27.4.2020

Lukeminen ja lukihäiriö

Pienestä pitäen olen pitänyt kirjoista ja tarinoista. Ennen kuin osasin lukea, minulle luettiin aina iltasatu, sekä yritin sinnikkäästi saada jotain selvää vanhempieni kirjahyllyn paksuimmasta kirjasta. Kuitenkin opittuani lukemaan en syöksynyt kirjojen maailmaan, niinkuin ehkä olisi ollut odotettua. Kuuntelin iltasatuja pitkälle ala-asteeseen ja luin silloin tällöin tavutetun kirjan tai jonkun lyhyen lastenkirjan.

Kun tulin siihen ikään, että kaverini alkoivat lukemaan Harry Pottereita, yritin itsekkin tätä. Lainasin kirjastosta ensimmäisen osan, ja aloitin lukemaan sitä. Viikkoa myöhemmin olin lukenut noin 70 sivua ja päässyt lukuun Viistokuja. En voi sanoa rehellisesti, ettei tämä ottanut itsetuntooni. Kaverini ahmivat Potterit todella nopeasti, ja sen jälkeen muitakin kirjoja. Minä luin väkipakolla kaksi ensimmäistä kirjaa, mutta se ei ollut mukavaa. Ymmärsin vain murto-osan tapahtumista ja lukeminen ei ollut yhtä mukavaa, kuin tarinoiden kuunteleminen.

Onneksi lähikirjastossani oli jo tällöin kaikki Potterit äänikirjoina, ja kun kuuntelin ensimmäisen kirjan äänikirjana, olin lumoissani. Nyt kirjojen lukeminen sujui nopeasti, ja kaiken lisäksi ymmärsin kaiken mitä kirjassa tapahtui. Kuuntelin äänikirjoina Potterit ja Twilightit moneen otteeseen. Tällä tavalla pääsin tarinoiden maailmaan, vaikka en hirveämmin pitänyt lukemisesta. Sain kuitenkin koulussa ironisesti lukutoukan maineen.

Muutama vuosi myöhemmin löysin kirjastosta äänikirjan, mikä muutti aikalailla kaiken: Percy Jackson ja salamavaras. Olin aiemmin yrittänyt lukea tätä kirjana, mutta en oiken pysynyt kärryillä, kun luin sitä ja lopulta luovutin sen suhteen. Äänikirjaa kuitenkin rakastin ja juoksin muutaman päivän päästä takaisin kirjastoon kysymään, jos toinen osa sarjasta olisi äänikirjana. Valitettavasti näin ei ollut ja minun oli pakko lukea Hirviöiden meri oikeana kirjana. Lukeminen oli hidasta ja vaikeaa, mutta halusin niin tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, etten voinut luovuttaa tämän kirjan osalta.

Onnistuin lukemaan Hirviöiden meren, ja seuraavan osan, ja sitä seuraavan. Lukeminen vaati tietysti opettelua. Luin samaa lausetta aina uudelleen ja uudelleen, uudet sanat olivat vaikeita (etenkin englannin kieliset nimet) ja olin todella hidas. Silti olin sinnikäs ja halusin tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämä sarja antoi minulle itsevarmuuttaa yrittää lukea muitakin kirjoja, minkä lopulta teinkin. Prosessi oli hidas, mutta onnistunui erittäin hyvin.

Pienenä kuunnellut tarinat tekivät minusta tarinoiden rakastajan, mutta Percy Jackson teki minusta lukijan.

Mutta mennäänpä eteenpäin muutama vuosi.

Lukiossa sain tietää erityisopettajalta, että minulla on keskivaikea lukihäiriö. En tiedä miten kukaan ala- tai yläasteella ei onnistunut huomaamaan sitä, mutta tässä ollaan. Lukemisen vaikeudella on ollut monia vaikutuksia elämässäni, mutta haluan kirjoittaa miten se on vaikuttanut erityisesti vapaa-ajan lukemiseeni.

Lukeminen on siis minulle hieman vaikeahkoa, samoin kirjoittaminen, minkä takia näiden postausten kirjoittaminen on ollut todella vaikeaa minulle. (pyydän anteeksi sekavasta kielestä) Pidän nykyään todella paljon kirjojen lukemisesta ja se onnistuu minulta paremmin kuin ennen. Pääongelmani ovat itse tekstin lukeminen, sekä sen ymmärtäminen, mikä välillä turhauttaa todella paljon.

Olen kuitenkin keksinyt itselleni lukuisia apukeinoja, joiden avulla voin tehdä lukemisesta helpompaa itselleni. Kirjanmerkin avulla pystyn erottamaan rivit toisistaan, sekä vastamelukuulokkeet ovat olleet minun pelastus. Lisäksi hiljattain keksin, että voin kuunnella äänikirjaa samalla kun luen kirjaa. Mukautan äänikirjan nopeuden lukunopeuteni mukaiseksi ja uppoudun kirjan maailmaan. Tästä on minulle suuri apu, sillä sen avulla pystyn etenemään koko ajan, enkä jää vahingossa lukemaan samaa riviä uudelleen ja uudelleen. Lisäksi vaikeat sanat helpottuvat, sillä pystyn kuulemaan ja lukemaan ne samaan aikaan.

