Tuulen varjo - Carlos Ruiz Zafón

Kirjakauppias johdattaa aamuyön hämärässä kymmenvuotiaan poikansa Unohdettujen kirjojen hautausmaalle, kohtalokkain seurauksin. Mystinen pyhäkkö Barcelonen vanhan kaupungin sydämessä muuttaa Danielin loppuelämän.

Vanhan paperin, pölyn ja magian keskeltä pojan käsiin etsiytyy Tuulen varjo, jonka kadonnutta kirjoittajaa Julián Caraxia hän alkaa pakkomielteisesti etsiä. Yli vuosikymmenen ajan Daniel seuraa kirjailijan jälkiä läpi rakkauden, väkivallan, ystävyyden ja petosten labyrintin. Kunnes Caraxin salaperäinen tarina alkaa pelottavalla tavalla toistua hänen omassa elämässään...

Kuulin Tuulen varjosta monta vuotta sitten, jolloin kiinnostuin siitä, mutten tehnyt mitään sen käsiin saamisen eteen. Löysin kuitenkin kirjan pienestä antikvariaatista, jolloin päätin ostaa ja lukea sen. Kirjan ensimmäiset sivut ovat lumovia, jotka imivät minulla täysillä tarinaan.

Kirja kertoo nuoresta Danielista, joka löytää Unohdettujen kirjojen hautausmaalta Julián Caraxin kirjan Tuulen varjo. Hän ihastuu kirjaan ja alkaa selvittämään Caraxin historiaa. Tutkimustyö kestää vuosia, ja samalla nähdään, kun Daniel kasvaa nuoresta pojasta mieheksi. Caraxin mysteeri on kiehtova ja moniuloitteinen, ja se kantaa läpi kirjan.

Pidin kirjasta todella paljon. Kokonaisuudessaan se on kaunis mysteeri ja kasvutarina. Kirja on selkeästi myös rakkauskirje lukijalta kirjoille. Miljöönä toimii antikvariaatti yhteisö, jonka takia kirja on täynnö kirjoja jumaloivia henkilöitä, jonka takia myös kirjasta löytyy paljon kauniita lausahduksia kirjoihin liittyen

En tuntenut lukemisen nautintoa, sitä riemua kun sielussa avautuu ovia joiden taakse voi kurkistaa, halua antautua mielikuvituksen, kauneuden, tarinan ja kielen mysteerien vietäväksi.

Kuitenkin oloni oli hieman petetty kirjoitustyylin suhteen, sillä ensimmäiset sata sivua oli kirjoitettu taianomaisesti, jonka jälkeen kieli alkoi latistumaan, jonka jälkeen kirjoittijan tyyli näkyi vain muutamissa lauseissa ja muuten proosa oli melko keskivertoista. Lopussa taas kirjoitustyyli palasi alun tasolla. En oikein pitänyt tälläisestä laadun epätasaisuudesta. Jos kirja olisi kirjoitettu samalla tyylillä alusta loppuun niin se olisi varmasti ollut täydet viisi tähteä.

Itse juoni on mielestäni todella kiehtova, sekä nopeatempoinen. Caraxin mysteeri on koko ajan läsnä kirjassa ja vaikuttaa Danielin elämään. Juoni oli itseasiassa minulle se tekijä, jonka takia halusin jatkaa lukemista kirjoitustyylin latistuttua.

Kirjassa suurena teemana on historian toistuvuus, erityisesti Danielin ja Caraxin tapauksessa. Danielin elämä alkaa muistuttaa enemmän ja enemmän Caraxin elämää ja on lopulta hänestä kiinni mihin suuntaan hän vie oman elämänsä huomatessaan sen muistuttavan Caraxia. Pidin todella paljon tästä teemasta ja sen toteutuksesta. Kuitenkin tuntuu, että kirjailija muistuttaa koko ajan lukijalla tämän olevan teema. Olisin toivonut, että se olisi ollut hieman hienovaraisempaa.

Kokonaisuudessaan Tuulen varjo on erinomainen mysteeri kirjojen ystäville. Ennen kirjan lukemista ajattein, että tästä tulisi yksi lemppareistani, miten myös lopulta kävi. Pienistä vioista huolimatta Tuulen varjo on kaunis kuvaus nuoresta pojasta sisällissodan riepottelemassa maassa ja rakkaudesta Julián Caraxin teoksille. Suosittelen kirjaa todella paljon kaikille!

Hieman hyllynlämmitäjiä

Olen kesän aikana niin ostellut muutamia kirjoja, kun lukenutkin niitä paljon. Lopputulos kuitenkin on ollut se, että lukemattomien kirjojen pino on kasvanut. Pinossa on monia kirjoja, joista olen todella innostunut, mitä varten tämäkin postaus on. Tässä hieman kirjoja, joista voitte tulevaisuudessa odottaa arvosteluja.

1. The Fifth Season - N. K. Jemisin

Tämä kirja on ollut hyllynlämmitäjänä kesän alusta saakka, vaikka olinkin todella innoisani sen lukemisesta heti siitä hetkestä kun sain sen hyllyyni. En tietoisesti halua tietää hirveästi tästä kirjasta, jotta lukuelämys olisi mahdollisimman yllätyksellinen. Tiedän vain, että tämä on uskomaton fantasiasarja, joka todella edistyksekäs ja on voittanut useita palkintoja. Lisäksi olen kuullut, että kirjan kirjoitustyyli on aivan uskomaton. Itse kirjoitustyyli merkkaa minulle paljon, joten olen todella kiinnostunut.

2. Wicked Fox - Kat Cho

Kat Chon Wicked Fox on uudempi hankinta. Kun kuulin, että kyseessä on Etelä-Koreaan sijoittuva urbaanifantasia, olin myyty. Haluan yrittää löytää fantasiakirjoja, joiden maagiset elementit perustuvat johonkin muuhun kuin skandinaaviseen mytologiaan. Wicked Fox kuulosti juuri tällaiselta kirjalta ja toivottavasti rohkaistun lukemaan myös muita ulkomaalaisia fantasioita tämän jälkeen. 

Wicked Fox kertoo nuoresta tytöstä Seoulissa, joka on mytologinen olento "nine-tailed fox" eli yhdeksän häntäinen kettu. Hänen tulee tappaa nuoria miehiä selviytyäkseen ja yrittää pitää matalaa profiilia,  jotta kukaan ei saisi selville hänen salaisuuttaan. Kuitenkin hänen maailmansa muuttuu totaalisesti, kun hän paljastaa itsensä nuorelle miehelle pelastaakseen hänet kuolemalta.

3. To the Lighthouse - Virginia Woolf

Ostin tämän kirjan itselleni palkinnoiksi ylioppilaskirjoituksista suoriutumisesta. Virginia Woolf on kiehtonut minua pitkään, joten halua alkaa lukea läpi hänen teoksiaan. En ole koskaan aikaisemmin lukenut yhtä modernistista proosaa, mitä tässä kirjassa tulee olemaan, mikä jännittää minua. Minua kuumottaa miten saan selvää tämän kirjan juonesta (jos sellaista edes kunnolla on) ja onko modernistinen proosa minua varten.

4. Circe - Madeline Miller

Olen pitkään harkinnut Circen lukemista, koska pidän todella paljon antiikin Välimeren alueen historiasta ja kulttuurista. En ole tarkasti varma mistä tämäkään kertoo (kauheaa kirjoittaa tätä postausta, kun älyän, että en ole varma näiden kirjojen sisällöstä), mutta uskoisin sen kertovan Circestä, joka on noita ja yrittää selvitä elämässään maailmassa.

Odotan todella paljon, että pääsen aloittamaan tämänkin kirjan. Rehellisesti en tiedä mitä teen itseni kanssa, koska minulla on näin monia kirjoja, jotka ovat lukulistallani aivan kärjessä, eikä minulla ole periaattessa paljon aikaa lukea.

5. Mansfield Park - Jane Austen

Viimeiseksi haluan mainita Jane Austenin Mansfield Parkin. Tavoitteeni on saada luettua kaikki Jane Austenin romaanit läpi, ja minulla on enää jäljellä Mansfield Park ja Northanger Abbey. Minulla on ollu hyvä menestys Austenin romaanien kanssa, sillä olen pitänyt jokaisesta todella paljon. Austenin kieli uppoaa minuun paremmin, kun luen sitä engalnniksi. Kielen tunnelma ei mielestäni välity samalla tavalla kun sitä lukee suomeksi ja sen sarkasmi on paljon selkeämmin havaittavissa. 

Kuitenkin, Mansfield Park on nuoren tytön kasvutarina. Se ei ole yhtä suosittu, kun hänen muut romaaninsa, mutta olen kuullut ihmisilta, jotka ovat lukeneet sen, että se on yksi heidän yksi lemppareistaan. Näin ollen odotan todella paljon tämän lukemista ja toivon todella että siitä tulee myös yksi minun lemppareistani!

Blogin henkiinherätys

 Moikka!

En ole pitkiin aikoihin kirjoitellut tänne, ja siitä olen todella pahoillani. Koronakevät lamautti minut jotenkin kokonaan tämän blogin suhteen, jonka takia se jäi jotenkin unohduksiin. Lisäksi minulla on ollut tässä paljon isoja muutoksia (uuteen kaupunkiin muutto, yliopiston aloittaminen), jonka takia kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Kuitenkin olen nyt taas valmis kirjoittamaan tänne erilaisia juttuja!

Olen lukenut tänä aikana todella paljon kirjoja. En kuitenkaan ole kirjoittamassa jokaisesta tänne arvosteluja, koska rehellisesti sanottuna en muista kirjoista tarpeeksi, jotta voisin kirjoittaa kunnollisia ajatuksiani kirjoista.

Mitä siis on tulossa?

1. kirja-arvosteluja sitä mukaa mitä saan luettua kirjoja

2. muuta kirjasisältöä (tägejä, klassikkojuttuja ja mitä nyt ikinä keksinkään)

3. aioin kirjoittaa tänne aktiivisesti ja säännöllisesti.

Sisällön suhteen minulla on paljon ajatuksia. Haluaisin kirjoittaa paljon klassikoista, koska ne ovat minulla lähellä sydäntäni. Onko kenelläkään kiinnostusta sellaista sisältöä kohtaan. Lisäksi minun tekeisi todella mieli kirjoittaa paljon lukuprosessistani esim. kirjoihin kirjoittamisesta ja niiden analysoimisestä. Kertokaa kommenteissa, jos teillä olisi kiinnostusta tällaista sisältöä kohtaan!

Päivittelen blogia ajantasalla tässä seuraavien päivien aikana ja sen jälkeen pääsen taas vauhtiin kirjoittamisen suhteen! Nähdään siis pian! 

