Pieni Elämä - Hanya Yanagihara

Ostin Hanya Yanagiharan Pienen Elämän joskus Akateemisen Kirjakaupan alennusmyynnistä. Silloin en tiennyt mistä kirja kertoi, mutta olin kuullut kirjan olevan mestariteos. Kuitenkin (liian usein) kirja jäi hyllyyni lukemattomaksi vuoden ajaksi. Kunnes vihdoinkin aloitin sen lukemisen kuun alussa.

Pieni elämä kertoo neljästä nuoresta miehestä New Yorkissa. Malcom on rikkaasta perheestä tuleva puoliksi musta opiskelija, joka tähtää arkkitehdiksi. JB on taiteilija, Willem on lupaava näyttelijän alku ja Judy on juristiopiskelija, jolla on synkkä, mutta mysteerinen menneisyys. Kirjassa seurataan ystäväporukkaa vuosien ajan heidän vanhuuteensa asti.

Tämän kirjan lukeminen olisi käynyt urheilusta. Lukeminen oli henkisesti erittäin raskasta, koska kirja oli täynnä todella rankkojen kokemusten läpikäymistä. Siitä huolimatta halusin lukea kirjaa jatkuvasti, joten loppujen lopuksi luin tämän 937-sivuisen tiiliskiven todella nopeasti - ja rakastin jokaista sivua.

Yanagiharan Pieni elämä on ilmiömäinen. Kirjan juoni on minimaalinen, mutta silti täynnä juonenkäänteitä. Perinteistä draaman kaarta ei ole, vaan kirja koostuu tapahtumista ja kokemuksista, jotka yhdessä muodostavat elämän. Tapahtumia ei käsitellä kronologisesti ja näkökulma vaihtuu jatkuvasti ja juoni on kuin suuri palapeli, jota kasasin lukiessani kunnes kirjan viimeisellä sivulla sain viimeisen palan ja ymmärsin tarinan kokonaisuuden kauneuden. Tämä oli kylläkin mahtipontisesti sanottu, mutta en oikein löytänyt muita sanoja.

Henkilöhahmot ovat jokainen aivan oma ihmisensä. Kirjan lopussa jokaisesta on muotoutunut aivan selkeä oma persoonansa ja kirjaa lukiessa tuntui siltä kuin olisin tuntenut jokaisen hahmon ystäväporukasta. Löysin jokaisesta jotain samaistuttavaa. Jokaisen kokemukset olivat niin yksilöllisiä, mutta kuitenkin niin universaaleja, että löysin itseni monesta lauseesta kirjassa ja ehkä juuri siksi pidin tästä kirjasta niin paljon.

Minä pidin todella paljon siitä, kuinka tämä kirja käsitteli seksuaalisuutta ja ihmissuhteita ylipäätään. Ihmisillä oli suhteita samaa sukupuolta olevien ihmisten kanssa useaan otteeseen kirjan aikana, eikä se ollut ollenkaan outo tai paheksuttavaa. Se vain oli kaikki ottivat sen hyvin, eikä asiasta tehty suurta numeroa.

Kirjassa on monenlaisia rankkoja asioita ja kokemuksia, kuten jo edellä mainitsin. En halua spoilata mitään, joten yritän olla epämääräinen. Ne kokemukset tuntuivat minulle aidoilta, sillä mitään ei romantisoitu tai kammoksuttu. Asiat vain tapahtuivat ja oli lukijan tehtävä nähdä millaisia ne olivat.

Kokonaisuudessaan kirja on aivan uskomaton ja ansaitsee kaiken ylistyksen mitä se on viimevuosina saanut. Jos sinulla on yhtään halua lukea Pieni elämä suosittelen sitä erittäin paljon. Vaikka se on paksu se on todella lukemisen arvoinen. Kuitenkin varoituksen sanana: jos olet todella herkkä millekkään, tätä kirjaa ei kannata lukea.

Arvosana: ★★★★★

Emma - Jane Austen

Minulla on omituinen suhde Jane Austeniin. Avasin ensimmäistä kertaa Austenin teoksen (Järki ja tunteet) kahdeksannella luokalla. Luin sen aivan liian aikaisin ja en pitänyt kirjasta ollenkaan. Mielestäni naiskuva romaanissa oli stereotyyppinen ja jokainen henkilöhahmo oli ärsyttävä. (Pidin aiheesta jopa esitelmän) Pari vuotta myöhemmin päätin lukea Austenin suosituimman teoksen: Ylpeyden ja ennakkoluulon ja rakastuin kirjaan ensilukemalta. Myöhemmin luin vielä Järki ja tunteet kirjan uudelleen ja rakastuin siihen myös. Rakastan Austenin kirjoitustyyliä, huumoria ja havainnointikykyä ja olen peruuttamattomasti koukussa.