Pointtini on, että useat eri apukeinot ovat helpottaneet lukemistani paljon ja ne ovat todella yksilöllisiä. Mikä toimii minulla ei välttämättä toimi kaikille. Kuitenkin uskon, että lukemista voi helpottaa löytämällä itselleen oikean tavan lukea ja kannustan siihen todella paljon, jos teillä on lukemisen kanssa vaikeuksia.

Olen myös pohtinut, miten booktube, bookstagram, sekä kirjablogit ovat vaikuttaneet minun lukemiseeni. Niiden avulla huomasin, että ihmiset lukevat todella paljon minua enemmän, jonka takia asetin itselleni ennen paljon korkeampia tavoitteita, joita jotenkuten onnistuin tavoittamaan. Kuitenkin kun lukunopeuteni kasvoi, ymmärrykseni kirjoista väheni, mikä oli todella turhauttavaa. Halusin vain jotenkuten pysyä perässä. Lisäksi en halunnut kertoa mielipiteitäni eri kirjoista, koska minusta tuntui, etten ollut ymmärtänyt niistä tarpeeksi, jotta mielipiteeni olisi validi.

Kuitenkin olen kasvanut tästä mentaliteetistä jo paljon. Luen nyt omaa tahtiani ja minua ei haittaa, vaikka minulla kestäisi kauemmin jonkun kirjan kanssa. En enää koe vastaavaa ulkoista painetta lukea paljon, mitä ennen tunsin. Asetan itselleni tavoitteita, mutta haluan kuitenkin olla realistinen itseni ja kykyjeni kanssa. Haluan että lukeminen pysyy minulle mukavana kokemuksena ja realistiset tavoitteet ovat tässä avaintekijä.

Lukeminen on minulle paradoksaalisesti hankalaa, ja turhauttavaa, mutta myös palkitsevaa lempipuuhaani. Olen aina rakastanut tarinoita, ja tulen varmasti aina olemaan niiden maailmoissa. Pieni pomppu matkallani ei estä sitä.

24.4.2020

The Brief and Wondrous Life of Oscar Wao - Junot Díaz


The Brief and Wondrous Life of Oscar Wao kertoo dominikaanisesta perheestä, joka asuu New Jerseyssä ja sukupolvien yli vaikuttaneesta kirouksesta. Kirjassa seurataan pääasiassa Oscaria, joka on yksinäinen fantasia- ja scifikirjoja rakastava nörtti. Hänen suuri unelmansa on löytää itselleen tyttöystävä ja niinpä hän rakastuu tyttöihin todella helposti ja pelästyttää heidät voimakkailla tunteillaan. Lisäksi kirjassa seurataan Oscarin perhettä ja sen historiaa.

Minulla jäi tästä kirjasta todella ristiriitainen olo. Kirjassa on osia, joista pidin todella paljon, mutta myös osia, jotka olivat mielestäni todella huonosti tehtyjä. Kokonaisuudessaan pidin todella paljon sukupolvet ylittävästä tarinasta, mutta jotkut aspektit tekstistä jäivät hiertämään.

Kirjassa seurataan Oscarin perhettä todella tarkasti. Hänen äitinsä Beli on stereotyyppisen tiukka äiti ja hän sairastaa kirjan aikana syöpää. Oscarilla on myös sisko Lola, joka on villimpi tapaus. Lolan ja hänen äitinsä välit ovat todella kireät. Lola kuitenkin hoitaa kotia ja Oscaria kun heidän äiti on sairastanut ja hänen äitinsä on siltä Lolalle todella ankara. Kirjan perhekeskeisyys tuo siihen lämpimän tunnelman, vaikkakin siinä käsitellään vaikeita asioita.

Pidin todella paljon siitä, miten Lolan ja Belin suhdetta käsiteltiin. Vaikka välit ovat kireät, he eivät aktiivisesti vihaa toisiaan jatkuvasta, vaan osaavat myös näyttää toisilleen kuinka välittävät toisistaan. Heidän välillään on todella pysäyttäviä ja koskettavia hetkiä, joista pidin todella paljon. Äidin ja tyttären suhteen monimutkaisuus tulee esille Belin ja hänen kasvattiäitinsä La Incan suhteessa. Suvussa esitetyt äiti-tytär suhteet vaikuttavat periytyviltä, mikä oli mielestäni mielenkiintoista luettavaa.

Kirjassa lisäksi käytiin paljon läpi Dominikaanisen tasavallan historiaa. Kirjailijan suolaisuus Yhdysvaltojen historian opetusta kohtaan paistoi rivien väleistä läpi todella selkeästi. En oikein pitänyt ajoittain sävystä, jolla historiaa tuotiin esille, mutta se oli todella mielenkiintoista ja antoi itse tarinalle todella paljon syvyyttä.