Miekkamyrsky (Tulen ja jään laulu #3) - George R R Martin

Sain vihdoinkin luettua tämän jättiläisen ja minulla on paljon ajatuksia. 

Haluan ensimmäiseksi tehdä välttämättömän varoituksen: tämä tulee sisältämään paljon spoilereita. Jos et ole lukenut kirjaa, tässä vaiheessa kannattaa lähteä.

Olen hieman myöhässä tässä Game of Thrones/Tulen ja jään laulu junassa, mutta jotenkin ihmeellisesti olen onnistunut välttymään spoilereilta. Niinpä kirja oli minulle täynnä yllätyksiä ja minun piti sulkea kirja välillä, koska olin niin järkyttynyt tai surullinen tai minua ärsytti eräät hahmot. Kirja on todella nopetempoinen pituudestaan huolimatta ja juonenkäänteitä tulee toinen toisensa perään. Juuri kirjan vauhti auttoi minua jaksamaan lukemaan sen alusta loppuun melko nopeasti. 

Haluan sanoa muutaman sanan tapahtumista, koska ne ovat pyörineet päässäni muutaman viime päivän ajan. Erityisesti minuun iski Catelynin kuolema. Hän oli mielestäni yksi parhaista hahmoista ja on tosi surullista, etten näe häntä enää. Kirjan lopussa oli pieni viittaus siihen, että hän voisi ehkä tulla takaisin, mutta en ole ollenkaan varma siitä. Robb ei minua hirveästi haitannut, sillä en ollut häneen hirveän kiintynyt. Joffreen kuolema on dramaattinen, mutta olin todella iloinen kun se tapahtui. Yksi ärsyttävä hahmo vähemmän. Jee (?) On mielenkiintoista nähdä miten nämä kuolemat vaikuttavat politiikkaan ja lopulta valtaistuinpeliin. 

Lisäksi toinen tapahtuma, mikä jätti minuun suuren vaikutuksen on Sansan kohtalo. Hän ei aluksi ollut mielestäni kovinkaan miellyttävä tai kiinnostava hahmo, mutta nyt minusta tuntuu, että haluan seurata häntä todella paljon enemmän, kuin mitä tässä kirjassa seurattiin. Hänen kohtalonsa on todella surkea ja hän selvästi kasvaa kokemiensa asioiden myötä  ja hänestä tulee todella fiksu. On todella sääli, miten ihmiset hänen ympärillään kohtelee häntä.

Dany tuntui tässä osassa minulle hieman etäiseltä. Vaikka hän on kasvanut kuten sanasakin, saan hänestä todella kylmän ja päättäväisen vaikutelman, enkä pidä hänestä enää yhtä paljon kuin sarjan alussa. Hän ei tunnu tekevät rationaalisia päätöksiä ja on todella kiinni tavoitteessaan nousta Westerosin kuningattareksi. Minun on pakko myöntää, että hän on edelleen todella badass, hän vain tuntuu hieman etäiseltä.

Kokonaisuudessaa George R R Martin kohtelee hahmoja todella surkeasti, mikä aiheuttaa todella ison tunteiden sekamelskan (ainakin minulla). Mielstäni hän tekee tarinasta todella mielenkiintoisen, sillä koskaan ei tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Pidän todella paljon siitä että kukaan ei ole turvassa, eikä kukaan ole täydellinen. Sarja on todella realistinen hahmojen monimutkaisuuden ja kohtaloiden suhteen, minkä takia pidän tästä sarjasta todella paljon.

Olen totaalisesti koukussa. Haluan jatkaa kirjasarjaa ja katsoa myös tv-sarjaa. Haluan niin paljon viettää lisää aikaa näiden hahmojen kanssa Westerosissa. Varaan kirjastosta ensimmäisen kauden tänään, kun kirjastosta saa taas varata aineistoa. Olen vain nyt todella innoissani koko sarjasta ja en jaksa odottaa, että pääsen taas sen maailmaan.

Arvio: ★★★★

Kirja-arvosteluja keväältä!

Minulla on tullut luettua kevään mittaan muutamia kirjoja, joista haluan puhua, mutta minusta on tuntunut, että minulla ei ole ollut tarpeeksi sanottavaa niistä, jotta olisin voinut koota niistä kokonaisen postausken. Olen siis koonnut tähän nämä kirjat ja kirjoitellut niistä ajatuksiani.

Sherlock Holmes: kootut kertomukset - Sir Arthur Conan Doyle

Sain tämän kirjan vihdoinkin luettua!! Olen lukenut pikku hiljaa tämän vuoden alusta tätä Sherlock Holmes kokoelmateosta, jossa on jokainen Sherlock Holmes novelli, mitä on julkaistu. Olen nähnyt monia adaptaatioita Holmesista ja olen pitänyt niistä todella paljon, jonka takia halusin lukea itse alkuperäisteoksen. Novellit ovat erinomaisesti tehtyjä, mutta loppua kohden huomaa kuinka Doyle on itsekkin kyllästynyt luomaan hahmoonsa. Tämän takia lukijanakin tuli fiilis, että haluaisin tämän kirjan loppuvan. Ainoa asia, mistä minulle tuli epämukava olo on Doylen päivän selvä rasistisuus, mikä esiintyi muutamissa novelleissa. Kuitenkin muistaen milloin kirja on kirjoitettu, voin katsoa sitä hieman läpi sormien. Pidin itse eniten alkupään novelleista eniten, sillä niissä mysteerit ovat parhaimpi ja ratkaisut ovat yllättäviä. Kokonaisuudessaan pidin novelleista muutamia vikoja luukunotamatta. Suosittelen paljon Holmesin faneille!

Arvio: ★★★★

Piiat - Kathryn Stockett

Kuuntelin Kathryn Stockettin Piiat -äänikirjaa todella pitkän ajan. Äänikirja on noin 20 tuntia pitkä ja kuuntelin sitä pienissä osissa. Sain sen viimeinkin loppuun huhtikuussa ja minulla ei ole siitä hirveästi sanottavaa. Kirjasta jäi yleisesti meh olo, johtuen todennäkäisesti siitä, että kuuntelin sitä niin pitkään (tämä on osaltaan minun vika). Kirja kertoo Jacksonvillestä 1960-luvulla. Tarinaa kerrotaan erityisesti tummien kotiapulaisnaisten näkökulmasta ja tuo esille valkoisten amerkkalaisten rasistisuutta tuohon aikaan. Kirja seuraa kotiapulaisten lisäksi Skeateria, valkoista nuorta naista, joka alkaa kirjoittamaan salaa kirjaa kotiapulaisten kokemuksista. Pidin paljon kirjasta ja sen esilletuomista ongelmista, jotka heijastuvat edelleen tähän päivään. Pidin todella paljon Stockettin tavasta käsitellä herkkää aiheitta ja hän teki sen mielestäni arvokkaasti ja avasi silmiäni sen ajan ongelmiin. Kuitenkin halualisin lukea myös tummaihoisten kirjoittajien näkökulmaa tähän aiheeseen ja yritän etsiä jonkun sopivan kirjan.

Arvio: ★★★★

Oscar Wilden novellit

Sain vihdoinkin luettua kaikki Oscar Wilden kirjoittamat novellit ja ne olivat aivan mahtavia. Pidin Dorian Grayn muotokuvasta, mutta novellit ovat jotain avain toista tasoa. Erityisesti pidin todella paljon saduista, joita Wilde kirjoitti. Ne olivat todella taianomaisia ja kauniita ja ne kertoivat elämästä vain muutamalla sivulla niin paljon. Lisäksi Wilden kirjoittamat aikuisille suunnatut novellit ovat todella kiehtovia ja hän kertoo niissä ihmisyydestä erinomaisesti. Luin novellit todella nopeasti, sillä en saanut tarpeekseni Wilden kielestä ja erinomaisesta yhteiskunnan ja ihmisen analyysistä. Suosittelen todella paljon niiden lukemista!

Arvio: ★★★★★

Vera - Oscar Wilde

Vera sen sijaan on Oscar Wilden kirjoittama näytelmä, joka kertoo venäläisistä vallankumoustaistelijoista. Nuorena Vera sai tietää, että tsaarin miehet olivat kaapanneet hänen veljensä ja tappaneet hänet. Tämä saa Veran lähtemään Moskovaan, missä hän liittyy kapinallisten joukkoon, jotka yrittävät saada tsaarin astumaan alas vallasta. Tämä näytelmä on todella lyhyt ja pidin siitä todella paljon, mutta se ei ollut läheskään yhtä hyvä, kuin Wilden novellit, minkä takia olin hieman pettynyt. Kuitenkin pidin todella paljon tarinasta ja kielestä. Toivon, että muut hänen näytelmät olisivat parempia.

Arvio: ★★★★

Kaksi kaupunkia - Charles Dickens

Charles Dickensin Kaksi kaupunkia on istunut hyllyssäni vuosia lukemattomana. Yritin joskus aikaisemmin lukea sitä, mutta en ymmärtänyt Dickensin kieltä. Kuitenkin muutama päivä sitten otin kirjan käteeni ja sain luettua sen alusta loppuun yllättävän nopeasti ja rakastin sitä todella paljon.

Kaksi kaupunkia kertoo Ranskan suuresta vallankumouksesta ja ihmisistä, jotka joutuvat vahingossa sen pyörteisiin. Kirja alkaa siitä, kun herra Lorry on matkalla tapaamaan neiti Manettea. Lorry kertoo neiti Manettelle, että hänen isänsä on elossa Ransakssa. Herra Lorry ja neiti Manette lähtevät hakemaan tohtori Manettea, joka on ollut vuosia vangittuna Bastillessä. Hänet kuitenkin on vapautettu ja hän oleskelee Pariisilaisessa majatalossa. Neiti Manette ja herra Lorry kuljettavat tohtorin pois Pariisista Englantiin, missä hän voi aloittaa normaalin elämän.

Kaksi kaupunkia on vauhdikas, sydäntäsärkeävä ja erinomainen teos, enkä ymmärrä miksi en ole lukenut tätä aikaisemmin. Tämä on ehdottomasti paras Dickens minkä olen tähän menessä lukenut (olen lukenut vain Oliver Twistin mutta silti) ja en malta odottaa, että saan luettua hänen teoksiaan lisää. Dickensin kieli on niin kaunista ja runollista ja se imi minut tarinaan totaalisesti. Hän kuvaa ihmisiä ja tunteita niin ovailtavasti, mikä saa tarinan tuntumaan todelliselta.

Kirjan tarina itsessään on myös todella erinomaisesti rakennettu. Dickens luo monitahoisen tarinan kauniisti ja esittelee kirjan aikana useita henkilöhahmoja, jotka ovat kukin omanlaisia ja kiehtovia. Jatkuvat käänteet ja mielenkiintoiset henkilöhahmot saivat minut lukemaan kirjan todella nopeasti. Lopetus on sydäntäsärkevä, mutta täydellinen lopetus näin erinomaisella kirjalle.

