17.1.2020

Lord of Shadows (The Dark Artifices #2)


Cassandra Clare kuuluu vakiokirjailijoihin. Voin odottaa häneltä aina mukaansatempaavaa juonta, koukuttavaa kirjoitustyyliä ja hyvin rakennettuja hahmoja. Voi olla, etten voi arvioida hänen kirjojaan täysin objektiivisesti, sillä niihin sisältyy niin paljon nostalgiaa ja hyviä muistoja. Kuitenkin yritän parhaani Lord of Shadowsin suhteen.

Lord of Shadows jatkaa suoraan siitä, mihin edellinen kirja jäi. Emman ja Julianin ystävyys ei ole entisellään Emman ja Markin suhteen takia. Kaikki himoavat the Black Volume of Death -nimistä kirjaa, jossa on voimakkaita lo ja nuoret lähtevät instituutista keijujen maailmaan etsimään sitä. Samaan aikaan alamaailman väki lyöttäytyy Klaavia vastaan ja jännitteet heidän ja varjonmetsästäjien välillä kiristyvät. Lisäksi instuuttiin astuu kadonnut Herondale Kit ja hän alkaa tutustumaan varjomaailmaan.

Aloin lukemaan kirjaa muutama kuukausi sen jälkeen kun luin sarjan ensimmäisen osan. Edelliset tapahtumat eivät siis olleet täydellisessä muistissa. Kuitenkin kirjassa asiat kertautuvat hyvin, joka auttoi minua pääsemään lukemisen vauhtiin nopeasti.

Cassadra Claren kirjoissa on aina koukuttava juoni, joka pitää aina nenäni kiinni kirjassa. odotukset olivat siis korkeat, enkä ollut pettynyt tämänkään kirjan osalta. Vaikka hänen kirjansa eivät ole mitään syvällisimiä kirjallisia teoksia, mitä maailmassa on, ne ovat todella viihdyttäviä ja vievät lukijan aivan totaalisesti mukanaan. Käänteitä on paljon ja ne jatkuvat kirjan viimeisille sivuille asti.

Tässä kirjassa tuntui, että panokset nousivat todella korkealle ja Clare ei pelkää laittaa hahmoja vaikeaan tilanteeseen ja lopetus todella yllätti minut. (Tilasin mahdollisesti Adlibriksestä seuraavan osan, koska haluan vain tietää mitä seuraavaksi tapahtuu)

Clare on mielestäni viime vuosina parantunut hahmojen suhteen ja se näkyy tässä kirjassa todella hyvin. Jokainen hahmo tuntuu itsenäiseltä ja yksilölliseltä. Lisäksi arvostan todella paljon, että tässäkin kirjassa jatkuu todella monipuolinen vähemmistöjen edustus. Se ei tunnu pakotetulta tai ylikorostetulta, vaan on vain osa hahmojen olemusta. Erityiseksi lemppariksi hahmoista nousi Kit, joka esiteltiin edellisen kirjan lopussa. Hän on todella sarkastinen, kuten Herondalet yleensä, mikä aina hurmaa minut.

Valitin Lady Midnightin arvostelussa, kuinka vanhat hahmot ovat kirjassa liikaa esillä. Tässä kirjassa heidän osuus tarinassa on pienempi, mikä on mielestäni hyvä parannus.

Kuitenkin ihmissuhteet eivät oikein olleet mieleeni tässä kirjassa. Edellisen kirjan lopussa Emma ja Mark aloittavat seurustelemaan muiden edessä, mutta he eivät ole oikeasti yhdessä. Mielestäni tämä oli todella naurettavaa ja vei tarinaa huonon suuntaan. Toisessa osassa asiaa ei käsitelty melkein yhtään. Vaikka en pitänyt koko suhteen ideasta, sitä olisi pitänyt käsitellä, koska se oli todella iso osa edellisen kirjan loppua.

Lisäksi Emman ja Julianin suhde on mielestäni todella epämukava. Heidän suhteensa tuntuu välillä absurdilta ja välillä epäterveelliseltä. Suhde oli kirjassa taka-alalla ja tässä kohtaa en oiken välitä siitä, päätyvätkö he yhteen vai eivät.

Kokonaisuudessaan Lord of Shadows käsittelee perhettä sekä ihmisuhteita. Pidin todella paljon perheen ja vastuun käsittelystä, mutta ihmissuhteet eivät oikein napanneet omalta osaltani. Kirja on lukemisen arvoinen, jos haluaa viihdyttävän juonen, eikä hae kirjalta suurta kirjallista meriittiä.