Niinpä kun kävin kaksi vuotta sitten Lontoossa näin tämän kauniin painoksen Austenin Emmasta ja se löysi lopulta tiensä matkalaukkuuni. Kirja kuitenkin oli englanniksi, minkä takia se oli lukemattomana hyllyssäni niin kauan. En ollut koskaan lukenut mitään niin vaativaa tekstiä englanniksi ja minua pelotti, että pilaan itseltäni Austinin, jos luen kirjan, josta en ymmärrä kaikkea ja kirja menee minulta ohi. Kuitenkin avasin kirjan ja kuukauden lukemisen jälkeen sain sen vihdoinkin suljettua.

Emma kertoo Austenin tapaan englantilaisesta porvaristosta 1700-luvulla. Päähenkilönä on Emma, joka asuu isänsä kanssa kahdestaan. Emma on juuri saanut saatettua yhteen heidän edellisen palvelijan hänelle sopivan miehen kanssa. Tästä Emma alkaa ajatella, että hän on asiantuntija ihmisten sovittamisessa toisilleen. Hän siis aloittaa yrittämällä löytää ystävälleen Harrietille suotuisan aviomiehen - ja ystävysten seikkailu sosiaalisiin piireihin alkaa.

Austenin arvosteleminen on vaikeaa. Siispä sanon vain, että pidin kirjasta todella paljon. Minun on vaikea lähteä analysoimaan, miten juoni, hahmot ja teemat onnistuivat toistamatta itseäni. Kaikki olivat loistavia. Näin ollen haluan vain kirjoittaa ajatuksistani ja tunteistani kirjasta.

Ensimmäiseksi pitää tietenkin puhua minua kammottaneesta asiasta: millaista olisi lukea Austenia englanniksi? Olen lukenut jonkin verran kirjoja englanniksi, joten koen, että tasoni riittää tällaiseen tekstiin - ja se riittikin, juuri ja juuri. Kirjan lukeminen oli hidasta, mutta se ei tehnyt lukukokemuksestani vähemmän nautittavaa. Lisäksi luettuani Austenia englanniksi ymmärrän, kuinka hankalan käännösurakan edessä kääntäjät ovat olleet hänen romaaneja kääntäessään ja he ovat tehneet erinomaista työtä. Kuitenkin mielestäni oli aivan toinen kokemus lukea kirja alkuperäiskielillä ja suosittelen sitä jokaiselle, joka kokee oman kielitaidon olevan tarpeeksi hyvä tehtävään.

Mutta nyt itse kirjaan. Emma on kieltämättä kasvutarina. Alussa Emma on naivi ja nenäkäs, mutta kirjan myötä hän kasvaa ihmisenä huomattavasti ja kirjan lopussa häntä ei enää meinaa tunnistaa samaksi tytöksi, joka kirjan alussa tavattiin. Muutkin alussa huomauttelevat Emman käytöksestä ja sanovat ääneen asiat mitä lukija varmasti ajattelee (minkä takia se olikin niin mukavaa lukea). Lopussa Emma saa kiitosta tapahtuneista muutoksistaan ja hän oppii paljon kirjan tapahtumista samaan aikaan kuin lukijakin toivottavasti.

Pidin kirjassa todella paljon siitä, kuinka inhimillisiä hahmot olivat. Tuntui kuin olisin voinut nähdä jokaisen hahmon oikeassa elämässä. Austenin hehkutettu tapa kuvata henkilöhahmoja oli siis läsnä tässäkin romaanissa. Hänen tarkkuutensa ja oveluutensa vihjaavat henkilöhahmojen huonoja ja hyviä ominaisuuksia sanomatta erittäin vivahteikkaaksi ja en vain pysty saamaan siitä tarpeekseni.

Kirjan juoni oli - pakko myöntää - hidas, mutta kuitenkin koukuttava. En tiedä miten Austen onnistui tässä, mutta minun oli vaikea laskea kirjaa alas kerran kun olin aloittanut sen. Lisäksi henkilöhahmojen ongelmat tuntuvat todella mitättömiltä, kun otti askeleen taaksepäin tarinasta, mutta lukiessa ne tuntuivat maailmanlopulta. Samalla siis pystyn huvittuneena katsoa tarinan etenemistä, mutta olen peruuttamattomasti koukussa siihen ja tämä on Jane Austenin taikaa.