Dickens käsittelee Kaksi kaupunkia -kirjassa monia erilaisia teemoja, mutta päällimmäisiksi nousivat vallankumouksen sekasortoisuus sekä luokkaerot. Vaikka Dickens oli Ranskan suuren vallankumouksen kannalla, hän myös kritisoi sitä osuvasti tässä teoksessa. Hän osoittaa, että liikkeen sisällä kaikki ihmiset eivät olleet oikeudenmukaisia, kuten heidän olettaisi olevan. Lisäksi vallankumouksen takia esille nousevat myös luokkaerot ja erityisesti köyhien asema esivallankumouksellisessa Ranskassa, mitä hän kommentoi vahvasti ja korostaa köyhien inhimillisyyttä sekä aateliston välinpitämättömyyttä. Dickens ei kuitenkaan kärjistä asioita, vaan osaa nähdä myös harmaan sävyt.

Minusta tuntuu, että Kaksi kaupunkia pääsee lempikirjojeni joukkoon. Hän todellakin hurmasi minut. En malta odottaa, että kirjaston ovat avautuvat ja pääsen lainaamaan jonkun toisen hänen teoksistaan. Suosittelen tätä todella paljon kaikille, erityisesti jo Dickensin ystäville, sillä hänen taitonsa todella loistavat tässä osassa!

Arvio: ★★★★★

Huhtikuun luetut ja toukokuun TBR

Huhtikuu oli aivan mahtava lukukuukausi minulle! Luin yhteensä 12 kirjaa (!!) ja suurin osa oli todella hyviä. Vapaa-ajan eksponentiaalinen lisääntyminen oli suurin syy, miksi pystyin lukemaan näin paljon. Lisäksi Reading Rushin ansiosta sain luettua paljon yhden viikonlopun aikana. Olen alle luetellut kaikki luetut kirjat ja linkit arvosteluihin, jos haluat lukea ajatuksia, joita minulle heräsi kirjasta. Miekkamyrskyyn tulee arvostelu, kun saan luettua toisenkin niteen, eli ensi kuun puolella.

Luetut kirjat

• The Final Empire - Brandon Sanderson
• Viimeinen kumarrus - Sir Arthur Conan Doyle
• Wuthering Heights - Emily Brontë
• The House of Pomegranedes - Oscar Wilde
• The Goldfinch - Donna Tartt
• The Deathnote vol I
• The Tropic of Serpents - Marie Brennan
• Voyage of the Basilisk - Marie Brennan
• The Brief and Wondrous Life of Oscar Wao - Junot Díaz
• The Happy Prince and Other Tales - Oscar Wilde
• Piiat - Kathryn Stockett
• Miekkamyrsky I - George R R Martin

TBR
Toukokuussa tavoitteeni on jatkaa hyvää lukuvauhtiani. Tavoitteenani on lukea viisi kirjaa, mutta toivon lukevani enemmän, koska vapaa-aikaa riittää.

• Vera - Oscar Wilde
• The Well of Ascention - Brandon Sanderson
• Kaksi kaupunkia - Charles Dickens 
• Sherlock Holmesin tapauskansio - Sir Arthur Conan Doyle
• Miekkamyrsky II - George R R Martin

Lukeminen ja lukihäiriö

Pienestä pitäen olen pitänyt kirjoista ja tarinoista. Ennen kuin osasin lukea, minulle luettiin aina iltasatu, sekä yritin sinnikkäästi saada jotain selvää vanhempieni kirjahyllyn paksuimmasta kirjasta. Kuitenkin opittuani lukemaan en syöksynyt kirjojen maailmaan, niinkuin ehkä olisi ollut odotettua. Kuuntelin iltasatuja pitkälle ala-asteeseen ja luin silloin tällöin tavutetun kirjan tai jonkun lyhyen lastenkirjan.

Kun tulin siihen ikään, että kaverini alkoivat lukemaan Harry Pottereita, yritin itsekkin tätä. Lainasin kirjastosta ensimmäisen osan, ja aloitin lukemaan sitä. Viikkoa myöhemmin olin lukenut noin 70 sivua ja päässyt lukuun Viistokuja. En voi sanoa rehellisesti, ettei tämä ottanut itsetuntooni. Kaverini ahmivat Potterit todella nopeasti, ja sen jälkeen muitakin kirjoja. Minä luin väkipakolla kaksi ensimmäistä kirjaa, mutta se ei ollut mukavaa. Ymmärsin vain murto-osan tapahtumista ja lukeminen ei ollut yhtä mukavaa, kuin tarinoiden kuunteleminen.

Onneksi lähikirjastossani oli jo tällöin kaikki Potterit äänikirjoina, ja kun kuuntelin ensimmäisen kirjan äänikirjana, olin lumoissani. Nyt kirjojen lukeminen sujui nopeasti, ja kaiken lisäksi ymmärsin kaiken mitä kirjassa tapahtui. Kuuntelin äänikirjoina Potterit ja Twilightit moneen otteeseen. Tällä tavalla pääsin tarinoiden maailmaan, vaikka en hirveämmin pitänyt lukemisesta. Sain kuitenkin koulussa ironisesti lukutoukan maineen.

Muutama vuosi myöhemmin löysin kirjastosta äänikirjan, mikä muutti aikalailla kaiken: Percy Jackson ja salamavaras. Olin aiemmin yrittänyt lukea tätä kirjana, mutta en oiken pysynyt kärryillä, kun luin sitä ja lopulta luovutin sen suhteen. Äänikirjaa kuitenkin rakastin ja juoksin muutaman päivän päästä takaisin kirjastoon kysymään, jos toinen osa sarjasta olisi äänikirjana. Valitettavasti näin ei ollut ja minun oli pakko lukea Hirviöiden meri oikeana kirjana. Lukeminen oli hidasta ja vaikeaa, mutta halusin niin tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, etten voinut luovuttaa tämän kirjan osalta.

Onnistuin lukemaan Hirviöiden meren, ja seuraavan osan, ja sitä seuraavan. Lukeminen vaati tietysti opettelua. Luin samaa lausetta aina uudelleen ja uudelleen, uudet sanat olivat vaikeita (etenkin englannin kieliset nimet) ja olin todella hidas. Silti olin sinnikäs ja halusin tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämä sarja antoi minulle itsevarmuuttaa yrittää lukea muitakin kirjoja, minkä lopulta teinkin. Prosessi oli hidas, mutta onnistunui erittäin hyvin.

Pienenä kuunnellut tarinat tekivät minusta tarinoiden rakastajan, mutta Percy Jackson teki minusta lukijan.

Mutta mennäänpä eteenpäin muutama vuosi.

Lukiossa sain tietää erityisopettajalta, että minulla on keskivaikea lukihäiriö. En tiedä miten kukaan ala- tai yläasteella ei onnistunut huomaamaan sitä, mutta tässä ollaan. Lukemisen vaikeudella on ollut monia vaikutuksia elämässäni, mutta haluan kirjoittaa miten se on vaikuttanut erityisesti vapaa-ajan lukemiseeni.

Lukeminen on siis minulle hieman vaikeahkoa, samoin kirjoittaminen, minkä takia näiden postausten kirjoittaminen on ollut todella vaikeaa minulle. (pyydän anteeksi sekavasta kielestä) Pidän nykyään todella paljon kirjojen lukemisesta ja se onnistuu minulta paremmin kuin ennen. Pääongelmani ovat itse tekstin lukeminen, sekä sen ymmärtäminen, mikä välillä turhauttaa todella paljon.

Olen kuitenkin keksinyt itselleni lukuisia apukeinoja, joiden avulla voin tehdä lukemisesta helpompaa itselleni. Kirjanmerkin avulla pystyn erottamaan rivit toisistaan, sekä vastamelukuulokkeet ovat olleet minun pelastus. Lisäksi hiljattain keksin, että voin kuunnella äänikirjaa samalla kun luen kirjaa. Mukautan äänikirjan nopeuden lukunopeuteni mukaiseksi ja uppoudun kirjan maailmaan. Tästä on minulle suuri apu, sillä sen avulla pystyn etenemään koko ajan, enkä jää vahingossa lukemaan samaa riviä uudelleen ja uudelleen. Lisäksi vaikeat sanat helpottuvat, sillä pystyn kuulemaan ja lukemaan ne samaan aikaan.

Pointtini on, että useat eri apukeinot ovat helpottaneet lukemistani paljon ja ne ovat todella yksilöllisiä. Mikä toimii minulla ei välttämättä toimi kaikille. Kuitenkin uskon, että lukemista voi helpottaa löytämällä itselleen oikean tavan lukea ja kannustan siihen todella paljon, jos teillä on lukemisen kanssa vaikeuksia.

Olen myös pohtinut, miten booktube, bookstagram, sekä kirjablogit ovat vaikuttaneet minun lukemiseeni. Niiden avulla huomasin, että ihmiset lukevat todella paljon minua enemmän, jonka takia asetin itselleni ennen paljon korkeampia tavoitteita, joita jotenkuten onnistuin tavoittamaan. Kuitenkin kun lukunopeuteni kasvoi, ymmärrykseni kirjoista väheni, mikä oli todella turhauttavaa. Halusin vain jotenkuten pysyä perässä. Lisäksi en halunnut kertoa mielipiteitäni eri kirjoista, koska minusta tuntui, etten ollut ymmärtänyt niistä tarpeeksi, jotta mielipiteeni olisi validi.

Kuitenkin olen kasvanut tästä mentaliteetistä jo paljon. Luen nyt omaa tahtiani ja minua ei haittaa, vaikka minulla kestäisi kauemmin jonkun kirjan kanssa. En enää koe vastaavaa ulkoista painetta lukea paljon, mitä ennen tunsin. Asetan itselleni tavoitteita, mutta haluan kuitenkin olla realistinen itseni ja kykyjeni kanssa. Haluan että lukeminen pysyy minulle mukavana kokemuksena ja realistiset tavoitteet ovat tässä avaintekijä.

Lukeminen on minulle paradoksaalisesti hankalaa, ja turhauttavaa, mutta myös palkitsevaa lempipuuhaani. Olen aina rakastanut tarinoita, ja tulen varmasti aina olemaan niiden maailmoissa. Pieni pomppu matkallani ei estä sitä.