Arvosana: ★★★★

11.1.2020

Lost Stars - Claudia Gray


Star Wars kirjat ovat minulle todella tuntematonta aluetta. En koskaan oikein välittänyt elokuvista tehdyistä kirjoista, joten en odottanut kirjalta paljoa. Ajattelin, että se olisi vain jokin monesta elokuvasta uudelleen kerrottuna kirjassa. En ajatellut, että voisin kohdata kaunista kieltä tai sydäntäsärkevää romanssia. Onneksi kuitenkin yllätyin.

Lost Stars kertoo kahdesta nuoresta, jotka ovat valmennuksessa kotiplaneetallaan, jotta pääsisivät Imperiumin armeijaan. He ovat tunteneet toisensa lapsuudesta asti ja tuntevat toisensa läpikotaisin, minkä takia he menestyvät yhdessä. Kuitenkin heidän välilleen alkaa kehittyä tunteita, jota eivät ole niin sallittuja. Sodan keskellä he joutuvat tekemään vaikeita valintoja, jotka vaikuttavat aina kumpaankin.

Grayn Lost Stars on aivan erinomainen romaani, joka pohjautuu elokuvaan. Olin niin yllättynyt, kun olin kirjan puolessa välissä. En uskonut, että tämä voisi olla näin hyvä. Kirja alkaa ennen neljättä episodia ja loppuu seitsemännen episodin alkuun, joten se käsittää todella pitkän ajan ja siinä on pieniä spoilereita alkuperäiseen Star Wars trilogiaan. Suosittelen, että katsoo koko trilogian ennen kuin lukee kirjan.

Aikajakson pituuden takia juoni on polveileva ja omalla tavallaan todella koukuttava. Tarina tuntuu todella realistiselta, vaikka se sijoittuukin Star Warsin universumiin. Kirjan keskiössä ovat tunteet ja ihmissuhteet, mistä uskon realistisuuden tulevan. Alkuperäisen trilogian tapahtumiin viitattiin vain vähän, mutta ne silti vaikuttivat juonen kulkuun. Leia, Luke ja Solo mainittiin moneen otteeseen, mutta se ei ollut minusta liiallista ja tarina keskittyi todella päähenkilöihin. Pidin todella paljon siitä, ettei kirja ollut täysin irrallinen alkuperäisestä trilogiasta.

Kirjan alku tuntui hieman kankealta dialogin ja kirjoitustyylin osalta. Tuntui, että robotit keskustelivat ennemmin kuin ihmiset. Kuitenkin tämä parani kirjan edetessä ja kaikki hahmot tuntuivat ihmismäisiltä kirjan loppuun mennessä.

Vaikka kyseessä onkin Star Wars -kirja, se keskittyi yllättävän paljon ihmissuhteisiin ja tunteisiin ja niiden osalta oli paljon pohdintaa. Tämä oli mielestäni kirjan suuri vahvuus, sillä odotin kirjaa, jossa lähinnä taistellaan avaruusaluksilla. Mielestäni kirjan romanssi on todella kaunis ja todella hyvin toteutettu. Yleensä minua alkaa ärsyttämään romanssit kirjoissa, mutta tässä se oli todella hyvin toteutettu.

Lisäksi kirjassa käsiteltiin paljon kunniaa ja miten kauan voi kunnialla ja uskollisuudella perustella tekojaan. Pidin todella paljon pohdinnasta ja siitä kuinka pitkälle se vietiin. Mielestäni se oli todella hyvin toteutettu.

En ole pitkään aikaan niin koukussa kirjaan, kuin olin tähän kirjaan. En pystynyt millään laskemaan kirjaa alas ja halusin pelkästään lukea sitä. Vaikka kirjalla oli paljon pituutta, se ei todellakaan tuntunut siltä.

Kokonaisuudessaan tämä on todella hyvin toteutettu elokuvaan liittyvä kirja. Minun tekee tämän lukukokemuksen jälkeen mieli lukea Claudia Grayn muita teoksia.

Arvosana:★★★★★

6.1.2020

Empire of Storms (Throne of Glass #5) - Sarah J Maas


Jos luitte minun Queen of Shadowsin arvostelun, tiedätte, että se kirja oli minulle suuri haaste. Minun oli vaikea pysyä perässä tapahtumista ja kirja tuntui menevän minulta hieman ohi. Lueskelin netistä juoni tiivistelmiä, jonka jälkeen siirryin heti sarjan seuraavaan osaan: Empire of Stormis:iin.

