen fantasiasarja Tulen ja jään laulu on yksi nykyfantasiakirjallisuuden suosituimmista sarjoista. Olen huomannut, että paljon useammat pitävät TV-sarjasta enemmän kuin kirjoista, jonka takia itseäni kuumotti, kun alunperin luin Valtaistuinpelin ensimmäisen kerran. Silloin minua mietitytti, että tulenko ymmärtämään kirjasta mitään vai jaksanko edes lukea sitä loppuun saakka. Kuitenkin sain luettua kirjan yllättävän nopeasti loppuun saakka ja pidin siitä todella paljon. Tarkoitukseni oli jatkaa sarjan seuraavan osaan mahdollisimman nopeasti. Tämä oli muutama vuosi sitten, enkä ole vieläkään tarttunut sarjan toiseen osaan. Hups. Niinpä otin ensimmäisen osan käteeni ja päätin vihdoinkin yrittää jatkaa sarjaa niin pitkälle, kuin vain julkaistuja teoksia on.

Valtaistuinpeli on moniperspektiivinen eeppisen fantasiasarjan aloitus. Kirja alkaa pohjoisesta Talvivaarasta (pieni mindfuck, mutta jatketaan), joka on Starkin suvun hallinnassa. Perheen päänä olevalla Eddard Starkilla on viisi lasta ja yksi äpärä ja he elävät rauhassa pohjoisessa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun kuninkaan tärkeä neuvonantaja, Koura, kuolee salaperäisesti ja herää epäily, että hovissa oleskelevalla Lannisterin suvulla olisi jotain tekemistä asian kanssa. Kuningas Robert Baratheon ja hänen vaimonsa Cersei Lannister matkustavat pohjoiseen pyytämään Eddard Starkia uudeksi kuninkaan Kouraksi ja koko Starkin perhe hajaantuu tämän takia ympäri viittä valtakuntaa. Samaan aikaan Targaryenin suvun viimeiset jäsenet pyrkivät vahvistamaan sotajoukkojaan, jotta voisivat vallata itselleen takaisin viisi kuningaskuntaa Baratheonin hallinnasta. Daenerys Targaryen naitetaan ratsastaja heimon päällikölle ja Targaryenit ovat liikkeellä ja keräävät voimiaan. Tämän kaiken lisäksi pohjoisessa Muurilla talvi tekee tuloaan ja oudot olennot nostavat päätään.

”Valtaistuinpelissä vaihtoehdot ovat voitto tai kuolema. Välimuotoja ei ole”

Kirja on lievästi sanottuna monimutkainen. Kuitenkin on pakko sanoa, että tämä monimutkaisuus tulee esille, vasta kun yrittää selittää kirjasta toiselle. Lukiessa kaikki tuntuu loogiselta ja selkeältä, sillä tarina laajenee pikku hiljaa ja kaikki selitetään hyvin selkeästi. Martin tuo luonnollisesti esille uudet henkilöhahmot ja maailman historian sekä rakenteen. Suuren pohjatyön takia juoni etenee hitaasta ja perässä on helppo pysyä. Lisäksi kirjan pituus ei tuntunut ylitsepääsemättömältä, sillä kirja eteni kokoa ajan, vaikka juoni olikin hitaammasta päästä ja maailman historiaa kartoitettiin paljon.

Ainoat hämmennyksen hetket koko kirjan aikana tulivat minulle kirjan loppupuolella. Olin hämmentynyt kaikista henkilöistä. Hahmoja tulee paljon ja kaikilla on monimutkaiset nimet, joten oli vaikea pysyä kärryillä siinä kuka on kenellekin uskollinen ja kuka tuntee kenet. Onneksi pysyin päähenkilöissä selvillä, mutta sivuhenkilöt jäivät hieman hämäriksi.

Toisellakin lukukerralla pidin kirjasta valtavasti. Pidän hitaasti etenevästä juonesta, sekä politiikasta ja juonittelusta mitä kirjassa on. Lisäksi monet hahmot ovat mielestäni kirja vahvuus. Jokaisella hahmolla on omat itsekkäät motiivinsa. Lisäksi kukaan hahmoista ei ollut täydellinen, vaan jokainen on jotenkin kiero tai ärsyttävä. Lannisterien juonittelu sekä Eddard Starkin tyttärien kinastelu lo kustakin hahmosta epätäydellisen kuvan ja en oikein ollut kenenkään puolella, vaan seurasin tarinaa ulkopuolisena ja tuomitsin salaa jokaisen hahmon tekoja.

Pidin lisäksi siitä, miten juoni eteni todella odottamattomiin suuntiin ja piti minut koko ajan jännittyneenä. Loppu ei ole täydellinen ja kaikki ei tapahdu oikeudenmukaisesti. Loppu tuntui toivottomalta, mutta toisaalta se jätti myös odottamaan kirja tulevia osia.

Suosittelen Valtaistuinpeliä kaikille fantasiaa jo aiemmin lukeneille ja myös aloittelijoille. Kirjan maailmaa on helppo ymmärtää ja vaikka juoni on hidas, se on erittäin koukuttava. Kirja ei tunne täydellisyyttä vaan kuvaa rehellisesti ihmisyyttä sekä vallanhimoa.

Arvosana:★★★★★