Oscarin hahmon kanssa minulla oli paljon ongelmia. Omalla tavallaan ymmärsin häntä, mutta toisaalta hän oli mielestäni todella ärsyttävä, vaikka kirjailija on todennäköisesti tarkoittanut, että Oscaria tulisi sääliä. Oscar on mielestäni klassinen Nice Guy -tyylinen hahmo. Hän asettuu jatkuvasti uhrin asemaan. Kun tyttö ei pidäkkään hänestä, vaan toisesta, hänen päässään liikkuu vain kuinka paljon parempi hän olisi itse ollut tytölle ja velloo itsesäälissä.

Oscarin uhrin asemaan asettuminen alkoi kirjan loppupuolella tuntumaan jo todella turhauttavalta. Hänen kokemuksensa eivät olleet mukavia, mutta hänen pakkomielteensä saada tyttöystävä tuntui olevan hänen elämänsä suurin osa. Lisäksi vaikutti, ettei häntä kiinnostanut itse ihminen, jonka kanssa hän voisi aloittaa suhteen, vaan itse idea suhteesta tai seksin harrastamisesta on Oscarille paljon houkuttelevampi.

Lisäksi kertoja tässä tekstissä on todella outo. Kertoja vaihtelee jatkuvasti, mikä on todella hyvin tehty. Se myös osoittaa kuinka epäluotettava kertoja Oscar on ja se paljastaa, miten muut hänet todellisuudessa näkevät: poikana, joka ei koskaan aikuistunut, eikä osaa pitää omia puoliaan. Tämä osaltaan teki kirjasta minulle hieman nautittavampaa. Tekstissä on tämän lisäksi yksi todella seksistinen kertoja. Hän käyttää todella stereotyyppisesti seksistisiä lausahduksia, kuten "hän heittää kuten tyttö" ja kohtelee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa oikeutettuna. En osannut sanoa, kuuluuko noissa lauseissa kertojan vai Oscarin ääni, ehkä kummankin. Siitä tuli kuitenkin todella epämukava olo. Hermostuksissani aloin lukemaan kirjasta hieman netistä ja kävi ilmi, että Díaz on tehnyt tarkoituksella todella seksistisen kertojan osoittaakseen yhteiskunnan epäkohtia. Minuun tämä tapa ei kuitenkaan iskenyt. Pahimmat letkautukset ovat kirjan ensimmäisissä luvuissa, mutta sen jälkeen se rauhoittuu.

The Brief and Wondrous Life of Oscar Wao on todella monipuolinen, minulle jokseenkin ristiriitainen kirja. Loppujen lopuksi kirja jätti minut hieman hämmentyneeksi. En tiedä tarkalleen, mitä kirjailija halusi teoksellaan sanoa, jonka takia olen melko varma siitä, että haluan lukea kirjan uudestaan, jotta voisin saada siitä enemmän irti kuin hämmennyksen tunteen.

Arvio: ★★★

21.4.2020

Reading Rush Wrap Up

Osallistuin edellisenä viikonloppuna järjestettyyn Stay at Home Reading Rush - lukumartoniin. Heti alkumetreiltä otin oman otteeni tapahtumaan, sillä minun oli vaikea löytää kirjahyllystäni sopivia kirjoja haasteisiin, enkä voinut mennä kirjastoonkaan. Näin ollen otin hyllystäni luettavaksi kirjoja, joita olin muutenkin suunnittelut lukevani piakkoin. Loppujen lopuksi marathon onnistui erittäin hyvin ja olen todella tyytyväinen siihen, mitä sain luettua.

Deathnote - Tsugumi Ohba, Takeshi Obata

Luin ensimmäiseksi Deathnoten ensimmäiset kaksi osaa. Olen katsonut animen pariin otteeseen ja pidän siitä todella paljon. Halusin luonnollisesti lukea myös mangan ja tämä oli täydellinen tilaisuus siihen.

Deathnote kertoo lukiolaisesta Light Yagamista, joka löytää koulunsa pihalta vihkon, jonka nimi on Deathnote. Vihkossa on ohjeet, jonka mukaan kirjoittamalla siihen henkilön nimen, hän kuolee 40 sekunnin kuluttua. Light käyttää tilaisuuden hyväkseen ja alkaa murhaamaan vihkon avulla rikollisia, jotta voisi rakentaa hyveellisen maailman. Vihkon mukana hän saa kumppanikseen omena-addiktoituneen kuoleman jumalan.

Deathnote on aivan uskomatan ja jännittävä. En ole koskaan aikaisemmin lukenut yhtä kieroa ja hyvin rakennettua tarinaa. Deathnoten lukemista, tai sen puoleen katsomista, ei voi noin vain keskeyttää. Tarinan intensivisyys ja juonen käänteet pitivät minut siinä kiinni aivan loppuun asti. Nyt vain odotan todella paljon, että pääsen seuraavan osan pariin.


