30.3.2020

Maaliskuun luetut ja huhtikuun TBR

Maaliskuussa ehti tapahtua todella paljon. Kuukauden alussa minulla ylioppilaskirjoitukset tiivistetyllä aikataululla, minkä takia en lukenut ollenkaan kuun alussa. Ylppäreiden jälkeen tilanne alkoi olla se, että oli suositeltavaa pysyä koko ajan kotona, joten luin todella paljon loppukuusta. Tämän takia luin minulle normaali määrän kuukaudessa. Osaan lukemiini kirjoihin löytyy jo arvostelu blogista, joten voit käydä lukemassa linkkien takaa tarkkoja ajatuksia. En kuitenkaan osaa oikein arvostella novellikokoelmia, joten en ole tehnyt niistä arvostelua.

Luetut kirjat

  • Sherlock Holmesin paluu - Sir Arthur Conan Doyle ★★★★
  • Kuninkaiden koitos - George R R Martin ★★★★★
  • Lord Arthur Savile's Crime and Other Stories - Oscar Wilde ★★★★★
  • Seitsemän veljestä - Aleksis Kivi ★★★★★
  • A Natural History of Dragons - Marie Brennan ★★★★
Huomasin vasta nyt, että lähes kaikki kirjat saivat viiden tähden arvostelun. Hups... Ainakin minulla oli onnea kirjojen suhteen tässä kuussa.

Lukusuunnitelmat huhtikuulle
Huhtikuussa vapaani jatkuu. Minulla ei ole kouluhommia tai töitä, joten olen periaatteessa lomalla, joten suunnitelmissa on lukea niin paljon kuin pystyn ja kirjoitella niistä kirjoista myös ahkerasti tänne.

  • The Final Empire - Brandon Sanderson
  • The Goldfinch - Donna Tartt
  • Wuthering Heights - Emily Brontë
  • Viimeinen Kumarrus - Sir Arthur Conan Doyle
  • A House of Pomegrantes - Oscar Wilde

Syy, miksi luen paljon Wildea ja Doylea tällä hetkellä on se, että minulla on kuninkin kirjailijan kaksi paksua kokoelmateosta ja haluan saada ne luettua tämän vuoden aikana. Luen siis joka kuukausi yhden teoksen kokoelmasta ja tähän mennessä se on ollut toimiva taktiikka.

Toivon, että saan luettua nämä kirjat huhtikuun aikana (ellen jopa hieman enemmän) ja että saan kirjoitettua niistä myös arvioita. Olen yrittänyt viime aikoina ottaa hieman analysoivampaa otetta arvosteluihin ja pyrin enemmän siihen suuntaan myös tulevaisuudessa.

27.3.2020

Seitsemän veljestä - Aleksis Kivi



Aleksis Kiven Seitsemän veljestä on yksi Suomen tunnetuimmista klassikoista. Kirja kertoo seitsemästä Jukolan veljeksestä ja heidän matkastaan aikuisuuteen. Veljesjoukko on naapurustossa tunnettu riehakkuudestaan. Pojat kuitenkin päättävät, että heidän tulee päästä ripille, jotta he voisivat mennä naimisiin. Niinpä he menevät lukkarin luo opettelemaan lukemaan, mistä heidän seikkailunsansa alkaa.

Pidin Seitsemästä veljeksestä paljon enemmän kuin odotin. Pienenä luin ahkerasti Mauri Kunnaksen kirjoja ja Seitsemän koiraveljestä oli yksi lemppareistani. Tunsin siis kirjan juonen jo, mikä helpotti lukukokemusta todella paljon. Seitsemän veljeksen lukeminen oli myös oudosti todella nostalgista, sillä lukiessani minulle tuli mieleen Mauri Kunnaksen teoksesta paljon kuvituksia ja muistoja kirjan parista.

Minä pidin todella paljon Aleksis Kiven kirjoitustyylistä. Hän kuvaili todella paljon ympäröivää luontoa, mikä tempasi minut mukaan kirjaan ja unohdin olevani omassa huoneessani, kun pystyin eläytymään tarinaan niin voimakkaasti. Erityisesti huomasin, että Kivi kuvailee todella paljon aurinkoa ja minkälaisen värityksen se antaa taivaalle. Se todella teki teksistä tunnelmallista ja ihanaa luettavaa.