Empire of Storms jatkaa suoraan Queen of Shadows:in tapahtumista. Erilea on todella epävakaa, koska kuuningas on kuollut. Doriania ei hyväksytä kuninkaaksi ja hänen liittyy Aelinin joukkoihin kun he palaavat Aelinin kotiin Terraseniin. Samaan aikaan Morathista peannut Elide etsii epätoivoisesti Aelinia ja Celaenaa. Manon kamppailee oman perheensä kanssa.

Tässä kirjassa tapahtui todella paljon ja vihdoinkin monien kirjojen aikana punotut langat tulivat yhteen, mikä selvensi minulle lukukokemusta todella paljon. Viimeistä kirjaa varten rakennettiin paljon eeppistä taistelua varten, mitä en jaksa odottaa. Vaikka kirja oli pitkä, se ei tuntunut tylsältä tai olevan yhtä sumua. Koko ajan tapahtui jotain ja minulla oli koko ajan tarve selvittää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Hahmoja tässä kirjassa tuntui olevan todella paljon, joten minusta tuntuu, etten päässyt olemaan kosketuksissa jokaisen hahmon kanssa kunnolla ja osan motivaatiot jäivät minulle epäselviksi. Kuitenkin päähenkilöt kirjassa olivat todella hyvin kehittyneitä ja persoonallisia. Minua kuitenkin ärsytti se kuinka samanlaiset henkilöhahmojen nimet olivat, jonka takia hahmot menivät välillä sekaisin. Lisäksi en pitänyt siitä miten jokainen henkilö tuntui aloittavan seurustelun tässä kirjassa. Kuitenkin romanssi oli melko taka-alalla, jonka takia se ei ärsyttänyt minua liikaa.

Yleisesti kirja oli minusta yksi sarjan vahvimmista. Minulle jäi todella hyvä tunne kirjan lukemisesta ja en malta odottaa että saan seuraavan osan käsiini. Vaikka en pitänyt kaikista kirajan osa-aluista, Sarah J Maasin lumoava kirjoitustyyli ja koukuttava juoni pitävät minut innostuneena sarjan viimeisestä osasta.

Arvosana:★★★★

2.1.2020

Metamorphoses - Ovid

Minä luin yläasteella latinaa ja olin siitä todella innostunut. Kuitenkin vuosien kuluessa kun en enää opiskellut sitä aktiivisesti kaikki oppimani alkoi unohtua pikku hiljaa. Olen edelleen todella kiinnostunut aiheesta ja halusin palauttaa hieman antiikin aikaa elämääni. Näin ollen otin käteeni tutun ja turvallisen Ovidiuksen Metamorfoosit teoksen.

Metamorfoosit käy läpi roomalaista ja kreikkalaista mytologiaa runomuodossa. Ovidin tavoitteena oli kirjaa kirjoittaessa kuuta koko mytologia yksiin kansiin, jonka takia teos onkin todella suuri. Kirja alkaa maailman luomisesta ja päättyy Caesarin kuolemaan. Näin ollen se kattaa todella pitkän ajan ja onkin todella kattava, jos haluaa tutustua roomalaiseen mytologiaa.

Minä pidin Metamorfooseista todella paljon. Pääsin takaisin antiikin maailmaan välittömästi kirjan avatessani ja innosti minua paljon opiskelemaan lisää. Kirjaa lukiessa tuli mieleen kaikki ne oppitunnit, jolloin opettaja selitti taruista ja oikeista historiallisista tapahtumista.

Runoista osa oli minulle tuttuja ja juuri ne jäivät minulle parhaiten mieleen kirjasta. Osa runoista jäi hieman hämäräksi, koska kieli oli vaikeaa. Yleisesti nautin todella paljon eri taruista. Minua yllätti paljon se kuinka paljon yhtäläisyyksiä näillä taruilla ja Raamatun kertomuksilla on. Lisäksi näin yhtäläisyyksiä, mitä tarinoilla on myöhemmin julkaistuun taiteeseen ja miten paljon taiteilijat ovat saaneet inspiraatiota kirjasta.

Ovidin kieli on todella runollista. Hän kirjoitti kirjan heksametrillä, joten runojen säkeet ovat todella pitkiä, joten minun piti keskittyä todella lukiessani niitä. Kieli oli mielestäni kaunista, mutta hämmennyin välillä.

Minun on vaikea arvioida kirjaa, koska se koostui niin yksittäisistä runoista, joista toisia rakastin ja toiset tuntuivat tylsiltä. Kuitenkin kirja toi minut todella hyvälle tuulelle, joten sen perusteella voin antaa kirjalle neljä tähteä. Suosittelen todella paljon kirjan lukemista, jos aihealue kiinnostaa yhtään!