The Tropic of Serpents - Marie Brennan

Luin viime kuussa uudelleen A Natural History of Dragons -kirjan. Päätin jatkaa sarjaa tämän lukumarathonin aikana. The Tropic of Serpents kertoo Isabellan seikkailuista Erigassa, joka on Afrikkaa muistuttava maanosa kyseisessä maailmassa. Hän menee tutkimaan kyseisen alueen lohikäärmekantoja. Isabellan tapaan, hän kuitenkin löytää itsensä tilanteesta, jossa on sotkeutunut alueen politiikkaan.

The Tropic of Serpents ei ollut yhtä hyvä kuin ensimmäinen osa, mutta silti todella hyvä kirja. Minusta kirjan asetelma on todella uniikki, mikä on ehkä tämän sarjan suurin vahvuus. Ns. 1800-luvun fantasiamaailma on mielestäni rikas, ja pidän todella paljon siitä, että saan oppia maailman monista kulttuureista ja politiikasta. Juoni oli tässä osassa hieman epäselvempi, kuin ensimmäisessä, jonka takia en pitänyt tästä yhtä paljon. Kuitenkin tämäkin osa on todella hyvä ja jatkoin innoissani tätä sarjaa.

Voyage of the Basilisk - Marie Brennan

Voyage of the Basilisk jatkaa tarinaa kaksi vuotta the Tropic of the Serpents -kirjan jälkeen. Tässä osassa Isabelle lähtee laivamatkalle Basilisk nimisellä aluksella saaristoon tutkimaan merilohikäärmeitä. Hänen mukanaan on hänen ystävänsä Tom Wilker, poika Jake ja hänen kotiopettaja Abby. Tutkimukset vievät Isabellan mukaan moniin mielenkiintoisiin seikkailuihin.

Voyage of the Basilisk on varmaan minun lempikirjani tässä sarjassa. Pidin todella paljon miljööstä sekä sen politiikasta, ja uusista hahmoista, jota tässä osassa esiteltiin. Erityisesti pidin siitä, että kirjassa käsiteltiin paljon Isabellan suhdetta hänen poikaansa Jakeen. Mielestäni se oli todella realistista ja mitään ei koristeltu, eikä ratkaisuja löydetty hetkessä. Lohikäärmeet ovat tässä kirjassa aivan mahtavia, kuten aina. Kokonaisuudessaan tämä on todella vahva kirja.

18.4.2020

The Goldfinch - Donna Tartt


Donna Tarttin the Goldfinch (suom. Tikli) kertoo Theo nimisestä pojasta, joka asuu New Yorkissa äitinsä kanssa. Hänen isänsä on hylännyt heidät, eikä hän enää osallistu Theon elämään millään tavalla. Theo ja hänen äitinsä ovat matkalla Theon koululle, mutta matkalla  he pistäytyvät museossa, missä he näkevät Goldfinch nimisen teoksen. Theon äiti on ihastunut teokseen ja Theokin pitää siitä, mutta hän kiinnittää enemmän huomiota hänen viereensä seisahtaneeseen tyttöön. Hetken päästä museossa tapahtuu räjähdys, mikä jättää Theon orvoksi. Kun hän pakenee museosta räjähdyksen jälkeen, hän pelastaa samalla Goldfinchin ja piilottaa sen.

The Goldfinch seuraa Theoa hänen kasvaessa lapsesta nuoreksi aikuiseksi ja näyttää, miten räjähdys vaikuttaa edelleen hänen elämäänsä monien vuosienkin jälkeen. Theo takertuu Goldfinchiin muistona hänen äidistään ja kantaa sitä läpi monien elämän vaiheiden.

The Goldfinch oli minulle hienoinen pettymys. Olin lukenut Tarttin The Secret History:n muutama vuosi sitten ja pidin siitä todella paljon. Odotukseni olivat siis korkeat tämän kirjan suhteen. Kuitenkin tuntui, että jäin paitsi suuresta mestariteoksesta, jota kaikki rakastavat ja olen pohtinut muutaman päivän mikä voisi olla syy.

Ensimmäinen asia, mikä kirjassa meni mielestäni pieleen on sen pituus. Minä rakastan pitkiä kirjoja, mutta tämän kirjan kohdalla se ei tuntunut sopivalta. Mielestäni kirjasta olisi voinut hyvin jättää pois yli sata sivua tapahtumia, jotka eivät mitenkään liittyneet tarinan suurempaan kuvaan. Lukeminen alkoi tuntua viidensadan sivun jälkeen melko puuduttavalta, sillä mitään ei tapahtunut ja loppuun oli vielä yli 300 sivua. Kuitenkin loppua myöten kirja alkoi mennä mielenkiintoisempaan suuntaan, mistä pidin todella paljon.

Kirjan pituus on suurin syy, miksi minulla oli vaikeuksia sen kanssa. Lisäksi pitkälle kirjaan tuntui, ettei juoni ollut menossa mihinkään. Minusta tuntui, että luin sarjaa tapahtumia, jotka eivät mitenkään liity toisiinsa tai johda mihinkään. Lopussa kaikki tulee jokseenkin yhteen, mutta se ei silti pelastanut koko kirjaa. 