The Brief and Wondrous Life of Oscar Wao - Junot Díaz

The Brief and Wondrous Life of Oscar Wao kertoo dominikaanisesta perheestä, joka asuu New Jerseyssä ja sukupolvien yli vaikuttaneesta kirouksesta. Kirjassa seurataan pääasiassa Oscaria, joka on yksinäinen fantasia- ja scifikirjoja rakastava nörtti. Hänen suuri unelmansa on löytää itselleen tyttöystävä ja niinpä hän rakastuu tyttöihin todella helposti ja pelästyttää heidät voimakkailla tunteillaan. Lisäksi kirjassa seurataan Oscarin perhettä ja sen historiaa.

Minulla jäi tästä kirjasta todella ristiriitainen olo. Kirjassa on osia, joista pidin todella paljon, mutta myös osia, jotka olivat mielestäni todella huonosti tehtyjä. Kokonaisuudessaan pidin todella paljon sukupolvet ylittävästä tarinasta, mutta jotkut aspektit tekstistä jäivät hiertämään.

Kirjassa seurataan Oscarin perhettä todella tarkasti. Hänen äitinsä Beli on stereotyyppisen tiukka äiti ja hän sairastaa kirjan aikana syöpää. Oscarilla on myös sisko Lola, joka on villimpi tapaus. Lolan ja hänen äitinsä välit ovat todella kireät. Lola kuitenkin hoitaa kotia ja Oscaria kun heidän äiti on sairastanut ja hänen äitinsä on siltä Lolalle todella ankara. Kirjan perhekeskeisyys tuo siihen lämpimän tunnelman, vaikkakin siinä käsitellään vaikeita asioita.

Pidin todella paljon siitä, miten Lolan ja Belin suhdetta käsiteltiin. Vaikka välit ovat kireät, he eivät aktiivisesti vihaa toisiaan jatkuvasta, vaan osaavat myös näyttää toisilleen kuinka välittävät toisistaan. Heidän välillään on todella pysäyttäviä ja koskettavia hetkiä, joista pidin todella paljon. Äidin ja tyttären suhteen monimutkaisuus tulee esille Belin ja hänen kasvattiäitinsä La Incan suhteessa. Suvussa esitetyt äiti-tytär suhteet vaikuttavat periytyviltä, mikä oli mielestäni mielenkiintoista luettavaa.

Kirjassa lisäksi käytiin paljon läpi Dominikaanisen tasavallan historiaa. Kirjailijan suolaisuus Yhdysvaltojen historian opetusta kohtaan paistoi rivien väleistä läpi todella selkeästi. En oikein pitänyt ajoittain sävystä, jolla historiaa tuotiin esille, mutta se oli todella mielenkiintoista ja antoi itse tarinalle todella paljon syvyyttä.

Oscarin hahmon kanssa minulla oli paljon ongelmia. Omalla tavallaan ymmärsin häntä, mutta toisaalta hän oli mielestäni todella ärsyttävä, vaikka kirjailija on todennäköisesti tarkoittanut, että Oscaria tulisi sääliä. Oscar on mielestäni klassinen Nice Guy -tyylinen hahmo. Hän asettuu jatkuvasti uhrin asemaan. Kun tyttö ei pidäkkään hänestä, vaan toisesta, hänen päässään liikkuu vain kuinka paljon parempi hän olisi itse ollut tytölle ja velloo itsesäälissä.

Oscarin uhrin asemaan asettuminen alkoi kirjan loppupuolella tuntumaan jo todella turhauttavalta. Hänen kokemuksensa eivät olleet mukavia, mutta hänen pakkomielteensä saada tyttöystävä tuntui olevan hänen elämänsä suurin osa. Lisäksi vaikutti, ettei häntä kiinnostanut itse ihminen, jonka kanssa hän voisi aloittaa suhteen, vaan itse idea suhteesta tai seksin harrastamisesta on Oscarille paljon houkuttelevampi.

Lisäksi kertoja tässä tekstissä on todella outo. Kertoja vaihtelee jatkuvasti, mikä on todella hyvin tehty. Se myös osoittaa kuinka epäluotettava kertoja Oscar on ja se paljastaa, miten muut hänet todellisuudessa näkevät: poikana, joka ei koskaan aikuistunut, eikä osaa pitää omia puoliaan. Tämä osaltaan teki kirjasta minulle hieman nautittavampaa. Tekstissä on tämän lisäksi yksi todella seksistinen kertoja. Hän käyttää todella stereotyyppisesti seksistisiä lausahduksia, kuten "hän heittää kuten tyttö" ja kohtelee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa oikeutettuna. En osannut sanoa, kuuluuko noissa lauseissa kertojan vai Oscarin ääni, ehkä kummankin. Siitä tuli kuitenkin todella epämukava olo. Hermostuksissani aloin lukemaan kirjasta hieman netistä ja kävi ilmi, että Díaz on tehnyt tarkoituksella todella seksistisen kertojan osoittaakseen yhteiskunnan epäkohtia. Minuun tämä tapa ei kuitenkaan iskenyt. Pahimmat letkautukset ovat kirjan ensimmäisissä luvuissa, mutta sen jälkeen se rauhoittuu.

The Brief and Wondrous Life of Oscar Wao on todella monipuolinen, minulle jokseenkin ristiriitainen kirja. Loppujen lopuksi kirja jätti minut hieman hämmentyneeksi. En tiedä tarkalleen, mitä kirjailija halusi teoksellaan sanoa, jonka takia olen melko varma siitä, että haluan lukea kirjan uudestaan, jotta voisin saada siitä enemmän irti kuin hämmennyksen tunteen.

Arvio: ★★★

Reading Rush Wrap Up

Osallistuin edellisenä viikonloppuna järjestettyyn Stay at Home Reading Rush - lukumartoniin. Heti alkumetreiltä otin oman otteeni tapahtumaan, sillä minun oli vaikea löytää kirjahyllystäni sopivia kirjoja haasteisiin, enkä voinut mennä kirjastoonkaan. Näin ollen otin hyllystäni luettavaksi kirjoja, joita olin muutenkin suunnittelut lukevani piakkoin. Loppujen lopuksi marathon onnistui erittäin hyvin ja olen todella tyytyväinen siihen, mitä sain luettua.

Deathnote - Tsugumi Ohba, Takeshi Obata

Luin ensimmäiseksi Deathnoten ensimmäiset kaksi osaa. Olen katsonut animen pariin otteeseen ja pidän siitä todella paljon. Halusin luonnollisesti lukea myös mangan ja tämä oli täydellinen tilaisuus siihen.

Deathnote kertoo lukiolaisesta Light Yagamista, joka löytää koulunsa pihalta vihkon, jonka nimi on Deathnote. Vihkossa on ohjeet, jonka mukaan kirjoittamalla siihen henkilön nimen, hän kuolee 40 sekunnin kuluttua. Light käyttää tilaisuuden hyväkseen ja alkaa murhaamaan vihkon avulla rikollisia, jotta voisi rakentaa hyveellisen maailman. Vihkon mukana hän saa kumppanikseen omena-addiktoituneen kuoleman jumalan.

Deathnote on aivan uskomatan ja jännittävä. En ole koskaan aikaisemmin lukenut yhtä kieroa ja hyvin rakennettua tarinaa. Deathnoten lukemista, tai sen puoleen katsomista, ei voi noin vain keskeyttää. Tarinan intensivisyys ja juonen käänteet pitivät minut siinä kiinni aivan loppuun asti. Nyt vain odotan todella paljon, että pääsen seuraavan osan pariin.


The Tropic of Serpents - Marie Brennan

Luin viime kuussa uudelleen A Natural History of Dragons -kirjan. Päätin jatkaa sarjaa tämän lukumarathonin aikana. The Tropic of Serpents kertoo Isabellan seikkailuista Erigassa, joka on Afrikkaa muistuttava maanosa kyseisessä maailmassa. Hän menee tutkimaan kyseisen alueen lohikäärmekantoja. Isabellan tapaan, hän kuitenkin löytää itsensä tilanteesta, jossa on sotkeutunut alueen politiikkaan.

The Tropic of Serpents ei ollut yhtä hyvä kuin ensimmäinen osa, mutta silti todella hyvä kirja. Minusta kirjan asetelma on todella uniikki, mikä on ehkä tämän sarjan suurin vahvuus. Ns. 1800-luvun fantasiamaailma on mielestäni rikas, ja pidän todella paljon siitä, että saan oppia maailman monista kulttuureista ja politiikasta. Juoni oli tässä osassa hieman epäselvempi, kuin ensimmäisessä, jonka takia en pitänyt tästä yhtä paljon. Kuitenkin tämäkin osa on todella hyvä ja jatkoin innoissani tätä sarjaa.

Voyage of the Basilisk - Marie Brennan

Voyage of the Basilisk jatkaa tarinaa kaksi vuotta the Tropic of the Serpents -kirjan jälkeen. Tässä osassa Isabelle lähtee laivamatkalle Basilisk nimisellä aluksella saaristoon tutkimaan merilohikäärmeitä. Hänen mukanaan on hänen ystävänsä Tom Wilker, poika Jake ja hänen kotiopettaja Abby. Tutkimukset vievät Isabellan mukaan moniin mielenkiintoisiin seikkailuihin.

Voyage of the Basilisk on varmaan minun lempikirjani tässä sarjassa. Pidin todella paljon miljööstä sekä sen politiikasta, ja uusista hahmoista, jota tässä osassa esiteltiin. Erityisesti pidin siitä, että kirjassa käsiteltiin paljon Isabellan suhdetta hänen poikaansa Jakeen. Mielestäni se oli todella realistista ja mitään ei koristeltu, eikä ratkaisuja löydetty hetkessä. Lohikäärmeet ovat tässä kirjassa aivan mahtavia, kuten aina. Kokonaisuudessaan tämä on todella vahva kirja.

The Goldfinch - Donna Tartt

Donna Tarttin the Goldfinch (suom. Tikli) kertoo Theo nimisestä pojasta, joka asuu New Yorkissa äitinsä kanssa. Hänen isänsä on hylännyt heidät, eikä hän enää osallistu Theon elämään millään tavalla. Theo ja hänen äitinsä ovat matkalla Theon koululle, mutta matkalla  he pistäytyvät museossa, missä he näkevät Goldfinch nimisen teoksen. Theon äiti on ihastunut teokseen ja Theokin pitää siitä, mutta hän kiinnittää enemmän huomiota hänen viereensä seisahtaneeseen tyttöön. Hetken päästä museossa tapahtuu räjähdys, mikä jättää Theon orvoksi. Kun hän pakenee museosta räjähdyksen jälkeen, hän pelastaa samalla Goldfinchin ja piilottaa sen.

The Goldfinch seuraa Theoa hänen kasvaessa lapsesta nuoreksi aikuiseksi ja näyttää, miten räjähdys vaikuttaa edelleen hänen elämäänsä monien vuosienkin jälkeen. Theo takertuu Goldfinchiin muistona hänen äidistään ja kantaa sitä läpi monien elämän vaiheiden.