Arvosana: ★★★★

1.1.2020

Queen of Shadows (Throne of Glass #4) - Sarah J. Maas


Minulla on hieman ristiriitaiset fiilikset Throne of Glass -sarjan neljännestä osasta, mikä tekee tästä erittäin hankalan kirjan arvioida. Taustana: kirja alkoi hyvin ja pidin siitä todella paljon. Kuitenkin kirjan keskiosa on minulle yhtä iso sumua. En tiedä oliko vika minussa vai kirjassa, että siitä ei jäänyt mitään mieleen. Loppuun menessä kuitenkin olin kärryillä ja pidin siitä todella paljon. Joten tämä arvio tulee olemaan hieman sekava ja vajaavainen. Aion varmasti lukea kirjan uudestaan jossain kohtaa, koska haluan saada kokonaisvaltaisemman kuvan kirjasta.

Näin aluksi haluan vielä muistuttaa että tässä ei ole spoilereita Queen of Shadows -kirjaan, mutta spoilereita aikaisempiin sarjan osiin!

Queen of Shadows jatkaa Throne of Glass sarjaa siitä mihin Heir of Fire Jäi. Aelin palaa takaisin Ereliaan ja Rowan hänen mukanaan.  Hän on valmis kuningattareksi ja muut saavat tietää hänen oikean identiteettinsä. Yhdessä vanhojen ja uusien tuttaviensa kanssa, he aloittava suuren operaation kuninkaan toimien selvittämisestä ja hänen pysäyttämisestä. Samalla Manon on 13 soturinsa kanssa seikkailujaan.

Kirjan alku nappaa mukaan välittömästi tarinaan ja se tuntui luonnolliselta jatkolta edelliselle kirjalle. Alussa kerrattiin hieman mitä edellisessä kirjoissa oli tapahtunut, mikä oli todella hyvä minulle, koska minusta tuntui että olin unohtanut paljon.

Maas esitteli kirjassa monia uusia hahmoja sarjaan, Kuitenkaan mikään hahmo ei jäänyt erityisesti mieleen ja ne tuntuivat olevan selvästi taustalla ja eivät tuntuneet välttämättömiltä juonelle. Eniten minua kiinnosti edellisissä kirjoissa olleet hahmot. Hieman jäi harmittamaan kun Dorian oli todella taka-alalla mutta silti lopussa asia muuttui ja olin tyytyväinen.

Juoni oli kirjan pituuden takia hidas ja niin sanottu slow burner. Tämän takia varmaankin en pystynyt keskittymään kirjaan niin hyvin kuin olisin halunnut. Kuitenkin lopetus oli uskomaton, kuten Maasin kirjoissa yleensä on.

Yleisesti pidin tästä kirjasta, mutta haluan lukea sen uudestaan vahvistaakseen mielipiteeni. Sarja jatkuu vahvaan suuntaan ja odotan todella paljon seuraavan osan lukemista.


Arvosana: ★★★ 1/2

10.11.2019

Jane Eyre - Charlotte Bronte

Ostin Charlotte Brontën Jane Eyren vuosia sitten Irlannista pienestä kirjakaupasta. Olin silloin jo kiinnostunut kirjasta, mutta silti en onnistunut lukemaan kirjaa. Nyt muutama vuosi myöhemmin sain luettua sen ja että olen iloinen, etten lukenut sitä aikaisemmin, sillä näin muutaman kokemuksen ja vuoden vanhempana kirja oli minuun erittäin vaikuttava.

Jane Eyre kertoo tarinan orvosta Janesta, joka päättää muuttaa olosuhteitaan. Hän asuu häntä huonosti kohtelevien sukulaisten luona, mutta päättää lähteä opiskelemaan, jotta pääsisi elämässään eteenpäin. Jane on itsepäinen ja päättäväinen nuori nainen, joka ei anna kenenkään kävellä hänen päältään. Kirja seuraa Janea monen vuoden ajan, ja tarjoaa monipuolisen katsauksen aikuistumiseen ja itsenäistymiseen.

Minä pidin erittäin paljon kirjasta. Erityisesti ihailin Janen päättäväisyyttä ja Brontën rohkeutta kirjoittaa niin päättäväisestä ja itsenäisestä tytöstä, joka kasvaa naiseksi. Jane ei anna muiden kertoa hänelle, miten hänen tulisi toimia, vaan toimii niinkuin itse näkee parhaaksi ja pyrkii toteuttamaan omia halujaan.

