Lady Midnight (The Dark Artifices #1) - Cassandra Clare

Avasin ensimmäisen Cassandra Claren kirjan ala-asteella ja ahmin Varjojen Kaupungit -sarjan kokonaisuudessaan silloin. Kesällä otin itseäni niskasta kiinni ja luin the Infernal Devices -trilogian, josta pidin jopa enemmän kuin Varjojen Kaupungit sarjasta. Ostin kesällä Clare-huumani aikana myös kirjailijan uusimman trilogian ensimmäisen teoksen: Lady Midnight -kirjan.

Lady Midnight istui kuukauden hyllyssäni, kunnes se alkoi vetämään minua puoleensa syyskuun aikana. Niinpä pari päivää ennen yo-kokeita aloitin kirjan lukemisen (virhe). Sain kirjan vihdoinkin päätökseen ensimmäisen kokeen jälkeen ja pidin siitä todella paljon. Tunsin itseni taas kuudesluokkalaiseksi lukemassa Tuhkakaupunkia peiton alla myöhään yöllä. Kirja ei antanut minun tehdä mitään muuta kuin lukea sitä ja kun pääsin sen loppuun, halusin vain lisää.

Lady Midnight kertoo Emmasta ja Julianista, jotka ovat varjojen metsästäjiä ja parabataita Los Angelesin instituutissa. Tapahtumat sijoittuvat viisi vuotta Taivaallisen tulen kaupunki -kirjan jälkeen. Los Angelisissa tapahtuu salaperäisiä murhia ja Emma alkaa tutkimaan niitä. Julianilla on vaikea tilanne, sillä hänen vanhempansa ovat kuolleet sodassa ja hän huolehtii nuoremmista sisaruksistaan hänen poissaolevan setänsä sijaan. Lisäksi Emma taistelee tunteidensa kanssa, sillä hän on ihastunut Julianiin, vaikka parabait eivät saisi olla toistensa kanssa suhteessa.

Kirjassa oli monia vahvuuksia, joista keskeisin on Claren kyky luoda koukuttava juoni. Joka luvulla oli tarkoitus ja oli mahdotonta lukea vain yksi luku. Koko ajan tapahtui jotain ja mielenkiinto pysyy yllä.

Olin myös todella positiivisesti yllättynyt romanssin asemasta tässä romaanissa. Kirjan yleisenä teemana oli rakkaus ja sitä käsiteltiin monella eri tavalla. Kuitenkaan romanssi ei noussut pääjuonen rinnalle, vaan oli sivussa, toisin kuin toisissa Claren kirjoissa. Pidin siitä todella paljon, koska en itse oikein ole romanssin päälle. Minua silti huolestuttaa, koska kirjan lopussa näytetään ottavan toinen lähestymistapa aiheeseen, joten olen hieman epävarma seuraavan osan lukemisesta.

Kirjan henkilöhahmot olivat aivan toista luokkaa mitä he ovat olleet Claren aikaisemmissa romaaneissa. Erityisesti pidin Emmasta ja Markista. Molemmat olivat todella tasapainoisia ja heillä (kuten kaikilla kirjassa) on selkeä persoonallisuus. Vaikka kirjassa oli heti ensimmäisistä luvuista asti paljon hahmoja, jokaiseen pystyi tutustumaan hyvin, koska jokainen on niin erilainen.

Lisäksi tässä romaanissa oli todella erilaisia ihmisiä. Jokaisella on selkeä oma persoonallisuus, eivätkä ne ole stereotyyppisiä hahmoja. Kirjassa on myös paljon sateenkaari-ihmisiä ja monia eri etnisyyksiä, mikä oli aivan mahtava bonus.

Pidin myös todella paljon siitä kuinka Clare laajentaa varjojen metsästäjien maailmaa. Kirja ei tunnu vanhan asian jankkaamiselta, vaan uusia asioita löytyy maailmasta. Tähän vaikuttaa se, että Emma ja Julian ovat kasvaneet varjon metsästäjiksi, joten heti kirjan alussa sukelletaan syvälle maailmaan ilman yksityiskohtaisia esittelyjä.

Lady Midnight -kirjassa oli kuitenkin omat heikkoutensa. Suurin ärsytyksen syy oli minulla vanhojen hahmojen näyttäytyminen kirjassa. Tuntui, että koko ajan mainittiin jotain Jacesta ja Clarysta, enkä oikein pitänyt siitä. Haluaisin, että tämä olisi ennemmin itsenäinen trilogia, kuin todella sidoksissa muihin Claren sarjoihin. Toki yksittäiset cameot saavat minutkin hymyilemään, mutta mielestäni tässä kirjassa oli niitä vain liikaa.