The Goldfinch oli minulle hienoinen pettymys. Olin lukenut Tarttin The Secret History:n muutama vuosi sitten ja pidin siitä todella paljon. Odotukseni olivat siis korkeat tämän kirjan suhteen. Kuitenkin tuntui, että jäin paitsi suuresta mestariteoksesta, jota kaikki rakastavat ja olen pohtinut muutaman päivän mikä voisi olla syy.

Ensimmäinen asia, mikä kirjassa meni mielestäni pieleen on sen pituus. Minä rakastan pitkiä kirjoja, mutta tämän kirjan kohdalla se ei tuntunut sopivalta. Mielestäni kirjasta olisi voinut hyvin jättää pois yli sata sivua tapahtumia, jotka eivät mitenkään liittyneet tarinan suurempaan kuvaan. Lukeminen alkoi tuntua viidensadan sivun jälkeen melko puuduttavalta, sillä mitään ei tapahtunut ja loppuun oli vielä yli 300 sivua. Kuitenkin loppua myöten kirja alkoi mennä mielenkiintoisempaan suuntaan, mistä pidin todella paljon.

Kirjan pituus on suurin syy, miksi minulla oli vaikeuksia sen kanssa. Lisäksi pitkälle kirjaan tuntui, ettei juoni ollut menossa mihinkään. Minusta tuntui, että luin sarjaa tapahtumia, jotka eivät mitenkään liity toisiinsa tai johda mihinkään. Lopussa kaikki tulee jokseenkin yhteen, mutta se ei silti pelastanut koko kirjaa. 

Toisaalta ei kirja kaiken kaikkiaan ollut epämiellyttävä kokemus, enkä kadu sen lukemista. Donna Tarttin kirjoitustyyli on tässäkin kirjassa aivan erinomainen. Haluan lukea lisää Tarttin kirjoittamia tekstejä, ja tämä kirja innoitti minua siihen, osittain toivossa, että löytäisin jotain parempaa, ja osin halusta ahmia vain Tarttin kirjoittamia sanoja.

Kirjoitustyylin lisäksi pidin joistakin hahmoista todella paljon. Theon näkökulmasta oli suurimman osan kirjan ajasta todella mielenkiintoista lukea. Hänen menneisyytensä tulee aina hänelle takaisin ja se nähdään läpi kirjan erilaisissa tilanteissa. Mielestäni Tartt käsitteli erinomaisesti Theon traumoja museon räjähdyksestä ja niiden vaikutusta hänen elämäänsä. Kirjassa tulee myöhemmin hahmona esille myös Boris, joka ystävystyy Theon kanssa. Hänestä en liioin välittänyt, sillä hän tuntui liian erikoiselta ollakseen totta.

Theon lisäksi Boris on todella mielenkiintoinen hahmo. Boris on Theolle yhdessä kirjan vaiheessa todella hyvä ystävä. Tätä enempää spoilaamatta, minun on pakko sanoa, että Boris kokonaisuudessan on todella salaperäinen ja kiehtova hahmo. Haluaisin tietää hänestä vain lisää ja minulle riittäisi kirja pelkistä Boriksen seikkailuista Euroopassa!

Kokonaisuudessan the Goldfinch oli hieman valju lukukokemus: siinä on osia, joista todella pidin, mutta sen pituus ja juonen hitaus todella aiheuttivat sen, etten pidä kirjasta yhtä paljon kuin olisin muuten pitänyt.

Arvio: ★★★

Keväisiä kirjasuosituksia

Näinä poikkeuksillisina aikoina monilla saattaa olla enemmän aikaa lukea. Tässä on siis muutama kirjasuositus minulta, joita olen koonnut. Yritin miettiä kirjoja, jotka eivät välttämättä ole niin suosittuja, mutta muutama tunnettu kirja eksyi tälle listalle, koska mielestäni tarpeeksi moni ei ole lukenut näitä kirjoja. Yritin myös miettiä todella erityyppisiä kirjoja, niin että kaikille löytyy jotain. Postauksen lopussa on linkit kirjoittamiini arvioihin, jos haluat yksityiskohtaisempaa tietoa kirjoista.

A Long Way to a Small Angry Planet - Becky Chambers

Becky Chambersin A Long Way to a Small Angry Planet on minun kaikkien aikojen lempikirja ja haluan, että enemmän ihmisiä lukisi tämän kirjan. Tämä kirja kertoo avaruusaluksesta ja sen miehistöstä. Heidän tehtävänä on tehdä madonreikiä avaruuteen. He saavaat ison keikan toiselta puolelta galaksia, jota he lähtevät suorittamaan.

Tästä kirjasta en haluasi sanoa liikaa, sillä en itse tiennyt mitään kun aloitin lukemisen ja siitä tuli todella hyvä lukukokemus. Haluan, että teidätte kirjasta sen, että se on maaginen, kommentoi yhteiskunnallisia asioita ja pohtii ihmisyyden peruskysymyksiä. 

Rouva C - Minna Rytisalo

Minna Rytisalon Rouva C on myös yksi minun lemppareistani. Tämä kirja kertoo Minna Canthin nuoruudesta ennen hänen kirjailijan uraansa. Kirja alkaa siitä, kun Minna muuttaa kotaan Jyväskylään, missä aloittaa opiskelunsa opettajaksi. Hän tutustuu Floraan, ja heistä tulee todella hyvät ystävät. Lisäksi opettaja Ferninad Canth herättää Minnan mielenkiinnon.

Kirja ei kuvaa historiaa pilkulleen, mutta kirja antaa silti kuvan Canthin nuoruudesta ja luonteesta, sekä tuo kirjailijan lähemmäs lukijaa. Rytisalon kirjoitustyyli on todella hurmaava ja vie mennessään. Suosittelen tätä kirjaa kaikille Canthin ja historiallisen fiktion faneille.

Punainen Poni - John Steinbeck

John Steinbeckin Punainen Poni on yksi hänen tunneituista novelleistaan. Se kertoo pojasta, joka elää karjatilalla Yhdysvalloissa noin 1930-luvulla. Poika saa itselleen sairaalloisen punaisen ponin, jota hän alkaa hoitamaan. Kirja kertoo pojan ja ponin välisestä ystävyydestä ja on sydäntälämmittävä, mutta myös surullinen.

Lost Stars - Claudia Gray

Lost Stars on Star Wars -universumiin sijoittuva  kirja. Ennen kuin hylkäät kokonaan tämän idean, niin odota hetki. Kun aloitin tämän kirjan lukemisen, en odottanut siltä paljoa, mutta että tämä kirja yllätti! Lost Stars kertoo kahdesta nuoresta, jotka kouluttautuvat Imperiumille lentäjiksi. Kirja käsittelee heidän tunteita ja ajatuksia liittyen imperiumiin ja kapinaan. Se käsittelee alkuperäisen trilogian tapahtumia aivan uudesta näkökulmasta.

Suosittelen tätä todella paljon Star Wars -elokuvien faneille, sillä tämä laajentaa maailmaa ja elokuvien tarinaa uskottavasti ja todella mielenkiintoisesti.

Minulla olisi jotain kerrottavaa - Celeste Ng

Celeste Ngin romaani Minulla olisi jotain kerrottavaa kertoo amerikkalaisesta lähiöstä, joka vaikuttaa pinnalta puolin aivan normaalilta. Kuitenkin naapurustoon muuttaa yksinhuoltaja äiti tyttärensä kanssa ja pinnan alta alkaa paljastua asioita, joita on yritetty pitää pitkään piilossa.

Minulla olisi jotain kerrottavaa on kiehtova ja koukuttava romaani, joka vie totaalisesti mennessään. Kuuntelin tätä äänikirjana lenkkeillessäni ja muistan kuinka halusin vain lenkkini kestävän pidempään, jotta saisin tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Suosittelen tätä todella paljon kaikille!

Arviot

A Long Way to a Small Angry Planet - Becky Chambers

Rouva C - Minna Rytisalo

Punainen Poni - John Steinbeck

Lost Stars - Claudia Gray

Minulla olisi jotain kerrottavaa - Celeste Ng

Wuthering Heights - Emily Brontë

Wuthering Heights (suom. Humiseva harju) alkaa siitä, kun herra Lockwood kuvailee päiväkirjassaan ensimmäisiä päiviä vuokralaisena Thrushcross Grange:ssä Yorkin maaseudulla. Hän lähtee vierailulle vuokranantajansa heathcliffin taloon, Humisevaan harjuun, missä hän saa Heathcliffistä todella epäkohteliaan kuvan. Hän tulee seuraavana päivänä takaisin ja tapaa Heathcliffin sukulaisia talossa. Takaisin Thrushcross Grangessa hän löytää huoneestaan päiväkirjoja, jotka kuvaavat Cathrinen ja Heathcliffin lapsuutta Humisevassa harjussa. Lockwoodin uusi palvelija Nelly kertoo olleensa Catherinin suvun palvelija ja alkaa kertomaan tarinaa heidän lapsuudessaan, sekä Heathcliffin ja Cathrinen traagisesta rakkaustarinasta.

Wuthering Heightsin lukeminen oli kokemus. Se on täynnä todella paljon käänteitä ja todella todella paljon draamaa. En ole eläessäni lukenut näin dramaattista kirjaa. kohtaukset menivät varsinkin kirjan alkupuolella lähes naurettavaksi, mutta se oli kuitenkin todella viihdyttävää. 

En tiennyt mitään kirjasta, kun aloitin sen lukemisen ja ehkä suurin yllätys oli se, kuinka synkkä Wuthering Heights lopulta on. Tuntui, että tämä kirja olisi ollut täydellistä luettavaa syksyllä, kun on pimeää ja sataa, kuten kirjassakin. Wuthering Heights sijoittuu Yorkin maaseudulle, missä on jo muutenkin todella sateista. Lisäksi Humiseva harjukin on todella tunnelmallinen paikka, sillä se on klassinen ränsistynyt viktoorialainen kartano. Kokonaisuudessan ympäristön erinomainen kuvaus toi tarinalla synkän goottisen tunnelman.

Itse juoni on todella nopeatempoinen sekä täynnä käännöksiä ja yllätyksiä. Juoni eteni minulle hieman liian nopeasti, ja olisin halunnut, että tapahtumiin olisi pysähdytty pidemmäksi aikaa ja niitä olisi tutkiskeltu enemmän. Tarinan keskiössä oleva Heathcliffin ja Cathrinin suhde on todella intohimoinen, vaikkakin toksinen. Heidän suhteensa intohimoisuus sekä naurettavuus teki siitä todella koukuttavan. En pystynyt lopettamaan lukemista, kun halusin tietää mitä heille tapahtuu. Kuitenkin itse Cathrinen ja Heathcliffin osuus tarinassa jää melkopieneksi, sillä hieman ennen kirjan puolta väliä siirrytään seuraamaan seuraavaa sukupolvea, mikä oli todella mielenkiintoista. Kuitenkin Heathcliffin ja Cathrinin suhde on tarina jatkuvasti läsnä taka-alalla, sillä se motivoi monia hahmoja tekemään asioita tietyllä tavalla.