Lisäksi kirjassa on todella hyvä tasapaino onnistumisten ja epäonnistumisten välillä. Kirjassa on todella koskettavia kohtia, mutta myös onnellisia hetkiä, jotka korostavat elämän kirjoa.

Vielä on pakko mainita, että Charlotte Brontën kieli on todella kaunista ja runollista. Olen tykästynyt todella paljon viime aikoina lukemaan klassikoita englanniksi, koska minusta tuntuu, että kieli niissä on todella soljuvaa, eikä tämäkään ollut poikkeus. Kieli on juuri sitä, mitä toivon kaunokirjalliselta tekstiltä.

Kuitenkin kirjassa oli myös asioita, joista en pitänyt. Minusta kirjan loppu oli jotenkin kiirehditty ja en ymmärtänyt tarkkaan Jane Eyren päätöksiä, niinkuin olin aikaisemmin kirjassa. Kun aikaisemmin hän oli todella pohtiva ja mutta lopussa hän tuntui vain ryntäilevän. En tiedä. Minusta tuntuu, että minun pitää lukea kirja uudestaan, jotta ymmärrän sen paremmin.

Haluan silti sanoa, että suosittelen kirjaa todella paljon, varsinkin englanniksi. Se tuntui minulle helpolta luettavalta, mutta se ei sovi aloittelevalle lukijalle.

Arvosana: ★★★★

3.11.2019

Tuntematon sotilas - Väinö Linna

Väinö Linnan Tuntematon sotilas on kirja, joka tuskin esittelyjä kaipaa. Kirja on ollut minulle pitkään tuttu, mutta se tuntui pelottavalta lukea. Yläasteella äidinkielen tunnilla luimme katkelman kirjasta ja sen ymmärtäminen oli todella vaikeaa. Eri murteet tuntuivat vierailta ja henkilöhahmoja oli niin paljon, että menin jatkuvasti sekaisin. Kuitenkin muutama vuosi myöhemmin päätin tarttua kirjaan ja sain luettua sen.

Tuntemattomassa sotilaassa seurataan fiktionaalista kompanjaa Karjalassa jatkosodan aikana. Kirja käsittelee sotaa sotilaiden näkökulmasta ja kestää sodan alusta loppuun saakka.

Tuntematon oli minulle todella vaikeaa luettavaa, kuten muutama vuosi aikaisemminkin. Minusta tuntui, että henkilöhahmoja oli niin paljon, että oli vaikea saada selville kenestä on kyse milloinkin. Juoni oli todella minimaalinen ja henkilöhahmoja seurattiin taistelusta taisteluun. Sodan ja taistelun keskellä on pieniä kevennyksiä, kun henkilöhahmot viettivät iltaa yhdessä. Lopusta minä pidin todella paljon, koska tuntui, että tapahtumat ottivat kokonaan uuden suunnan, mikä teki siitä vaikuttavan.

Linna ei romantisoi sotaa tai sodankäyntiä Tuntemattomassa sotilaassa. Kukaan ei kirjan jälkeen halua ryhtyä sotilaaksi tai olla sotasankariksi. Linna käsittelee sotaa erittäin realisesti ja tuo lukijan hyvin lähelle sotaa. Minusta ajoittain tuntui, että olin itse mukana sodassa, sillä eläydyin niin voimakkaasti. Linnan tapa kuvat henkilöhahmoja on myös erittäin realistinen. Kukaan ei ole täydellinen, vaan sotilaat ovat normaaleja ihmisiä, jotka tupakoivat, joivat ja kiroilivat, mutta toisaalta ovat myös älykkäitä ja välittäviä. Sotilaita ei kuitenkaan asetettu ihailtavaan asemaan, vaan he olivat vain ihmisiä, jotka olivat joutuvat todella huonoon tilanteeseen.

Tuntemattomassa sotilaassa korostuu sodan järjettömyys. Dialogissa viitattiin ajoittain valtioiden päämiehiin, jotka tekivät päätöksiä sodan kulusta. Sotilaiden näkökulmasta päätökset vaikuttivat järjettömiltä ja rintamalla käydyt taistelut mitättömiltä heidän silmissään. Lisäksi jokaisen taistelun tuoma kauhu ja kärsimys saivat kyseenalaistamaan sodan tarpeellisuutta ja järkevyyttä.