Kaiken kaikkiaan Kiven kieli oli todella mielenkiintoista. Odotin sen olevan paljon vaikeampaa, mutta siihen tottui helposti. Kivi käyttää muutamia nykylukijalle outoja sanoja, sillä 1800-luvulla suomen kieli ei ollut vielä yleisesti vakiintunut tietynlaiseksi. Näin ollen hieman oudot ilmaisut ja sanat ovat välttämättömiä, mutta eivät mahdottomia.

Veljesten seikkailut itsessään olivat mielestäni tuodella huvittavia ja mielenkiintoista luettavaa. Lisäksi kirjan tapahtumat käsittävät monta vuotta, joten heidän näkee kasvavan riehakkaista pojista vastuullisiksi aikuisiksi. Tämän takia myös itse juoni on hidastempoinen, mutta Kiven mielenkiintoinen kieli piti minun nenän kiinni kirjassa.

Kokonaisuudessaan pidin Seitsemästä veljeksestä todella paljon, ja se nousi lempikirjojeni joukkoon. Olen pitänyt todella paljon 1800-luvulla julkaistuista suomalaisista kirjoista ja haluan lukea paljon lisää kirjoja tältä ajalta.

Arvosana: ★★★★★

25.3.2020

Kuninkaiden koitos (Tulen ja jään laulu #2) - George R. R. Martin


Valkoinen korppi tuo viestin vuosia kestäneen kesän päättymisestä. Talven varalle varustautuminen
ei kuitenkaan ole Seitsemän kuningaskunnan asukkaiden suurin huolenaihe, sillä valtakunta on
sisällissodan kourissa.

Valtaistuinpelin panokset kovenevat, ja häviäjiä on paljon. Aivan liian moni on kiinnostunut
rautavaltaistuimesta, eikä ihmishenki ole paljonkaan arvoinen, kun kuninkaat ottavat toisistaan
mittaa. "Ellet kykene suojelemaan itseäsi, kuole ja väisty niiden tieltä, jotka siihen pystyvät. Tätä
maailmaa hallitsevat terävät miekat ja vahvat käsivarret."


Olen todella vaikuttunut. 

Lähdin alunperin Tulen ja jään laulu -sarjaan skeptisesti, sillä olen kuullut monien luovuttavan sarjan suhteen monimutkaisen kielen ja sen raskauden takia. Kuitenkin minulla on aivan päinvastainen tunne. Mielestäni Martinin kieli on todella helposti ymmärrettävää (saattaa johtua onnistuneesta käännöstyöstä) ja tarina on yllättävän helppo seurata, vaikka se onkin monimutkainen. 

Pidin todella paljon sarjan ensimmäisestä osasta, eikä toinenkaan osa pettänyt minua. Kuninkaiden koitos on selvästi fillerikirja sarjassa ja se tekee paljon pohjatyötä sarjan tuleville osille. Politiikka oli tässä osassa todella vahvassa asemassa ja sen takia kirjassa oli vähemmän toimintaa. Juoni tuntui hitaamaalta, mutta se ei haitannut minua, sillä pidän todella paljon politiikasta kirjoissa. 

George R. R. Martin käsittelee tässä osassa paljon sotaa ja sen järjettömyyttä, varsinkin äitien ja lasten asemasta. Catelynin huolet ovat hänen lapsistaan ja mihin tilanteisiin hullu maailma pistää heidät: jokainen joutuu kasvamaan todella nopeasti aikuiseksi, kun sota rieputtaa seitsemää kuningaskuntaa. 15-vuotias Robb joutuu johtamaan armeijaa ja 9-vuotiaasta Branista tulee Talvivaaran uusi lordi. Lisäksi Arya ja Sansa joutuvat sopeutumaan nopeasti muuttuvaan ympäristöönsä, Sansa hovissa ja Arya tien päällä. 

Tämän lisäksi vastaava tilanne voidaan nähdä Cersein ja Joffreyn välillä: Cersei avustaa Joffreyta runsain käsin kuninkaan työssä, mutta Joffrey on edelleen lapsi, joka näkyy erityisesti hänen erittäin lapsellisessa ja julmassa käytöksessä. Kaikki vaikuttaa leikiltä Joffreylle, kun taas Cerseille kaikki on todella vakavaa, mikä aiheuttaa mielenkiintoisen kontrastin tälle äiti-poika parille.