Toisaalta ei kirja kaiken kaikkiaan ollut epämiellyttävä kokemus, enkä kadu sen lukemista. Donna Tarttin kirjoitustyyli on tässäkin kirjassa aivan erinomainen. Haluan lukea lisää Tarttin kirjoittamia tekstejä, ja tämä kirja innoitti minua siihen, osittain toivossa, että löytäisin jotain parempaa, ja osin halusta ahmia vain Tarttin kirjoittamia sanoja.

Kirjoitustyylin lisäksi pidin joistakin hahmoista todella paljon. Theon näkökulmasta oli suurimman osan kirjan ajasta todella mielenkiintoista lukea. Hänen menneisyytensä tulee aina hänelle takaisin ja se nähdään läpi kirjan erilaisissa tilanteissa. Mielestäni Tartt käsitteli erinomaisesti Theon traumoja museon räjähdyksestä ja niiden vaikutusta hänen elämäänsä. Kirjassa tulee myöhemmin hahmona esille myös Boris, joka ystävystyy Theon kanssa. Hänestä en liioin välittänyt, sillä hän tuntui liian erikoiselta ollakseen totta.

Theon lisäksi Boris on todella mielenkiintoinen hahmo. Boris on Theolle yhdessä kirjan vaiheessa todella hyvä ystävä. Tätä enempää spoilaamatta, minun on pakko sanoa, että Boris kokonaisuudessan on todella salaperäinen ja kiehtova hahmo. Haluaisin tietää hänestä vain lisää ja minulle riittäisi kirja pelkistä Boriksen seikkailuista Euroopassa!

Kokonaisuudessan the Goldfinch oli hieman valju lukukokemus: siinä on osia, joista todella pidin, mutta sen pituus ja juonen hitaus todella aiheuttivat sen, etten pidä kirjasta yhtä paljon kuin olisin muuten pitänyt.

Arvio: ★★★

13.4.2020

Keväisiä kirjasuosituksia

Näinä poikkeuksillisina aikoina monilla saattaa olla enemmän aikaa lukea. Tässä on siis muutama kirjasuositus minulta, joita olen koonnut. Yritin miettiä kirjoja, jotka eivät välttämättä ole niin suosittuja, mutta muutama tunnettu kirja eksyi tälle listalle, koska mielestäni tarpeeksi moni ei ole lukenut näitä kirjoja. Yritin myös miettiä todella erityyppisiä kirjoja, niin että kaikille löytyy jotain. Postauksen lopussa on linkit kirjoittamiini arvioihin, jos haluat yksityiskohtaisempaa tietoa kirjoista.

A Long Way to a Small Angry Planet - Becky Chambers
Becky Chambersin A Long Way to a Small Angry Planet on minun kaikkien aikojen lempikirja ja haluan, että enemmän ihmisiä lukisi tämän kirjan. Tämä kirja kertoo avaruusaluksesta ja sen miehistöstä. Heidän tehtävänä on tehdä madonreikiä avaruuteen. He saavaat ison keikan toiselta puolelta galaksia, jota he lähtevät suorittamaan.

Tästä kirjasta en haluasi sanoa liikaa, sillä en itse tiennyt mitään kun aloitin lukemisen ja siitä tuli todella hyvä lukukokemus. Haluan, että teidätte kirjasta sen, että se on maaginen, kommentoi yhteiskunnallisia asioita ja pohtii ihmisyyden peruskysymyksiä. 

Rouva C - Minna Rytisalo
Minna Rytisalon Rouva C on myös yksi minun lemppareistani. Tämä kirja kertoo Minna Canthin nuoruudesta ennen hänen kirjailijan uraansa. Kirja alkaa siitä, kun Minna muuttaa kotaan Jyväskylään, missä aloittaa opiskelunsa opettajaksi. Hän tutustuu Floraan, ja heistä tulee todella hyvät ystävät. Lisäksi opettaja Ferninad Canth herättää Minnan mielenkiinnon.

Kirja ei kuvaa historiaa pilkulleen, mutta kirja antaa silti kuvan Canthin nuoruudesta ja luonteesta, sekä tuo kirjailijan lähemmäs lukijaa. Rytisalon kirjoitustyyli on todella hurmaava ja vie mennessään. Suosittelen tätä kirjaa kaikille Canthin ja historiallisen fiktion faneille.


Punainen Poni - John Steinbeck
John Steinbeckin Punainen Poni on yksi hänen tunneituista novelleistaan. Se kertoo pojasta, joka elää karjatilalla Yhdysvalloissa noin 1930-luvulla. Poika saa itselleen sairaalloisen punaisen ponin, jota hän alkaa hoitamaan. Kirja kertoo pojan ja ponin välisestä ystävyydestä ja on sydäntälämmittävä, mutta myös surullinen.











Lost Stars - Claudia Gray
Lost Stars on Star Wars -universumiin sijoittuva  kirja. Ennen kuin hylkäät kokonaan tämän idean, niin odota hetki. Kun aloitin tämän kirjan lukemisen, en odottanut siltä paljoa, mutta että tämä kirja yllätti! Lost Stars kertoo kahdesta nuoresta, jotka kouluttautuvat Imperiumille lentäjiksi. Kirja käsittelee heidän tunteita ja ajatuksia liittyen imperiumiin ja kapinaan. Se käsittelee alkuperäisen trilogian tapahtumia aivan uudesta näkökulmasta.