Kokonaisuudessaan Väinö Linnan Tuntematon sotilas on minusta hieno ja tärkeä teos Suomen historiassa ja historiasta. Samanaikaisesti kun se kunnioittaa veteraanien kokemuksia, se nostaa esille rauhan tärkeyden.

25.10.2019

Pieni Elämä - Hanya Yanagihara

Ostin Hanya Yanagiharan Pienen Elämän joskus Akateemisen Kirjakaupan alennusmyynnistä. Silloin en tiennyt mistä kirja kertoi, mutta olin kuullut kirjan olevan mestariteos. Kuitenkin (liian usein) kirja jäi hyllyyni lukemattomaksi vuoden ajaksi. Kunnes vihdoinkin aloitin sen lukemisen kuun alussa.

Pieni elämä kertoo neljästä nuoresta miehestä New Yorkissa. Malcom on rikkaasta perheestä tuleva puoliksi musta opiskelija, joka tähtää arkkitehdiksi. JB on taiteilija, Willem on lupaava näyttelijän alku ja Judy on juristiopiskelija, jolla on synkkä, mutta mysteerinen menneisyys. Kirjassa seurataan ystäväporukkaa vuosien ajan heidän vanhuuteensa asti.

Tämän kirjan lukeminen olisi käynyt urheilusta. Lukeminen oli henkisesti erittäin raskasta, koska kirja oli täynnä todella rankkojen kokemusten läpikäymistä. Siitä huolimatta halusin lukea kirjaa jatkuvasti, joten loppujen lopuksi luin tämän 937-sivuisen tiiliskiven todella nopeasti - ja rakastin jokaista sivua.

Yanagiharan Pieni elämä on ilmiömäinen. Kirjan juoni on minimaalinen, mutta silti täynnä juonenkäänteitä. Perinteistä draaman kaarta ei ole, vaan kirja koostuu tapahtumista ja kokemuksista, jotka yhdessä muodostavat elämän. Tapahtumia ei käsitellä kronologisesti ja näkökulma vaihtuu jatkuvasti ja juoni on kuin suuri palapeli, jota kasasin lukiessani kunnes kirjan viimeisellä sivulla sain viimeisen palan ja ymmärsin tarinan kokonaisuuden kauneuden. Tämä oli kylläkin mahtipontisesti sanottu, mutta en oikein löytänyt muita sanoja.

Henkilöhahmot ovat jokainen aivan oma ihmisensä. Kirjan lopussa jokaisesta on muotoutunut aivan selkeä oma persoonansa ja kirjaa lukiessa tuntui siltä kuin olisin tuntenut jokaisen hahmon ystäväporukasta. Löysin jokaisesta jotain samaistuttavaa. Jokaisen kokemukset olivat niin yksilöllisiä, mutta kuitenkin niin universaaleja, että löysin itseni monesta lauseesta kirjassa ja ehkä juuri siksi pidin tästä kirjasta niin paljon.

Minä pidin todella paljon siitä, kuinka tämä kirja käsitteli seksuaalisuutta ja ihmissuhteita ylipäätään. Ihmisillä oli suhteita samaa sukupuolta olevien ihmisten kanssa useaan otteeseen kirjan aikana, eikä se ollut ollenkaan outo tai paheksuttavaa. Se vain oli kaikki ottivat sen hyvin, eikä asiasta tehty suurta numeroa.

Kirjassa on monenlaisia rankkoja asioita ja kokemuksia, kuten jo edellä mainitsin. En halua spoilata mitään, joten yritän olla epämääräinen. Ne kokemukset tuntuivat minulle aidoilta, sillä mitään ei romantisoitu tai kammoksuttu. Asiat vain tapahtuivat ja oli lukijan tehtävä nähdä millaisia ne olivat.

Kokonaisuudessaan kirja on aivan uskomaton ja ansaitsee kaiken ylistyksen mitä se on viimevuosina saanut. Jos sinulla on yhtään halua lukea Pieni elämä suosittelen sitä erittäin paljon. Vaikka se on paksu se on todella lukemisen arvoinen. Kuitenkin varoituksen sanana: jos olet todella herkkä millekkään, tätä kirjaa ei kannata lukea.