Jokainen hahmo sarjassa on todella monimuotoinen ja kieroutunut, mikä tulee esille todella hyvin tässä osassa juuri politiikan painotuksen takia. Hahmojen omat motiivit ja agendat tulevat esille ja valtaistuinpelistä tulee paljon intensiivisempää, mikä pitikin minut kirjassa kiinni. Juonittelu on niin minun mieleeni kirjoissa.

Kuninkaiden koitoksessa fantasiamaailma ja yleisesti maailmakin laajeni. Daenerysin roolia lohikäärmeiden kanssa käytiin läpi, mikä oli todella mielenkiintoista. Toivon todella, että myöhemmissä osissa tätä käydään läpi lisää, koska Daenerysissä on hahmona niin paljon potentiaalia.

Yleisesti pidin Kuninkaiden koitoksesta todella paljon. Jatkan todella innolla sarjan seuraavaan osaan. Kumpa Martin saisi vain kirjoitettua sarjan loppuun mahdollisimman pian!

Arvosana: ★★★★★

24.3.2020

Kirjoja, joista olen todella innoissani

Ylppäreiden aikana minun oli todella hankala lukea. Jouduin lukemaan valmistuessa kokeisiin paljon erilaisia tekstejä, jonka seurauksena, minulla ei ollut enää illalla jaksamista lukemiseen. Lisäksi aika oli tiukalla, jonka takia en ehtinyt lukemaan paljon tai kirjoittamaan tänne blogiin.

Nyt minulla on lukuinto päällä ja olen todella innoissani monista kirjoista. Haluan vain lukea kaikki mahdolliset kirjat mitä pystyn ennen yliopistoon menoa.

Niinpä kokosin pienen listan, jossa on kirjoja, jotka ovat minun prioriteettilistan kärjessä:

1. The Final Empire - Brandon Sanderson

The Final Empire kertoo maailmasta, jossa ns. pahis voitti. Kirjassa seurataan pientä kapinallisjoukkoa, joka pyrkii järjestämään vallankumouksen. The Final Empire on kuuluisa sen taikajärjestelmästää: taikuus perustuu metallien syömiseen. Eri metalleista saa erilaisia voimia ja ihmiset ovat erikoistuneet tiettyihin metalleihin. Tämän lisäksi on ihmisiä, jotka pystyvät hyödyntämään kaikkia metalleja, joita kutsutaan usvasyntyisiksi.

Luin tämän kirjan monta vuotta sitten ensimmäisen kerran. Silloin olin vielä aloittelija englanninkielisen kirjallisuuden lukemisessa, minkä takia suuri osa kirjasta menikin minulta ohi. Haluan siis lukea tämän aloitusosan Brandon Sandersonin ehkä suosituimmalle fantasiatrilogialle ja lukea koko sarjan loppuun.

2. Seitsemän veljestä - Aleksis Kivi


Seitsemän veljestä seuraa seisemää veljestä, jotka ovat aikuistumisen kynnyksellä: veljekset opiskelevat lukemaan, jotta heidät voitaisiin konfirmoida. Kuitenkin veljekset hermostuvat ja lopulta karkaavat.

Seitsemän veljestä on yksi tunnetuimmista suomalaiseista klassikoista, enkä ole vieläkään lukenut sitä. Pienenä pidin todella paljon Mauri Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä -kirjasta ja luin sitä todella ahkerasti. Nyt haluan kuitenkin lukea itse alkuperäisteoksen. Olen jo lukenut Aleksis Kiven runokokoelman Kanervala ja pidin todella paljon kielestä, sekä tarinoista. Niinpä odotan todella paljon Seitsemän veljeksen lukemista.




3. The Goldfinch - Donna Tartt

Minä en tiedä ollenkaan mistä Goldfinch kertoo. Luin kuitenkin Donna Tarttin Secret History -teoksen muutama vuosi takaperin ja pidin siitä todella paljon. Niinpä nappasin Akateemisesta kirjakaupasta myös Tarttin uusimman ja palkitun teoksen, mutta se on päätynyt pölyttymään kirjahyllylleni. 

Minua hermostuttaa hieman tämän lukeminen, sillä vaikka se on saanut Pulizer palkinnon, olen kuullut siitä myös melko paljon negatiivisia arvioita, ja olen kuullut useasta lähteestä, ettei tämä olisi yhtä hyvä kuin Secret History.