Kuten sanoin jo, en pitänyt Heathcliffin tai Cathrinen hahmosta ollenkaan. Heathcliff on kiehtova hänen julmuutensa takia, mutta Cathrine on vain yksinkertaisesti ärsyttävä. Hän on todella impulsiivinen ja välillä en ymmärtänyt hänen käyttäytymistään ollenkaan. Kirjassa kaikki hahmot olivat todella epämiellyttäviä ja irrationaalisia. Ainoa hahmo, kenestä todella pidin on Edgar Linton ja Nelly Dean. He tuntuivat olevan ainoita järkeviä hahmoja, sekä he pitivät Cathrineä ja Heathcliffiä hieman kurissa.

Kokonaisuudessaan nautin todella paljon Wuthering Heightsista. Luin sen todella nopeasti sen dramaattisuuden takia ja siihen jää koukkuun todella nopeasti. Tämä tuntui ehdottomasti guilty pleasure kirjalta, vaikka se onkin todella tunnettu klassikko. Suosittelen todella tätä kirjaa, sillä se on todelle viihdyttävä ja uskomaton lukukokemus.

Arvosana: ★★★★★

The Final Empire (The Mistborn Thrilogy #1) - Brandon Sanderson

Brandon Sandersonin The Final Empire on ensimmäinen osa Mistborn -fantasiatrilogiassa. The Final Empire sijoittuu todella synkkään maailmaan, missä jatkuvat tuhkasateet ja öiset sankat sumut tekevät maasta karun paikan. Lisäksi valtakunnassa on vahva luokkajako ja tiukka kuri. Pieni aatelisto vähemmistö viettää aikansa plantaaseilla kurittaen skaa-orjiaan tai kaupungeissa yliampuvissa juhlissa.

Aatelistolla on myös taikuutta. He voivat saada metallesta erilaisia kykyjä, kuten vahvuutta tai he pystyvät liikkuttelemaan muita metalleja oman tahtonsa mukaan. Kuitenkin joillakin orjilla on myös näitä kykyjä, mutta heitä pyritään jäljittämään ja tappamaan. Tämän lisäksi valtakunnassa on tyrannihallitsija, joka pyrkii pitämään aateliston ja skaa-orjat kurissa.

Kirjassa seurataan nuorta skaatyttöä Viniä, joka kuuluu aatelisilta rahaa huijaavaan varasryhmään. Hänen veljensä on juuri hyljännyt hänet ja Vin on jäänyt yksi suureen kaupunkiin. Kuitenkin hän monen sattuman myötä pääsee mukaan muutaman kapinnallisen joukkoon, joilla on suuria suunnitelmiä järjestää vallankumous ja tappaa hallitsija. 

Tämä kirja oli yksinkertaisesti aivan mahtava. Sandersonin kirjat ovat olleet pitkän aikaa hyllyssäni lukemattomia, sillä niiden saama hypetys nosti odotukseni todella korkeiksi. Olen lukenut the Final Empiren monta vuotta sitten, mutta en saanut sillä lukukerralla mitään irti kirjasta, eikä minulla ollut mitään muistikuvaa siitä. Lukukokemus oli siis minulle kuin ensimmäinen. Minua pelotti paljon, että pettyisin Mistborn-trilogiaan, mutta the Final Empire ylitti odotukseni, enkä malta odottaa ,että pääsen lukemaan sarjan seuraavaa osaa.

Brandon Sanderson esittelee maailman ja tarinan ymmärrettävästi ja jättää haluamaan lisää. Kuten kirjan tiivistelmästä huomaa, hänen luoma maailma on yksityiskohtainen ja monimuotoinen. Vastaavasti myös juoni on aluksi hieman monimutkainen, mutta kun tarinaan pääsee mukaan se on todella koukuttava. The Final Empiren maailman on helppo uppoutua ja siitä on vaikea päästää irti.

Ainoa kritiikki Sandersonin tavasta kertoa maailmasta on se, että ajoittain tulee pitkiä pätkiä, jossa selitetään paljon maailman tai taikuusjärjestelmän toiminnasta. Se oli hieman raskasta luettavaa, mutta muuten hän teki erinomaista työtä.

Kaikki henkilöhahmot ovat kirjassa omia kokonaisuuksiaan ja heidät erottaa toisistaan todella helposti.  Heidän menneisyydestään ja seikkailuistaan oli todella mielenkiintoista lukea ja haluan nyt vain lisää. Maailmaa nähdään erilaisten hahmojen näkökulmasta: Vin, kapinnalisjohtja Kelsier ja aatelispoika Elend. On mielenkiintoista saada todella monipuolinen kuva maailmasta, sekä nähdä monien hahmojen sisäiseen maailmaan. Lempihahmoiksini nousivat Kelsier sekä Vin, joita tutkittiin paljon kirjan aikana.

Kirjan pituudesta huolimatta juoni ei ollut ollenkaan hidas, vaikkakin polveileva. Tämä osa keskittyy todella paljon politiikkaan ja yhteiskuntarakenteeseen, sekä sen hajoittamiseen. Mukaan mahtuu myös paljon toimintaa öillisillä retkillä valtakunnan pääkaupungissa Luthadelissä. Monipuolisuus on The Final Empiren vahvuus ja se piti minut kirjassa kiinni aina viimeisille sivulle asti.

Sanderson käsittelee the Final Empiressä todella paljon luottamusta ja petosta. Asiaa käsitellään Vinin ja Kelsierin näkökulmasta: Vinin elämässä monet ovat pettäneet hänet, jonka takia hänen on vaikea luottaa kehenkään. Toisaalta Kelsier on kokenut suuren petoksen aikaisemmin, mutta hän on kuitenkin päässyt siitä yli ja pystyy nyt luottamaan miehiinsä. Kelsier opettaa kirjan aikana Viniä luottamaan oikeisiin ihmisiin ja näkemään, että kaikki hänen ympärillään ei halua hänelle pahaa.

Kokonaisuudessaa pidin the Final Empirestä todella paljon ja aioin ehdottomasti jatkaa sarjan lukemista ensi kuussa. Suosittelen tätä kirjaa kaikille fantasian rakastajille. Kirjan maailmaan on helppo päästä mukaan ja se vie samalla mennessään.

Arvio:★★★★★

Miten aloittaa klassikkojen lukeminen

Klassikoiden lukeminen on jokseenkin pelottavaa. Paksut kirjat, joissa on intensiivistä proosaa vaikuttavat todella raskaalta ja epämiellyttävältä luettavalta. Kynnys klassikoiden lukemiseen (ainakin minulla) on korkea sen takia, että kieli on vaikeaa ja klassikoiden arvotus on korkeaa.

Kuitenkin olen viime aikoina päässyt klassikoiden maailmaan, ja nyt pidän todella paljon niiden lukemisesta ja uusien teosten löytämisestä. Tiedän, että klassikoiden lukeminen voi tuntua pelottavalta, joten olen koonnut muutaman vinkin niiden lukemisen aloittamiseen, sekä muutamia kirjasuosituksia.

1. Lyhyet klassikot ovat uusi ystäväsi

On olemassa paljon klassikoita, jotka ovat alle 200 sivua. Niiden avulla voi helposti aloittaa klassikoiden lukeminen, sillä ne eivät välttämättä tunnu yhtä pelottavilta, kuin ne tuhannen sivun tiileskivet.

2. Suosi novellikokoelmia ja näytelmiä

Monet kirjailijat ovat kirjoittaneet romaanien ohella myös paljon novellikokoelmiä. Itse ainakin koen, että niitä on paljon helpompi aloittaa lukemaan kuin isompaa teosta. Novellien avulla voi helposti tutustua moniin eri kirjailijoihin, ja samalla tottuu vanhempien teosten lukemiseen.

Lisäksi on monia näytelmiä, jotka ovat saaneet klassikon aseman. Näytelmiä on helppo lukea ja niiden kielikin on yleensä selkeämpää kuin romaanien. Lisäksi näytelmissä on yleensä paljon toimintaa, minkä takia niissä on helppo pysyä perässä.

3. Lue tiivistelmä kirjasta ennen lukemista

Tiedän, että tässä spoilautuu ja pahasti. Kuitenkin näin pysyy paljon helpommin kärryillä tapahtumissa ja pystyy keskittymään kielen ymmärtämiseen. Netistä löytyy paljon tiivistelmiä klassikoista. Parhaimmat mielestäni löytyy osoitteesta sparknotes.com. Tiivistelmät ovat englanniksi ja siellä on myös paljon muutakin materiaalia monista kirjoista. Lisäksi tiivistelmää pystyy lukemaan luku kerrallaan, jolloin ei spoilaannu koko kirjasta ja pysyy helposti kärryillä.

4. Tunnista mistä pidät, ja mistä et

Klassikoita lukiessa voi helposti olla ulkoinen paine pitää kirjasta. Kuitenkin parasta lukijana on olla rehellinen itselleen mistä pitää ja mistä ei. Näin säästät itseltäsi paljon aikaa ja hermosoluja. Vältyt pakottamasta itseäsi lukemaan kirjoja, joista et pidä ja löydät helpommin kirjoja, jotka oikeasti sopivat sinulle.

5. Hyödynnä elokuvia ja TV-sarjoja

Klassikoista on tehty lukemattomia TV-minisarjoja, elokuvia ja näytelmiä. Näiden avulla voi saada hyvän yleiskäsityksen juonesta ja henkilöhahmoista, jonka jälkeen myös kirjan lukeminen on helpompaa. Jos kuitenkaan et millään halua nähdä mitään adaptaatiota kirjasta ennen lukemista, niin niiden katsominen myös jälkeen päin kokoaa tarinaa yhteen.

Suosituksia:

Suosittelen, että klassikoiden lukeminen kannattaa aloittaa lähi vuosisadoilta. 1800-luvulta eteenpäin on kirjoitettu monia todella hyviä klassikoita aloittelijoille. Nämä kaikki ovat kirjoja, mitä olen itse lukenut ja mielestäni ne sopivat hyvin esittelyksi klassikoiden maailmaan. Jos teillä on jotain suosituksia, niin kertokaa kommenteissa!