Arvosana: ★★★★★

22.10.2019

Emma - Jane Austen

Minulla on omituinen suhde Jane Austeniin. Avasin ensimmäistä kertaa Austenin teoksen (Järki ja tunteet) kahdeksannella luokalla. Luin sen aivan liian aikaisin ja en pitänyt kirjasta ollenkaan. Mielestäni naiskuva romaanissa oli stereotyyppinen ja jokainen henkilöhahmo oli ärsyttävä. (Pidin aiheesta jopa esitelmän) Pari vuotta myöhemmin päätin lukea Austenin suosituimman teoksen: Ylpeyden ja ennakkoluulon ja rakastuin kirjaan ensilukemalta. Myöhemmin luin vielä Järki ja tunteet kirjan uudelleen ja rakastuin siihen myös. Rakastan Austenin kirjoitustyyliä, huumoria ja havainnointikykyä ja olen peruuttamattomasti koukussa.

Niinpä kun kävin kaksi vuotta sitten Lontoossa näin tämän kauniin painoksen Austenin Emmasta ja se löysi lopulta tiensä matkalaukkuuni. Kirja kuitenkin oli englanniksi, minkä takia se oli lukemattomana hyllyssäni niin kauan. En ollut koskaan lukenut mitään niin vaativaa tekstiä englanniksi ja minua pelotti, että pilaan itseltäni Austinin, jos luen kirjan, josta en ymmärrä kaikkea ja kirja menee minulta ohi. Kuitenkin avasin kirjan ja kuukauden lukemisen jälkeen sain sen vihdoinkin suljettua.

Emma kertoo Austenin tapaan englantilaisesta porvaristosta 1700-luvulla. Päähenkilönä on Emma, joka asuu isänsä kanssa kahdestaan. Emma on juuri saanut saatettua yhteen heidän edellisen palvelijan hänelle sopivan miehen kanssa. Tästä Emma alkaa ajatella, että hän on asiantuntija ihmisten sovittamisessa toisilleen. Hän siis aloittaa yrittämällä löytää ystävälleen Harrietille suotuisan aviomiehen - ja ystävysten seikkailu sosiaalisiin piireihin alkaa.

Austenin arvosteleminen on vaikeaa. Siispä sanon vain, että pidin kirjasta todella paljon. Minun on vaikea lähteä analysoimaan, miten juoni, hahmot ja teemat onnistuivat toistamatta itseäni. Kaikki olivat loistavia. Näin ollen haluan vain kirjoittaa ajatuksistani ja tunteistani kirjasta.

Ensimmäiseksi pitää tietenkin puhua minua kammottaneesta asiasta: millaista olisi lukea Austenia englanniksi? Olen lukenut jonkin verran kirjoja englanniksi, joten koen, että tasoni riittää tällaiseen tekstiin - ja se riittikin, juuri ja juuri. Kirjan lukeminen oli hidasta, mutta se ei tehnyt lukukokemuksestani vähemmän nautittavaa. Lisäksi luettuani Austenia englanniksi ymmärrän, kuinka hankalan käännösurakan edessä kääntäjät ovat olleet hänen romaaneja kääntäessään ja he ovat tehneet erinomaista työtä. Kuitenkin mielestäni oli aivan toinen kokemus lukea kirja alkuperäiskielillä ja suosittelen sitä jokaiselle, joka kokee oman kielitaidon olevan tarpeeksi hyvä tehtävään.

Mutta nyt itse kirjaan. Emma on kieltämättä kasvutarina. Alussa Emma on naivi ja nenäkäs, mutta kirjan myötä hän kasvaa ihmisenä huomattavasti ja kirjan lopussa häntä ei enää meinaa tunnistaa samaksi tytöksi, joka kirjan alussa tavattiin. Muutkin alussa huomauttelevat Emman käytöksestä ja sanovat ääneen asiat mitä lukija varmasti ajattelee (minkä takia se olikin niin mukavaa lukea). Lopussa Emma saa kiitosta tapahtuneista muutoksistaan ja hän oppii paljon kirjan tapahtumista samaan aikaan kuin lukijakin toivottavasti.

Pidin kirjassa todella paljon siitä, kuinka inhimillisiä hahmot olivat. Tuntui kuin olisin voinut nähdä jokaisen hahmon oikeassa elämässä. Austenin hehkutettu tapa kuvata henkilöhahmoja oli siis läsnä tässäkin romaanissa. Hänen tarkkuutensa ja oveluutensa vihjaavat henkilöhahmojen huonoja ja hyviä ominaisuuksia sanomatta erittäin vivahteikkaaksi ja en vain pysty saamaan siitä tarpeekseni.

Kirjan juoni oli - pakko myöntää - hidas, mutta kuitenkin koukuttava. En tiedä miten Austen onnistui tässä, mutta minun oli vaikea laskea kirjaa alas kerran kun olin aloittanut sen. Lisäksi henkilöhahmojen ongelmat tuntuvat todella mitättömiltä, kun otti askeleen taaksepäin tarinasta, mutta lukiessa ne tuntuivat maailmanlopulta. Samalla siis pystyn huvittuneena katsoa tarinan etenemistä, mutta olen peruuttamattomasti koukussa siihen ja tämä on Jane Austenin taikaa.