4. The Tropic of Serpents - Marie Brennan

Luin kesällä tämän sarjan ensimmäisen osan: A Natural History of Dragons ja haluan jatkaa tätä sarjaa, sillä ensimmäinen osa on yksi minun lempikirjoistani.

A Natural History of Dragons on Lady Trentin omaelämänkerran ensimmäinen osa. Lady Trent on kuuluisa lohikäärmeiden tutkija ja seikkailija, joka on jäämässä eläkkeelle. Hän kertoo kirjassa millainen hänen lapsuutensa oli ja miten hän loppujen lopuksi päätyi tutkimaan lohikäärmeitä.

Odotan niin paljon, että pääsen lukemaan tätä! En ole pitkään aikaan lukenut kunnon lohikäärmefantasiaa ja tämä on täydellinen siihen.



5. Wuthering Heights - Emily Brontë


Haluan jatkaa hyvää vauhtia, millä luen klassikoita ja minun seuraava valintani on Emily Brontën Humiseva harju. Luin Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin muutama kuukausi sitten ja pidin siitä todella paljon. Niinpä haluan jatkaa hänen siskojensa teoksiin myös, sillä minulla on vahva tunne siitä, että kunkin teokset ovat eriomaisia. Halun myös lukea Anne Brontën teoksia tulevaisuudessa. Kuitenkin prioteettinani on nyt Humiseva harju, josta olen todella innoissani.

++ tämä Penguin English Library edition on niin kaunis. Miksei suomenkieliset klassikot ole näin kauniita?


22.3.2020

Oliver Twist - Charles Dickens


En ole koskaan aikaisemmin lukenut yhtäkään Dickensin teosta. Viime vuonna kiinnostuin klassikoista enemmän, ja takaraivossani oli koko ajan ajatus siitä, että minun pitäisi lukea edes jokin Dickensin teoksista. Helmikuussa päädyin nappaamaan kirjahyllystäni Oliver Twistin, enkä ollut pettynyt. Minua ainoastaan harmittaa, että luin sen suomeksi, enkä alkuperäiskielellä englanniksi.

Oliver Twitst kertoo onnettomasta orpopojasta Englannissa 1800-luvulla. Hänen äitinsä kuoli synnyttäessään Oliverin työväen talolla ja hänen isänsä on tuntematon. Oliver viettää lapsuutensa hoidossa Mrs. Mann:in luona, missä häntä kohdellaan muiden lasten ohella todella huonosti. Myöhemmin hänet siirretään takaisin työväen talolle, mistä hän lopulta karkaa paremman elämän toivossa. Kuitenkaan onni ei ole Oliverille myötä ja hän päätyy Lontoossa rikollisten seuraan.

Oliver Twist on yksi Dickensin kuuluisimmista teoksista, joka minua houkuttelikin lukemaan sitä. En kuitenkaan yhtään tiennyt, mitä kirjassa tulisi tapahtumaan. Minun siis piti lukea todella tarkasti, sillä kieli on todella koukeroista. Loppujen lopuksi pidin teoksesta todella paljon, ja aion todellakin lukea paljon lisää Dickensin kirjoja. Seuraavana minulla on kiikarissa Kaksi kaupunkia, joka istuu jo hyllyssäni.

Oliver Twist tuo ajalleen tyyppillisesti esille yhteiskunnallisia ongelmia. Teoksessa käsitellään paljon köyhyyttä ja rikollisuutta Lontoossa. Dickens pyrkii selkeästi herättämään lukijassa sääliä Oliveria kohtaan, ja samalla myös ärtymystä status quota vastaan. Systeemin tehottomuus ja epäeettisyys ärsytti minua todella paljon lukiessa. Kirjan aikana Oliveria kohdellaan todella huonosti ja Dickensin keinot saada lukija tuntemaan sääliä ovat todella tehokkaita. Kuitenkin pienet valonpilkahdukset tekivät kirjasta miellyttävää luettavaa ja teki kirjan viestistä lopulta optimistisen.

Ainoa kritiikki, mikä minulla on kirjaa kohtaan, on se, että olisin halunnut kuulla asioita enemmän Oliverin näkökulmasta ja nähdä miten hänen menneisyytensä vaikuttaa häneen. Kaikki kirjan hahmot ovat niin rikkaita ja monipuolisesti rakennettuja, mutta Oliver tuntuu jäävän minulle hieman ulkopuoliseksi. En saanut kunnolla käsitystä hänen tunnemaailmastaan tai persoonastaan yhtä yksityiskohtaisesti kuin olisin halunnut.