Lopussa oli myös asia, joka sai minut pyörittelemään silmiäni. (yritän todella olla spoilaamatta) Kirjan aikana Emma on järkevä, vahva ja omapäinen hahmo, eikä hän ärsyttänyt minua ollenkaan. Kuitenkin lopussa hän tekee todella lapsellisen ja irrationaalisen päätöksen, joka ei tunnu ollenkaan hänelle luontaiselta. Tuntui, että Clare lisäsi sen vain kirjaan draamaa lisätäkseen. Se jätti minulle hieman pahan maun suuhun kirjan loputtua.

Kokonaisuudessaaan Lady Midnight on vahva kokonaisuus ja odotan innolla sarjan seuraavia osia (kakkososa on jo hyllyssäni niin pääsen lukemaan sen pian!) Suosittelen kirjaa todella paljon jos varjonmetsästäjien maailma on jo ennestään tuttu. Ennen tätä kirjaa suosittelen lukemaan Claren aikaisemmat kirjasarjat, koska edessä on muuten spoilereita.

Arvosana:★★★★

Vuonna 1984 - George Orwell

Koulua varten minun pitää lukea klassikko teoksia viime vuosisadalta ja käsiini lopulta päätyi George Orwellin vuonna 1984. En ole koskaan aikaisemmin lukenut tätä kirjaa, toisin kuin monet ystävistäni. Olin kuullut paljon kirjasta jo ja kaikki kommentit olivat positiivisia. Jopa ihmisiltä, jotka eivät mieluusti lue. Niinpä lähdin lukemaan kirjaa positiivisin mielin ja en ollut pettynyt.

Vuonna 1984 kertoo tulevaisuuden yhteiskunnasta, jossa kansalaisia valvotaan kaikilla mahdollisilla tavoilla ja vallassa oleva Puolue määrittelee mikä on totta ja mikä on sallittua. Ihmisia tuomitaan ajatusrikollisiksi, kun he ajattelevat Puolueen ideologiaa vastoin ja heidät pyyhitään kokonaan olemassa olossa. Kirja keskittyy Winstoniin, joka on töissä Puolueella. Winston syyllistyy heti tarinan alussa ja kirja seuraa sen seurauksia.

Aivan pakko on aluksi sanoa, että ymmärrän miksi tämä kirja on klassikko. Mielestäni Orwell tutkii teoksessa yhteiskuntaa, kansalaisten valvontaa ja totuutta todella monipuolisesti ja mielenkiintoisesti. Kun otetaan vielä huomioon, että Orwell kirjoitti kirjan kritisoidakseen Neuvostoliittoa ja muita 1940-luvun diktatuureja, kirja saa aivan uuden tason ja nostaa sen klassikkojen joukkoon.

Minä nautin todella paljon yhteiskunnallisesta kommentoinnista. Oli hieman pelottavaa, kun välillä löysin kirjasta piirteitä, jotka sopivat nykyiseen maailmaan. Se sai minut miettimään, miten lähellä oikeasti olemme 1984:n yhteiskuntaa. Olen kiinnostunut myös filosofiasta ja totuuden määritelmän pohtiminen on todella mielenkiintoista. Varsinkin kirjan loppuosassa.

Orwell onnistuu rakentamaan kirjassa järkevän ja uskottavan maailman. Lisäksi hän onnistuu luomaan todella ahdistavan tunnelman, jonka ansiosta minun oli vaikea lukea kirjaa pitkiä aikoja, koska se ahdisti niin paljon.

Kirja keskittyi eniten maailman rakentamiseen ja sen kommentoimiseen, ennemmin kuin koukuttavan juonen luomiseen. Kuitenkaan suuria infodumpeja ei ollut, joten maailmanrakennus tuntui luonnolliselta. Kirjassa oli kyllä juoni, minkä ansiosta ei tuntunut, että kirja junnaisi paikallaan. Kuitenkin se oli taka-alalla.

Vaikka pidin kirjasta todella paljon, en oikein ymmärtänyt Winstonin ja Julian suhdetta. Se tapahtui todella nopeasti, enkä oikein välittänyt heidän yhteisestä kohtalosta, jonka takia loppu jäi minulle hieman laihemmaksi kuin se oli tarkoitettu.

Kuitenkin suosittelen tätä kirjaa todella paljon aivan jokaiselle, koska se pistää ajatukset pyörimään.