1800-luku
Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo, Järki ja tunteet
Jules Verne: Matka maailman ympäri 80 päivässä
Henrik Ibsen: Nukkekoti
Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

1900-luku
John Steinbeck: Punainen poni (novellikokoelma)
Aldus Huxley: Uljas uusi maailma
George Orwell: Vuonna 1984

Suomalaisia
Juhani Aho: Juha, Rautatie
Minna Canth: Työmiehen vaimo
Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Maaliskuun luetut ja huhtikuun TBR

Maaliskuussa ehti tapahtua todella paljon. Kuukauden alussa minulla ylioppilaskirjoitukset tiivistetyllä aikataululla, minkä takia en lukenut ollenkaan kuun alussa. Ylppäreiden jälkeen tilanne alkoi olla se, että oli suositeltavaa pysyä koko ajan kotona, joten luin todella paljon loppukuusta. Tämän takia luin minulle normaali määrän kuukaudessa. Osaan lukemiini kirjoihin löytyy jo arvostelu blogista, joten voit käydä lukemassa linkkien takaa tarkkoja ajatuksia. En kuitenkaan osaa oikein arvostella novellikokoelmia, joten en ole tehnyt niistä arvostelua.

Luetut kirjat

• Sherlock Holmesin paluu - Sir Arthur Conan Doyle ★★★★
• Kuninkaiden koitos - George R R Martin ★★★★★
• Lord Arthur Savile's Crime and Other Stories - Oscar Wilde ★★★★★
• Seitsemän veljestä - Aleksis Kivi ★★★★★
• A Natural History of Dragons - Marie Brennan ★★★★

Huomasin vasta nyt, että lähes kaikki kirjat saivat viiden tähden arvostelun. Hups... Ainakin minulla oli onnea kirjojen suhteen tässä kuussa.

Lukusuunnitelmat huhtikuulle
Huhtikuussa vapaani jatkuu. Minulla ei ole kouluhommia tai töitä, joten olen periaatteessa lomalla, joten suunnitelmissa on lukea niin paljon kuin pystyn ja kirjoitella niistä kirjoista myös ahkerasti tänne.

• The Final Empire - Brandon Sanderson
• The Goldfinch - Donna Tartt
• Wuthering Heights - Emily Brontë
• Viimeinen Kumarrus - Sir Arthur Conan Doyle
• A House of Pomegrantes - Oscar Wilde

Syy, miksi luen paljon Wildea ja Doylea tällä hetkellä on se, että minulla on kuninkin kirjailijan kaksi paksua kokoelmateosta ja haluan saada ne luettua tämän vuoden aikana. Luen siis joka kuukausi yhden teoksen kokoelmasta ja tähän mennessä se on ollut toimiva taktiikka.

Toivon, että saan luettua nämä kirjat huhtikuun aikana (ellen jopa hieman enemmän) ja että saan kirjoitettua niistä myös arvioita. Olen yrittänyt viime aikoina ottaa hieman analysoivampaa otetta arvosteluihin ja pyrin enemmän siihen suuntaan myös tulevaisuudessa.

Seitsemän veljestä - Aleksis Kivi

Aleksis Kiven Seitsemän veljestä on yksi Suomen tunnetuimmista klassikoista. Kirja kertoo seitsemästä Jukolan veljeksestä ja heidän matkastaan aikuisuuteen. Veljesjoukko on naapurustossa tunnettu riehakkuudestaan. Pojat kuitenkin päättävät, että heidän tulee päästä ripille, jotta he voisivat mennä naimisiin. Niinpä he menevät lukkarin luo opettelemaan lukemaan, mistä heidän seikkailunsansa alkaa.

Pidin Seitsemästä veljeksestä paljon enemmän kuin odotin. Pienenä luin ahkerasti Mauri Kunnaksen kirjoja ja Seitsemän koiraveljestä oli yksi lemppareistani. Tunsin siis kirjan juonen jo, mikä helpotti lukukokemusta todella paljon. Seitsemän veljeksen lukeminen oli myös oudosti todella nostalgista, sillä lukiessani minulle tuli mieleen Mauri Kunnaksen teoksesta paljon kuvituksia ja muistoja kirjan parista.

Minä pidin todella paljon Aleksis Kiven kirjoitustyylistä. Hän kuvaili todella paljon ympäröivää luontoa, mikä tempasi minut mukaan kirjaan ja unohdin olevani omassa huoneessani, kun pystyin eläytymään tarinaan niin voimakkaasti. Erityisesti huomasin, että Kivi kuvailee todella paljon aurinkoa ja minkälaisen värityksen se antaa taivaalle. Se todella teki teksistä tunnelmallista ja ihanaa luettavaa.

Kaiken kaikkiaan Kiven kieli oli todella mielenkiintoista. Odotin sen olevan paljon vaikeampaa, mutta siihen tottui helposti. Kivi käyttää muutamia nykylukijalle outoja sanoja, sillä 1800-luvulla suomen kieli ei ollut vielä yleisesti vakiintunut tietynlaiseksi. Näin ollen hieman oudot ilmaisut ja sanat ovat välttämättömiä, mutta eivät mahdottomia.

Veljesten seikkailut itsessään olivat mielestäni tuodella huvittavia ja mielenkiintoista luettavaa. Lisäksi kirjan tapahtumat käsittävät monta vuotta, joten heidän näkee kasvavan riehakkaista pojista vastuullisiksi aikuisiksi. Tämän takia myös itse juoni on hidastempoinen, mutta Kiven mielenkiintoinen kieli piti minun nenän kiinni kirjassa.

Kokonaisuudessaan pidin Seitsemästä veljeksestä todella paljon, ja se nousi lempikirjojeni joukkoon. Olen pitänyt todella paljon 1800-luvulla julkaistuista suomalaisista kirjoista ja haluan lukea paljon lisää kirjoja tältä ajalta.

Arvosana: ★★★★★

Kuninkaiden koitos (Tulen ja jään laulu #2) - George R. R. Martin

Valkoinen korppi tuo viestin vuosia kestäneen kesän päättymisestä. Talven varalle varustautuminen
ei kuitenkaan ole Seitsemän kuningaskunnan asukkaiden suurin huolenaihe, sillä valtakunta on
sisällissodan kourissa.

Valtaistuinpelin panokset kovenevat, ja häviäjiä on paljon. Aivan liian moni on kiinnostunut
rautavaltaistuimesta, eikä ihmishenki ole paljonkaan arvoinen, kun kuninkaat ottavat toisistaan
mittaa. "Ellet kykene suojelemaan itseäsi, kuole ja väisty niiden tieltä, jotka siihen pystyvät. Tätä
maailmaa hallitsevat terävät miekat ja vahvat käsivarret."

Olen todella vaikuttunut. 

Lähdin alunperin Tulen ja jään laulu -sarjaan skeptisesti, sillä olen kuullut monien luovuttavan sarjan suhteen monimutkaisen kielen ja sen raskauden takia. Kuitenkin minulla on aivan päinvastainen tunne. Mielestäni Martinin kieli on todella helposti ymmärrettävää (saattaa johtua onnistuneesta käännöstyöstä) ja tarina on yllättävän helppo seurata, vaikka se onkin monimutkainen. 

Pidin todella paljon sarjan ensimmäisestä osasta, eikä toinenkaan osa pettänyt minua. Kuninkaiden koitos on selvästi fillerikirja sarjassa ja se tekee paljon pohjatyötä sarjan tuleville osille. Politiikka oli tässä osassa todella vahvassa asemassa ja sen takia kirjassa oli vähemmän toimintaa. Juoni tuntui hitaamaalta, mutta se ei haitannut minua, sillä pidän todella paljon politiikasta kirjoissa. 

George R. R. Martin käsittelee tässä osassa paljon sotaa ja sen järjettömyyttä, varsinkin äitien ja lasten asemasta. Catelynin huolet ovat hänen lapsistaan ja mihin tilanteisiin hullu maailma pistää heidät: jokainen joutuu kasvamaan todella nopeasti aikuiseksi, kun sota rieputtaa seitsemää kuningaskuntaa. 15-vuotias Robb joutuu johtamaan armeijaa ja 9-vuotiaasta Branista tulee Talvivaaran uusi lordi. Lisäksi Arya ja Sansa joutuvat sopeutumaan nopeasti muuttuvaan ympäristöönsä, Sansa hovissa ja Arya tien päällä. 

Tämän lisäksi vastaava tilanne voidaan nähdä Cersein ja Joffreyn välillä: Cersei avustaa Joffreyta runsain käsin kuninkaan työssä, mutta Joffrey on edelleen lapsi, joka näkyy erityisesti hänen erittäin lapsellisessa ja julmassa käytöksessä. Kaikki vaikuttaa leikiltä Joffreylle, kun taas Cerseille kaikki on todella vakavaa, mikä aiheuttaa mielenkiintoisen kontrastin tälle äiti-poika parille.

Jokainen hahmo sarjassa on todella monimuotoinen ja kieroutunut, mikä tulee esille todella hyvin tässä osassa juuri politiikan painotuksen takia. Hahmojen omat motiivit ja agendat tulevat esille ja valtaistuinpelistä tulee paljon intensiivisempää, mikä pitikin minut kirjassa kiinni. Juonittelu on niin minun mieleeni kirjoissa.

Kuninkaiden koitoksessa fantasiamaailma ja yleisesti maailmakin laajeni. Daenerysin roolia lohikäärmeiden kanssa käytiin läpi, mikä oli todella mielenkiintoista. Toivon todella, että myöhemmissä osissa tätä käydään läpi lisää, koska Daenerysissä on hahmona niin paljon potentiaalia.

Yleisesti pidin Kuninkaiden koitoksesta todella paljon. Jatkan todella innolla sarjan seuraavaan osaan. Kumpa Martin saisi vain kirjoitettua sarjan loppuun mahdollisimman pian!

Arvosana: ★★★★★

Kirjoja, joista olen todella innoissani

Ylppäreiden aikana minun oli todella hankala lukea. Jouduin lukemaan valmistuessa kokeisiin paljon erilaisia tekstejä, jonka seurauksena, minulla ei ollut enää illalla jaksamista lukemiseen. Lisäksi aika oli tiukalla, jonka takia en ehtinyt lukemaan paljon tai kirjoittamaan tänne blogiin.

Nyt minulla on lukuinto päällä ja olen todella innoissani monista kirjoista. Haluan vain lukea kaikki mahdolliset kirjat mitä pystyn ennen yliopistoon menoa.

Niinpä kokosin pienen listan, jossa on kirjoja, jotka ovat minun prioriteettilistan kärjessä:

1. The Final Empire - Brandon Sanderson

The Final Empire kertoo maailmasta, jossa ns. pahis voitti. Kirjassa seurataan pientä kapinallisjoukkoa, joka pyrkii järjestämään vallankumouksen. The Final Empire on kuuluisa sen taikajärjestelmästää: taikuus perustuu metallien syömiseen. Eri metalleista saa erilaisia voimia ja ihmiset ovat erikoistuneet tiettyihin metalleihin. Tämän lisäksi on ihmisiä, jotka pystyvät hyödyntämään kaikkia metalleja, joita kutsutaan usvasyntyisiksi.