Suosittelen tätä todella paljon Star Wars -elokuvien faneille, sillä tämä laajentaa maailmaa ja elokuvien tarinaa uskottavasti ja todella mielenkiintoisesti.


Minulla olisi jotain kerrottavaa - Celeste Ng
Celeste Ngin romaani Minulla olisi jotain kerrottavaa kertoo amerikkalaisesta lähiöstä, joka vaikuttaa pinnalta puolin aivan normaalilta. Kuitenkin naapurustoon muuttaa yksinhuoltaja äiti tyttärensä kanssa ja pinnan alta alkaa paljastua asioita, joita on yritetty pitää pitkään piilossa.

Minulla olisi jotain kerrottavaa on kiehtova ja koukuttava romaani, joka vie totaalisesti mennessään. Kuuntelin tätä äänikirjana lenkkeillessäni ja muistan kuinka halusin vain lenkkini kestävän pidempään, jotta saisin tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Suosittelen tätä todella paljon kaikille!






10.4.2020

Wuthering Heights - Emily Brontë

Wuthering Heights (suom. Humiseva harju) alkaa siitä, kun herra Lockwood kuvailee päiväkirjassaan ensimmäisiä päiviä vuokralaisena Thrushcross Grange:ssä Yorkin maaseudulla. Hän lähtee vierailulle vuokranantajansa heathcliffin taloon, Humisevaan harjuun, missä hän saa Heathcliffistä todella epäkohteliaan kuvan. Hän tulee seuraavana päivänä takaisin ja tapaa Heathcliffin sukulaisia talossa. Takaisin Thrushcross Grangessa hän löytää huoneestaan päiväkirjoja, jotka kuvaavat Cathrinen ja Heathcliffin lapsuutta Humisevassa harjussa. Lockwoodin uusi palvelija Nelly kertoo olleensa Catherinin suvun palvelija ja alkaa kertomaan tarinaa heidän lapsuudessaan, sekä Heathcliffin ja Cathrinen traagisesta rakkaustarinasta.

Wuthering Heightsin lukeminen oli kokemus. Se on täynnä todella paljon käänteitä ja todella todella paljon draamaa. En ole eläessäni lukenut näin dramaattista kirjaa. kohtaukset menivät varsinkin kirjan alkupuolella lähes naurettavaksi, mutta se oli kuitenkin todella viihdyttävää. 

En tiennyt mitään kirjasta, kun aloitin sen lukemisen ja ehkä suurin yllätys oli se, kuinka synkkä Wuthering Heights lopulta on. Tuntui, että tämä kirja olisi ollut täydellistä luettavaa syksyllä, kun on pimeää ja sataa, kuten kirjassakin. Wuthering Heights sijoittuu Yorkin maaseudulle, missä on jo muutenkin todella sateista. Lisäksi Humiseva harjukin on todella tunnelmallinen paikka, sillä se on klassinen ränsistynyt viktoorialainen kartano. Kokonaisuudessan ympäristön erinomainen kuvaus toi tarinalla synkän goottisen tunnelman.

Itse juoni on todella nopeatempoinen sekä täynnä käännöksiä ja yllätyksiä. Juoni eteni minulle hieman liian nopeasti, ja olisin halunnut, että tapahtumiin olisi pysähdytty pidemmäksi aikaa ja niitä olisi tutkiskeltu enemmän. Tarinan keskiössä oleva Heathcliffin ja Cathrinin suhde on todella intohimoinen, vaikkakin toksinen. Heidän suhteensa intohimoisuus sekä naurettavuus teki siitä todella koukuttavan. En pystynyt lopettamaan lukemista, kun halusin tietää mitä heille tapahtuu. Kuitenkin itse Cathrinen ja Heathcliffin osuus tarinassa jää melkopieneksi, sillä hieman ennen kirjan puolta väliä siirrytään seuraamaan seuraavaa sukupolvea, mikä oli todella mielenkiintoista. Kuitenkin Heathcliffin ja Cathrinin suhde on tarina jatkuvasti läsnä taka-alalla, sillä se motivoi monia hahmoja tekemään asioita tietyllä tavalla.

Kuten sanoin jo, en pitänyt Heathcliffin tai Cathrinen hahmosta ollenkaan. Heathcliff on kiehtova hänen julmuutensa takia, mutta Cathrine on vain yksinkertaisesti ärsyttävä. Hän on todella impulsiivinen ja välillä en ymmärtänyt hänen käyttäytymistään ollenkaan. Kirjassa kaikki hahmot olivat todella epämiellyttäviä ja irrationaalisia. Ainoa hahmo, kenestä todella pidin on Edgar Linton ja Nelly Dean. He tuntuivat olevan ainoita järkeviä hahmoja, sekä he pitivät Cathrineä ja Heathcliffiä hieman kurissa.