Arvosana:★★★★

Daisy Jones and The Six - Taylor Jenkins Reid

Taylor Jenkins Reid oli todella hypetetty vuosi sitten. Jokainen luki Seven Husbands of Evelyn Hugo - kirjaa ja pian ilmeistyi myös Daisy Jones and The Six, joka kertoo 70-luvulla suositusta rock-bändistä. Itse en juuri siihen aikaan joutunut hypetyksen uhriksi. Vasta nyt kun selailin Bookbeatin valikoimaa, vastaani tuli kyseinen teos ja päätin ottaa sen kuunteluun. En voi sanoa, että kadun kirjavalintaani. Äänikirja tempaisi minut mukaan tarinaan ja piti kiinni viimeisille minuuteille asti.

Taylor Jenkins Reidin teos Daisy Jones and the Six kertoo 1970-luvun saman nimisestä rock-bändistä. Kirja on kerrottu haastattelun muodossa ja jokainen kertoo tarinastaan oman puolensa. Billy kertoo, kuinka hän muodosti veljensä ja kaverinsa kanssa bändin, johon löydettiin aina lisää jäseniä. Daisy taas kertoo oman puolensa, jossa selviää hänen taustansa.

Kirja kannattaa aloittaa niin, ettei siitä tiedä paljon tuota enempää. En itse tiennyt mitään kirjaan mennessä ja lukukokemus oli mahtava, koska alussa kirja etenee melko hitaasti. Jos olisin tiennyt alkuosan juonesta, lukukokemus olisi ollut todella tylsä.

Minä pidin kirjassa todella paljon henkilöhahmoista sekä tunnelmasta. Jokainen hahmo tuntui olevan kokonainen ihminen. Kukaan ei koskaan kertonut koko totuutta ja pyrki olemaan parhaassa mahdollisessa valossa lukijan silmissä. Jokaisella oli oma selvä luonteensa ja taistelunsa. Lisäksi äänikirjassa jokaisella hahmolla on oma äänensä, mikä johti siihen, että tunsin tuntevani jokaisen hahmon henkilkohtaisesti. Kertaakaan en pyöritellyt silmiäni hahmojen tyhmyydelle, vaan ymmärsin heidän päätökset ja toiminnan aina jollain tasolla

Tunnelma sopi juuri 70-luvun bändimaailmaan. Se muistutti minua todella paljon äskettäin julkaistusta Queen -elokuvasta tunnelman osalta. Juhlat, huumeet ja keikat toivat aikakauden minulle kirkkaasti päähän ja imeydyin siihen maailmaan.

Lisäksi itse tarina on todella koukuttava. Siinä on monia käänteitä ja paljon sivujuonia, joihin kakkiin tulee kunnollinen lopetus.

Minua ei jäänyt mikään pännimään kirjassa, vaikka olen pyöritellyt sitä viimeisen viikon ajan, joten minulla ei ole oikein kritiikkiä. Tästä taisi taas tulla kirja jota vain fanitan...

Suosittelen tätä kirjaa todella paljon äänikirjana. Se on todella hyvin tehty ja kirjan haastatteluformaatti loistaa äänikirjassa. Uskon, etten olisi pitänyt tästä kirjasta niin paljon kuin pidin, jos olisin lukenut sen fyysisenä kirjana.

Arvosana: ★★★★★

Lukutavoitteet syksylle

Tänä kesänä innostuin pitkästä aikaa lukemaan kunnolla. Itselleni aseitin silloin tavoitteeksi vain sen, että luen niitä kirjoja, joista olen todella innostunut. Voin sanoa, että onnistuin tässä tavoitteessa. Luin monta todella uskomatonta kirjaa ja löysin uusia lemppareitakin. Sain myös hyvin vähennettyä lukemattomien kirjojen määrää hyllyssäni, mikä on aina hyvä.

Nyt siis on syyskuun alku ja haluan asettaa itselleni tavoitteita syksyn ajaksi.

1. Lue 4 kirjaa kuukaudessa

Haluan jatkaa hyvää lukutahtiani. Mielestäni kirja viikossa on hyvä ja realistinen tavoite minulle. Minulla siis pitäisi olla marraskuun lopussa luettuna 12 kirjaa. Jee :)

2. Pienennä TBR pinon lukua

Minulla on tällä hetkellä 26 kirjaa kirjahyllyssäni, joita en ole lukenut. Haluaisin, että syksyn lopussa se olisi vähintään 12 kirjaa pienempi. Minulle se on stressaavaa, jos minulla on paljon lukemattomia kirjoja hyllyssäni. Näin ollen yritän myös hieman vähentää stressitasoani, mikä on aina hyvä.