Arvosana: ★★★★★

Syyskuun Wrap Up ja Lokakuun TBR

Syyskuu on siis nyt ohi ja melkein kaikki yo-kokeetkin niin pääsen kohta lukemaan ihan kunnolla. Vaikka olin todella kiireinen koko kuukauden, onnistuin lukemaan neljä kirjaa, mikä oli tavoitteenikin, joten olen iloinen. Minun onnekseni kaikki kirjat, mitkä olen lukenut blogini aikana ovat olleet todella hyviä. Tämä on ehkä johtanut hieman tylsiin arvosteluihin, mutta uskon, että löydän vielä kirjoja, joista minulla on paljon sanottavaa.

Kaikista kirjoista on syvällisempi arvostelu olemassa, joten linkkaan ne tähän postaukseen, jos haluat mennä lukemaan ajatuksiani näistä kirjoista.

Wrap up

Daisy Jones and the Six - Taylor Jenkins Reid

Kuuntelin Daisy Jones and the Six -kirjan äänikirjana ja en ollut pettynyt kirjaan millään tasolla. Odotin mahtavaa kirjaa ja sain mitä halusin. Tarina oli monella tasolla upea ja sai minut ajattelemaan uudella tavalla, kun sain kuulla monien ihmisten perspektiivejä. Kirja osasi ottaa kantaa ilman, että tuntui, että sitä työnnetään kurkusta alas. Lisäksi henkilöhahmot ja heidän tilanteensa olivat todella realistisia, mikä oli aivan uskomattoman hyvin tehty.

Jos olet kiinnostunut kirjasta, suosittelen, että alat lukemaan/kuuntelemaan sitä aikalailla tietämättä kirjasta mitään. Äänikirja on todella hyvä ja se kannattaa kuunnella.

Vuonna 1984 - George Orwell

Luin siis vihdoinkin kaikkien ylistämän klassikon, joka ei varmasti esittelyjä kaipaa. George Orwellin vuonna 1984 on vaikuttava teos ja pidin sen yhteiskunnallisesta kommentoinnista ja filosofisesta pohdinnasta todella paljon. Kirjoitusajankohta paistoi teoksesta selvästi läpi, välillä hyvällä ja välillä huonolla tavalla. Vuonna 1984 tulee jäämään minulla pitkäksi aikaa muistiin ja aion varmasti lukea sen uudelleenkin.

Suosittelen kirjaa todella paljon, varsinkin jos pitää dystopioista tai on muuten vain kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista.

Lady Midnight - Cassandra Clare

Lady Midnight oli minulle guilty pleasure tyylinen lukukokemus. Kirjassa on tietysti heikkoutensa, mutta en voi muuta kuin vain rakastua Claren jokaiseen kirjaan. Pidin todella paljon suunnasta, johon Clare on viemässä varjojen metsästäjien maailmaa. Kuitenkin haluaisin nähdä vähemmän vanhoja hahmoja ja enemmän uusia, jotka olivat kirjassa pääosassa.

Jos yhtään pidit Claren edellisistä teoksista, suosittelen nappaamaan tämän kirjan kirjastosta tai kirjakaupasta!

Tuntematon sotilas - Väinö Linna

Tuntemattomaan sotilaaseen en ole vielä ehtinyt väsäämään arvostelua, mutta voin sanoa jo nyt, että nautin kirjasta paljon enemmän kuin odotin. En ole mitenkään sotaromaanien lukija, mutta Linnan teos vaikutti minut. Oli hetkiä jolloin melkein itkin ja oli hetkiä jolloin nauroin. Tunteet menivät ihan laidasta laitaan. Välillä menin sekaisin hahmoista, koska niitä oli niin paljon, mutta kaiken kaikkiaan lukukokemus oli aivan uskomaton.

Lukusuunnitelmat lokakuulle (TBR)

Ajattelin pysyä loppuvuoden neljän kirjan kuukausivauhdissa. Vaikka menoja on vähemmän, en halua asettaa itselleni niin kovia tavoitteita, että lukisin vain koska pitää.

• Emma - Jane Austen
• Pieni Elämä - Hanya Yanagahara
• Jane Eyre - Charlotte Brontë
• Queen of Shadows - Sarah J. Maas