Luin tämän kirjan monta vuotta sitten ensimmäisen kerran. Silloin olin vielä aloittelija englanninkielisen kirjallisuuden lukemisessa, minkä takia suuri osa kirjasta menikin minulta ohi. Haluan siis lukea tämän aloitusosan Brandon Sandersonin ehkä suosituimmalle fantasiatrilogialle ja lukea koko sarjan loppuun.

2. Seitsemän veljestä - Aleksis Kivi

Seitsemän veljestä seuraa seisemää veljestä, jotka ovat aikuistumisen kynnyksellä: veljekset opiskelevat lukemaan, jotta heidät voitaisiin konfirmoida. Kuitenkin veljekset hermostuvat ja lopulta karkaavat.

Seitsemän veljestä on yksi tunnetuimmista suomalaiseista klassikoista, enkä ole vieläkään lukenut sitä. Pienenä pidin todella paljon Mauri Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä -kirjasta ja luin sitä todella ahkerasti. Nyt haluan kuitenkin lukea itse alkuperäisteoksen. Olen jo lukenut Aleksis Kiven runokokoelman Kanervala ja pidin todella paljon kielestä, sekä tarinoista. Niinpä odotan todella paljon Seitsemän veljeksen lukemista.

3. The Goldfinch - Donna Tartt

Minä en tiedä ollenkaan mistä Goldfinch kertoo. Luin kuitenkin Donna Tarttin Secret History -teoksen muutama vuosi takaperin ja pidin siitä todella paljon. Niinpä nappasin Akateemisesta kirjakaupasta myös Tarttin uusimman ja palkitun teoksen, mutta se on päätynyt pölyttymään kirjahyllylleni. 

Minua hermostuttaa hieman tämän lukeminen, sillä vaikka se on saanut Pulizer palkinnon, olen kuullut siitä myös melko paljon negatiivisia arvioita, ja olen kuullut useasta lähteestä, ettei tämä olisi yhtä hyvä kuin Secret History.

4. The Tropic of Serpents - Marie Brennan

Luin kesällä tämän sarjan ensimmäisen osan: A Natural History of Dragons ja haluan jatkaa tätä sarjaa, sillä ensimmäinen osa on yksi minun lempikirjoistani.

A Natural History of Dragons on Lady Trentin omaelämänkerran ensimmäinen osa. Lady Trent on kuuluisa lohikäärmeiden tutkija ja seikkailija, joka on jäämässä eläkkeelle. Hän kertoo kirjassa millainen hänen lapsuutensa oli ja miten hän loppujen lopuksi päätyi tutkimaan lohikäärmeitä.

Odotan niin paljon, että pääsen lukemaan tätä! En ole pitkään aikaan lukenut kunnon lohikäärmefantasiaa ja tämä on täydellinen siihen.

5. Wuthering Heights - Emily Brontë

Haluan jatkaa hyvää vauhtia, millä luen klassikoita ja minun seuraava valintani on Emily Brontën Humiseva harju. Luin Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin muutama kuukausi sitten ja pidin siitä todella paljon. Niinpä haluan jatkaa hänen siskojensa teoksiin myös, sillä minulla on vahva tunne siitä, että kunkin teokset ovat eriomaisia. Halun myös lukea Anne Brontën teoksia tulevaisuudessa. Kuitenkin prioteettinani on nyt Humiseva harju, josta olen todella innoissani.

++ tämä Penguin English Library edition on niin kaunis. Miksei suomenkieliset klassikot ole näin kauniita?

Oliver Twist - Charles Dickens

En ole koskaan aikaisemmin lukenut yhtäkään Dickensin teosta. Viime vuonna kiinnostuin klassikoista enemmän, ja takaraivossani oli koko ajan ajatus siitä, että minun pitäisi lukea edes jokin Dickensin teoksista. Helmikuussa päädyin nappaamaan kirjahyllystäni Oliver Twistin, enkä ollut pettynyt. Minua ainoastaan harmittaa, että luin sen suomeksi, enkä alkuperäiskielellä englanniksi.

Oliver Twitst kertoo onnettomasta orpopojasta Englannissa 1800-luvulla. Hänen äitinsä kuoli synnyttäessään Oliverin työväen talolla ja hänen isänsä on tuntematon. Oliver viettää lapsuutensa hoidossa Mrs. Mann:in luona, missä häntä kohdellaan muiden lasten ohella todella huonosti. Myöhemmin hänet siirretään takaisin työväen talolle, mistä hän lopulta karkaa paremman elämän toivossa. Kuitenkaan onni ei ole Oliverille myötä ja hän päätyy Lontoossa rikollisten seuraan.

Oliver Twist on yksi Dickensin kuuluisimmista teoksista, joka minua houkuttelikin lukemaan sitä. En kuitenkaan yhtään tiennyt, mitä kirjassa tulisi tapahtumaan. Minun siis piti lukea todella tarkasti, sillä kieli on todella koukeroista. Loppujen lopuksi pidin teoksesta todella paljon, ja aion todellakin lukea paljon lisää Dickensin kirjoja. Seuraavana minulla on kiikarissa Kaksi kaupunkia, joka istuu jo hyllyssäni.

Oliver Twist tuo ajalleen tyyppillisesti esille yhteiskunnallisia ongelmia. Teoksessa käsitellään paljon köyhyyttä ja rikollisuutta Lontoossa. Dickens pyrkii selkeästi herättämään lukijassa sääliä Oliveria kohtaan, ja samalla myös ärtymystä status quota vastaan. Systeemin tehottomuus ja epäeettisyys ärsytti minua todella paljon lukiessa. Kirjan aikana Oliveria kohdellaan todella huonosti ja Dickensin keinot saada lukija tuntemaan sääliä ovat todella tehokkaita. Kuitenkin pienet valonpilkahdukset tekivät kirjasta miellyttävää luettavaa ja teki kirjan viestistä lopulta optimistisen.

Ainoa kritiikki, mikä minulla on kirjaa kohtaan, on se, että olisin halunnut kuulla asioita enemmän Oliverin näkökulmasta ja nähdä miten hänen menneisyytensä vaikuttaa häneen. Kaikki kirjan hahmot ovat niin rikkaita ja monipuolisesti rakennettuja, mutta Oliver tuntuu jäävän minulle hieman ulkopuoliseksi. En saanut kunnolla käsitystä hänen tunnemaailmastaan tai persoonastaan yhtä yksityiskohtaisesti kuin olisin halunnut.

Kaiken kaikkiaan nautin Dickensin tavasta kertoa tarinaa ja puhua suoraan lukijalle. Hänen analyysinsä yhteiskunnasta ja ihmisen luonteesta on kiinnostavaa luettavaa ja odotan todella innolla, että pääsen hänen muiden teoksiensa pariin. Vaikka minulle jäi teoksesta hieman laimea olo, uskon, että se johtuu pääasiassa siitä, etten ole tottunut lukemaan näin monimutkaista tekstiä. Aika siis näyttää jos luen Oliver Twistin uudestaan. Varmaa kuitenkin olen siitä, että tulen lukemaan Dickensiä tulevaisuudessa.

Arvosana: ★★★★

Kingdom of Ash (Throne of Glass #6) - Sarah J. Maas

Sain viimeinkin Throne of Glass -sarjan päätökseen! Minua mietitytti päätösosan lukeminen todella paljon. Se oli saanut hieman huonoja arviota ja lähdin lukemaan kirjaa epäillen, että kirja olisi hyvä. Loppujen lopuksi pidin päätösosasta todella paljon ja kokonaisuudessaan Throne of Glass on mahtava fantasiasarja.

Kirjoitan tätä paljon kirjan lukemisen jälkeen, sillä minulla on ollut kirjoitukset. Kirjan yksityiskohdat alkavat olla jo hieman hämäriä, mutta muistan silti tunteeni kirjaa lukiessa, minkä pohjalle perustan kaikki arvioini.

Kingdom of Ash jatkaa juuri siitä mihin Empire of Storms jäi. Aelin on Maeven vankina ja muut yrittävät löytää häntä. Lisäksi Chaol palaa kuvioihin pitkän poissaolon jälkeen. Tämän lisäksi monien sivuhenkilöiden ihmissuhdekiemurat jatkuvat ja ovat aivain liian koukuttavia.

Kun miettii sarjaa kokonaisuutena, niin paljon on tapahtunut. Ensimmäistä kirjaa lukiessani en osannut arvata, että kirjassa päädyttäisiin tähän pisteeseen. Maailma on laajentunut todella paljon sekä uusia hahmoja on esitelty hurjaa vauhtia. Maailman laajentuminen on mahdollistanut kuitenkin eepisen fantasiajuonen kehittymisen ja ratkaisemisen. Kuitenkin muutos tuntuu minulle todella radikaalilta. Mielestäni olisi ollut parempi, että jo ensimmäisessä kirjassa olisi rakennettu enemmän maailmaa tulevia kirjoja varten, jotta olisi voinut varautua enemmän tulevaan ja suuntaan, minkä sarja otti kolmannessa kirjassa.

Kirjassa henkilöhahmot ovat mielestäni paras asia. Erityisesti sivuhahmot olivat todella hyvin kehittyneitä, sekä he olivat ajoittain mielenkiintoisempia kuin päähenkilöt. Pidin todella paljon Elidestä ja Lochranista. Heidän kemia toimi yhdessä ja lisäksi he olivat itsenäänkin todella hyviä hahmoja. Itse en pitänyt ollenkaan kirjassa tapahtuneesta parituksesta. Jokainen henkilöhahmo päätyi jonkun kanssa yhteen kirjan päätteeksi, mikä ärsytti minua todella paljon. Se ei ole ollenkaan tarpeellista ja todella epärealistista.

Vaikka minä huomasin paljon vikoja kirjassa, se piti minut tarkkana aivan viimeiselle sivulle asti. Minä välitin todella paljon tarinan kulusta ja halusin aina vain tietää lisää. Kun suljin viimeinkin kirjan kannen minulle jäi todella hyvä olo sarjasta ja kiiruhdin Goodreadsiin antamaan sille viiden tähden arvion. Kuitenkin näin myöhemmin se tuntuu liialta, joten päädyin neljään tähteen.

Suosittelen todellakin jatkamaan sarjaa loppuun asti. Kingdom of Ashin jokainen sivu on lukemisen arvoinen, vaikkakin niitä on lähes tuhat.

Arvio: ★★★★