3. Lue enemmän fantasiaa ja klassikoita

Minulla on hyllyssä monia erilaisia kirjoja, joista haluan erityisestä päästä fantasian ja klassikoiden pariin. Pidän molemmista genreistä paljon, joten tämä tulee olemaan kivaa :)

4. TBR

1. Valtaistuinpeli - George R R Martin
2. Taru Sormusten Herrasta - J R R Tolkien
3. Lady Midnight - Cassandra Clare
4. The Final Empire - Brandon Sanderson
5. Moby Dick or, the Whale - Hermann Melville
6. Metamorphoses - Ovid
7. Jane Eyre - Charlotte Brontë
8. Rikos ja rangaistus - Fjodor Dostojevski

Okei, en ole koskaan aiemmin tehnyt TBR eli en tiedä miten hyvin pysyn tässä. Nämä ovat kuitenkin kirjoja, mitä haluan lukea todella paljon. En laittanut 12 kirjaa, koska haluan, että minulla on hieman liikkumavaraa tämän suhteen.

Mitä kirjoja te haluaisitte lukea tänä syksynä?

Rouva C - Minna Rytisalo

Tämän kirjan luin koulua varten, ja ihme kyllä oli innostunut lukemaan tämän kirjan - toisin kuin muiden kouluun luettavien kirjojen kanssa. Olin aiemmin lukenut yhden Minna Canthin teoksen, Työmiehen vaimon, ja pidin siitä todella paljon. Niimpä päätin ottaa äidinkielen tehtävääni lukemiseksi Minna Canthin elämänkerran, koska halusin teitää enemmän naisesta.

Minna Rytisalon Rouva C kertoo Minnasta, kun hän aloittaa opiskelunsa Jyväskylän seminaarissa. Hän saa suostuteltua isänsä päästämään Minnan opiskelemaan opettajaksi ja maksamaan opinnoista. Jyväskylässä Minna ihastuu luonnontieteiden lehtoriinsa Ferdinand Canthiin ja sen lisäksi saa rinnalleen hyvän ystävän, Floran.

Minun on pakko sanoa näin alkuun, että vaikka odotin, että tämä olisi Minna Canthin elämänkerta, mutta kirja oli kaikkea muuta kuin sitä. Kirja toki kertoo Minna Canth nimisestä henkilöstä, mutta Rytisalo kuvailee itse, että kyseessä ei olisi enää sama Minna, jonka me tunnemme. Hänen tarinansa perustana on Minna Canthin elämä, mutta hän on rakentanut siitä oman kokemuksensa.

En siis arvostele tätä kirjaa faktojen perusteella, vaan yksittäisenä kaunokirjallisena teoksena.

Tiedän, että olen sanonut tätä paljon, mutta tämä on minun yksi lempikirjoistani. Kirjan kerronta on aivan uskomatonta ja samaistun Minnaan todella monella tasolla. Erityisesti mieleeni jäi se miten Rytisalo kuvailee fysiikkaa. En halua spoilata sitä, sillä haluan jokaisen lukevan kirjan. Kerronta on sävähdyttävän yksinkertaista ja kaunista. Tarinaan jäi kiinni, eikä siitä voinut enää irroittautua. Olin lumoutunut.

Itse tarina ja juoni oli polveileva ja vie lukijaa ajatuksesta ja paikasta toiseen. Sain kuulla Minnan sisäisestä maailmasta, opiskelijaelämästä, yhteiskunnan tilasta, sekä tietenkin Minnasta äitinä ja kirjoittajana. Rytisalo kertoo Minnan nuoruudesta kattavasti monelta eri taholta. Minusta ihaninta oli nähdä kuinka Minnassa herää yhteiskuntaan kriittisesti suhtautuva henkilö ja nuori kirjailija. Kaikki faktat eivät välttämättä ole juuri niinkuin kirjassa kuvaillaan, mutta tarina on itsessään on hurmaava, minkä takia en itse juuttunut etsimään kirjan ja oikean maailman väliltä eroja.

Henkilöhahmot olivat kaikki syvällisiä. Kirjasta näkyi selvästi, kuinka Minna tunsi välillä ylemmyyden tunnetta verrattuna muihin hänen ympärillä oleviin henkilöihin. Hahmot ovat realistisia, moniapuolisia ja ymmärsin heitä, vaikken aina ollut samaa mieltä heidän kanssa.

Tämä kirja on ennen kaikkea kasvutarina, kuten varmasti osaa odottaa. Minä pidin tästä kirjasta todella paljon ja ahmin sen hetkessä. Haluan myös lukea Minna Rytisalon esikoisteoksen ja toivon, että häneltä tulee myös uusia teoksia pian!

Arvosana:★★★★★