Kokonaisuudessaan nautin todella paljon Wuthering Heightsista. Luin sen todella nopeasti sen dramaattisuuden takia ja siihen jää koukkuun todella nopeasti. Tämä tuntui ehdottomasti guilty pleasure kirjalta, vaikka se onkin todella tunnettu klassikko. Suosittelen todella tätä kirjaa, sillä se on todelle viihdyttävä ja uskomaton lukukokemus.

Arvosana: ★★★★★

6.4.2020

The Final Empire (The Mistborn Thrilogy #1) - Brandon Sanderson


Brandon Sandersonin The Final Empire on ensimmäinen osa Mistborn -fantasiatrilogiassa. The Final Empire sijoittuu todella synkkään maailmaan, missä jatkuvat tuhkasateet ja öiset sankat sumut tekevät maasta karun paikan. Lisäksi valtakunnassa on vahva luokkajako ja tiukka kuri. Pieni aatelisto vähemmistö viettää aikansa plantaaseilla kurittaen skaa-orjiaan tai kaupungeissa yliampuvissa juhlissa.

Aatelistolla on myös taikuutta. He voivat saada metallesta erilaisia kykyjä, kuten vahvuutta tai he pystyvät liikkuttelemaan muita metalleja oman tahtonsa mukaan. Kuitenkin joillakin orjilla on myös näitä kykyjä, mutta heitä pyritään jäljittämään ja tappamaan. Tämän lisäksi valtakunnassa on tyrannihallitsija, joka pyrkii pitämään aateliston ja skaa-orjat kurissa.

Kirjassa seurataan nuorta skaatyttöä Viniä, joka kuuluu aatelisilta rahaa huijaavaan varasryhmään. Hänen veljensä on juuri hyljännyt hänet ja Vin on jäänyt yksi suureen kaupunkiin. Kuitenkin hän monen sattuman myötä pääsee mukaan muutaman kapinnallisen joukkoon, joilla on suuria suunnitelmiä järjestää vallankumous ja tappaa hallitsija. 

Tämä kirja oli yksinkertaisesti aivan mahtava. Sandersonin kirjat ovat olleet pitkän aikaa hyllyssäni lukemattomia, sillä niiden saama hypetys nosti odotukseni todella korkeiksi. Olen lukenut the Final Empiren monta vuotta sitten, mutta en saanut sillä lukukerralla mitään irti kirjasta, eikä minulla ollut mitään muistikuvaa siitä. Lukukokemus oli siis minulle kuin ensimmäinen. Minua pelotti paljon, että pettyisin Mistborn-trilogiaan, mutta the Final Empire ylitti odotukseni, enkä malta odottaa ,että pääsen lukemaan sarjan seuraavaa osaa.

Brandon Sanderson esittelee maailman ja tarinan ymmärrettävästi ja jättää haluamaan lisää. Kuten kirjan tiivistelmästä huomaa, hänen luoma maailma on yksityiskohtainen ja monimuotoinen. Vastaavasti myös juoni on aluksi hieman monimutkainen, mutta kun tarinaan pääsee mukaan se on todella koukuttava. The Final Empiren maailman on helppo uppoutua ja siitä on vaikea päästää irti.

Ainoa kritiikki Sandersonin tavasta kertoa maailmasta on se, että ajoittain tulee pitkiä pätkiä, jossa selitetään paljon maailman tai taikuusjärjestelmän toiminnasta. Se oli hieman raskasta luettavaa, mutta muuten hän teki erinomaista työtä.

Kaikki henkilöhahmot ovat kirjassa omia kokonaisuuksiaan ja heidät erottaa toisistaan todella helposti.  Heidän menneisyydestään ja seikkailuistaan oli todella mielenkiintoista lukea ja haluan nyt vain lisää. Maailmaa nähdään erilaisten hahmojen näkökulmasta: Vin, kapinnalisjohtja Kelsier ja aatelispoika Elend. On mielenkiintoista saada todella monipuolinen kuva maailmasta, sekä nähdä monien hahmojen sisäiseen maailmaan. Lempihahmoiksini nousivat Kelsier sekä Vin, joita tutkittiin paljon kirjan aikana.

Kirjan pituudesta huolimatta juoni ei ollut ollenkaan hidas, vaikkakin polveileva. Tämä osa keskittyy todella paljon politiikkaan ja yhteiskuntarakenteeseen, sekä sen hajoittamiseen. Mukaan mahtuu myös paljon toimintaa öillisillä retkillä valtakunnan pääkaupungissa Luthadelissä. Monipuolisuus on The Final Empiren vahvuus ja se piti minut kirjassa kiinni aina viimeisille sivulle asti.

Sanderson käsittelee the Final Empiressä todella paljon luottamusta ja petosta. Asiaa käsitellään Vinin ja Kelsierin näkökulmasta: Vinin elämässä monet ovat pettäneet hänet, jonka takia hänen on vaikea luottaa kehenkään. Toisaalta Kelsier on kokenut suuren petoksen aikaisemmin, mutta hän on kuitenkin päässyt siitä yli ja pystyy nyt luottamaan miehiinsä. Kelsier opettaa kirjan aikana Viniä luottamaan oikeisiin ihmisiin ja näkemään, että kaikki hänen ympärillään ei halua hänelle pahaa.