Arvosana: ★★★★★

2.10.2019

Syyskuun Wrap Up ja Lokakuun TBR

Syyskuu on siis nyt ohi ja melkein kaikki yo-kokeetkin niin pääsen kohta lukemaan ihan kunnolla. Vaikka olin todella kiireinen koko kuukauden, onnistuin lukemaan neljä kirjaa, mikä oli tavoitteenikin, joten olen iloinen. Minun onnekseni kaikki kirjat, mitkä olen lukenut blogini aikana ovat olleet todella hyviä. Tämä on ehkä johtanut hieman tylsiin arvosteluihin, mutta uskon, että löydän vielä kirjoja, joista minulla on paljon sanottavaa.

Kaikista kirjoista on syvällisempi arvostelu olemassa, joten linkkaan ne tähän postaukseen, jos haluat mennä lukemaan ajatuksiani näistä kirjoista.

Wrap up

Daisy Jones and the Six - Taylor Jenkins Reid

Kuuntelin Daisy Jones and the Six -kirjan äänikirjana ja en ollut pettynyt kirjaan millään tasolla. Odotin mahtavaa kirjaa ja sain mitä halusin. Tarina oli monella tasolla upea ja sai minut ajattelemaan uudella tavalla, kun sain kuulla monien ihmisten perspektiivejä. Kirja osasi ottaa kantaa ilman, että tuntui, että sitä työnnetään kurkusta alas. Lisäksi henkilöhahmot ja heidän tilanteensa olivat todella realistisia, mikä oli aivan uskomattoman hyvin tehty.

Jos olet kiinnostunut kirjasta, suosittelen, että alat lukemaan/kuuntelemaan sitä aikalailla tietämättä kirjasta mitään. Äänikirja on todella hyvä ja se kannattaa kuunnella.

Vuonna 1984 - George Orwell

Luin siis vihdoinkin kaikkien ylistämän klassikon, joka ei varmasti esittelyjä kaipaa. George Orwellin vuonna 1984 on vaikuttava teos ja pidin sen yhteiskunnallisesta kommentoinnista ja filosofisesta pohdinnasta todella paljon. Kirjoitusajankohta paistoi teoksesta selvästi läpi, välillä hyvällä ja välillä huonolla tavalla. Vuonna 1984 tulee jäämään minulla pitkäksi aikaa muistiin ja aion varmasti lukea sen uudelleenkin.

Suosittelen kirjaa todella paljon, varsinkin jos pitää dystopioista tai on muuten vain kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista.

Lady Midnight - Cassandra Clare

Lady Midnight oli minulle guilty pleasure tyylinen lukukokemus. Kirjassa on tietysti heikkoutensa, mutta en voi muuta kuin vain rakastua Claren jokaiseen kirjaan. Pidin todella paljon suunnasta, johon Clare on viemässä varjojen metsästäjien maailmaa. Kuitenkin haluaisin nähdä vähemmän vanhoja hahmoja ja enemmän uusia, jotka olivat kirjassa pääosassa.

Jos yhtään pidit Claren edellisistä teoksista, suosittelen nappaamaan tämän kirjan kirjastosta tai kirjakaupasta!

Tuntematon sotilas - Väinö Linna

Tuntemattomaan sotilaaseen en ole vielä ehtinyt väsäämään arvostelua, mutta voin sanoa jo nyt, että nautin kirjasta paljon enemmän kuin odotin. En ole mitenkään sotaromaanien lukija, mutta Linnan teos vaikutti minut. Oli hetkiä jolloin melkein itkin ja oli hetkiä jolloin nauroin. Tunteet menivät ihan laidasta laitaan. Välillä menin sekaisin hahmoista, koska niitä oli niin paljon, mutta kaiken kaikkiaan lukukokemus oli aivan uskomaton.

Lukusuunnitelmat lokakuulle (TBR)

Ajattelin pysyä loppuvuoden neljän kirjan kuukausivauhdissa. Vaikka menoja on vähemmän, en halua asettaa itselleni niin kovia tavoitteita, että lukisin vain koska pitää.

  • Emma - Jane Austen
  • Pieni Elämä - Hanya Yanagahara
  • Jane Eyre - Charlotte Brontë
  • Queen of Shadows - Sarah J. Maas