Kaiken kaikkiaan nautin Dickensin tavasta kertoa tarinaa ja puhua suoraan lukijalle. Hänen analyysinsä yhteiskunnasta ja ihmisen luonteesta on kiinnostavaa luettavaa ja odotan todella innolla, että pääsen hänen muiden teoksiensa pariin. Vaikka minulle jäi teoksesta hieman laimea olo, uskon, että se johtuu pääasiassa siitä, etten ole tottunut lukemaan näin monimutkaista tekstiä. Aika siis näyttää jos luen Oliver Twistin uudestaan. Varmaa kuitenkin olen siitä, että tulen lukemaan Dickensiä tulevaisuudessa.

Arvosana: ★★★★

16.3.2020

Kingdom of Ash (Throne of Glass #6) - Sarah J. Maas


Sain viimeinkin Throne of Glass -sarjan päätökseen! Minua mietitytti päätösosan lukeminen todella paljon. Se oli saanut hieman huonoja arviota ja lähdin lukemaan kirjaa epäillen, että kirja olisi hyvä. Loppujen lopuksi pidin päätösosasta todella paljon ja kokonaisuudessaan Throne of Glass on mahtava fantasiasarja.

Kirjoitan tätä paljon kirjan lukemisen jälkeen, sillä minulla on ollut kirjoitukset. Kirjan yksityiskohdat alkavat olla jo hieman hämäriä, mutta muistan silti tunteeni kirjaa lukiessa, minkä pohjalle perustan kaikki arvioini.

Kingdom of Ash jatkaa juuri siitä mihin Empire of Storms jäi. Aelin on Maeven vankina ja muut yrittävät löytää häntä. Lisäksi Chaol palaa kuvioihin pitkän poissaolon jälkeen. Tämän lisäksi monien sivuhenkilöiden ihmissuhdekiemurat jatkuvat ja ovat aivain liian koukuttavia.

Kun miettii sarjaa kokonaisuutena, niin paljon on tapahtunut. Ensimmäistä kirjaa lukiessani en osannut arvata, että kirjassa päädyttäisiin tähän pisteeseen. Maailma on laajentunut todella paljon sekä uusia hahmoja on esitelty hurjaa vauhtia. Maailman laajentuminen on mahdollistanut kuitenkin eepisen fantasiajuonen kehittymisen ja ratkaisemisen. Kuitenkin muutos tuntuu minulle todella radikaalilta. Mielestäni olisi ollut parempi, että jo ensimmäisessä kirjassa olisi rakennettu enemmän maailmaa tulevia kirjoja varten, jotta olisi voinut varautua enemmän tulevaan ja suuntaan, minkä sarja otti kolmannessa kirjassa.

Kirjassa henkilöhahmot ovat mielestäni paras asia. Erityisesti sivuhahmot olivat todella hyvin kehittyneitä, sekä he olivat ajoittain mielenkiintoisempia kuin päähenkilöt. Pidin todella paljon Elidestä ja Lochranista. Heidän kemia toimi yhdessä ja lisäksi he olivat itsenäänkin todella hyviä hahmoja. Itse en pitänyt ollenkaan kirjassa tapahtuneesta parituksesta. Jokainen henkilöhahmo päätyi jonkun kanssa yhteen kirjan päätteeksi, mikä ärsytti minua todella paljon. Se ei ole ollenkaan tarpeellista ja todella epärealistista.

Vaikka minä huomasin paljon vikoja kirjassa, se piti minut tarkkana aivan viimeiselle sivulle asti. Minä välitin todella paljon tarinan kulusta ja halusin aina vain tietää lisää. Kun suljin viimeinkin kirjan kannen minulle jäi todella hyvä olo sarjasta ja kiiruhdin Goodreadsiin antamaan sille viiden tähden arvion. Kuitenkin näin myöhemmin se tuntuu liialta, joten päädyin neljään tähteen.

Suosittelen todellakin jatkamaan sarjaa loppuun asti. Kingdom of Ashin jokainen sivu on lukemisen arvoinen, vaikkakin niitä on lähes tuhat.

Arvio: ★★★★