Kokonaisuudessaa pidin the Final Empirestä todella paljon ja aioin ehdottomasti jatkaa sarjan lukemista ensi kuussa. Suosittelen tätä kirjaa kaikille fantasian rakastajille. Kirjan maailmaan on helppo päästä mukaan ja se vie samalla mennessään.

Arvio:★★★★★

3.4.2020

Miten aloittaa klassikkojen lukeminen


Klassikoiden lukeminen on jokseenkin pelottavaa. Paksut kirjat, joissa on intensiivistä proosaa vaikuttavat todella raskaalta ja epämiellyttävältä luettavalta. Kynnys klassikoiden lukemiseen (ainakin minulla) on korkea sen takia, että kieli on vaikeaa ja klassikoiden arvotus on korkeaa.

Kuitenkin olen viime aikoina päässyt klassikoiden maailmaan, ja nyt pidän todella paljon niiden lukemisesta ja uusien teosten löytämisestä. Tiedän, että klassikoiden lukeminen voi tuntua pelottavalta, joten olen koonnut muutaman vinkin niiden lukemisen aloittamiseen, sekä muutamia kirjasuosituksia.

1. Lyhyet klassikot ovat uusi ystäväsi

On olemassa paljon klassikoita, jotka ovat alle 200 sivua. Niiden avulla voi helposti aloittaa klassikoiden lukeminen, sillä ne eivät välttämättä tunnu yhtä pelottavilta, kuin ne tuhannen sivun tiileskivet.

2. Suosi novellikokoelmia ja näytelmiä

Monet kirjailijat ovat kirjoittaneet romaanien ohella myös paljon novellikokoelmiä. Itse ainakin koen, että niitä on paljon helpompi aloittaa lukemaan kuin isompaa teosta. Novellien avulla voi helposti tutustua moniin eri kirjailijoihin, ja samalla tottuu vanhempien teosten lukemiseen.

Lisäksi on monia näytelmiä, jotka ovat saaneet klassikon aseman. Näytelmiä on helppo lukea ja niiden kielikin on yleensä selkeämpää kuin romaanien. Lisäksi näytelmissä on yleensä paljon toimintaa, minkä takia niissä on helppo pysyä perässä.

3. Lue tiivistelmä kirjasta ennen lukemista

Tiedän, että tässä spoilautuu ja pahasti. Kuitenkin näin pysyy paljon helpommin kärryillä tapahtumissa ja pystyy keskittymään kielen ymmärtämiseen. Netistä löytyy paljon tiivistelmiä klassikoista. Parhaimmat mielestäni löytyy osoitteesta sparknotes.com. Tiivistelmät ovat englanniksi ja siellä on myös paljon muutakin materiaalia monista kirjoista. Lisäksi tiivistelmää pystyy lukemaan luku kerrallaan, jolloin ei spoilaannu koko kirjasta ja pysyy helposti kärryillä.

4. Tunnista mistä pidät, ja mistä et

Klassikoita lukiessa voi helposti olla ulkoinen paine pitää kirjasta. Kuitenkin parasta lukijana on olla rehellinen itselleen mistä pitää ja mistä ei. Näin säästät itseltäsi paljon aikaa ja hermosoluja. Vältyt pakottamasta itseäsi lukemaan kirjoja, joista et pidä ja löydät helpommin kirjoja, jotka oikeasti sopivat sinulle.

5. Hyödynnä elokuvia ja TV-sarjoja

Klassikoista on tehty lukemattomia TV-minisarjoja, elokuvia ja näytelmiä. Näiden avulla voi saada hyvän yleiskäsityksen juonesta ja henkilöhahmoista, jonka jälkeen myös kirjan lukeminen on helpompaa. Jos kuitenkaan et millään halua nähdä mitään adaptaatiota kirjasta ennen lukemista, niin niiden katsominen myös jälkeen päin kokoaa tarinaa yhteen.

Suosituksia:

Suosittelen, että klassikoiden lukeminen kannattaa aloittaa lähi vuosisadoilta. 1800-luvulta eteenpäin on kirjoitettu monia todella hyviä klassikoita aloittelijoille. Nämä kaikki ovat kirjoja, mitä olen itse lukenut ja mielestäni ne sopivat hyvin esittelyksi klassikoiden maailmaan. Jos teillä on jotain suosituksia, niin kertokaa kommenteissa!

1800-luku
Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo, Järki ja tunteet
Jules Verne: Matka maailman ympäri 80 päivässä
Henrik Ibsen: Nukkekoti
Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

1900-luku
John Steinbeck: Punainen poni (novellikokoelma)
Aldus Huxley: Uljas uusi maailma
George Orwell: Vuonna 1984

Suomalaisia
Juhani Aho: Juha, Rautatie
Minna Canth: Työmiehen vaimo
Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä