17.1.2020

Lord of Shadows (The Dark Artifices #2) - Cassandra Clare


Cassandra Clare kuuluu vakiokirjailijoihin. Voin odottaa häneltä aina mukaansatempaavaa juonta, koukuttavaa kirjoitustyyliä ja hyvin rakennettuja hahmoja. Voi olla, etten voi arvioida hänen kirjojaan täysin objektiivisesti, sillä niihin sisältyy niin paljon nostalgiaa ja hyviä muistoja. Kuitenkin yritän parhaani Lord of Shadowsin suhteen.

Lord of Shadows jatkaa suoraan siitä, mihin edellinen kirja jäi. Emman ja Julianin ystävyys ei ole entisellään Emman ja Markin suhteen takia. Kaikki himoavat the Black Volume of Death -nimistä kirjaa, jossa on voimakkaita lo ja nuoret lähtevät instituutista keijujen maailmaan etsimään sitä. Samaan aikaan alamaailman väki lyöttäytyy Klaavia vastaan ja jännitteet heidän ja varjonmetsästäjien välillä kiristyvät. Lisäksi instuuttiin astuu kadonnut Herondale Kit ja hän alkaa tutustumaan varjomaailmaan.

Aloin lukemaan kirjaa muutama kuukausi sen jälkeen kun luin sarjan ensimmäisen osan. Edelliset tapahtumat eivät siis olleet täydellisessä muistissa. Kuitenkin kirjassa asiat kertautuvat hyvin, joka auttoi minua pääsemään lukemisen vauhtiin nopeasti.

Cassadra Claren kirjoissa on aina koukuttava juoni, joka pitää aina nenäni kiinni kirjassa. odotukset olivat siis korkeat, enkä ollut pettynyt tämänkään kirjan osalta. Vaikka hänen kirjansa eivät ole mitään syvällisimiä kirjallisia teoksia, mitä maailmassa on, ne ovat todella viihdyttäviä ja vievät lukijan aivan totaalisesti mukanaan. Käänteitä on paljon ja ne jatkuvat kirjan viimeisille sivuille asti.

Tässä kirjassa tuntui, että panokset nousivat todella korkealle ja Clare ei pelkää laittaa hahmoja vaikeaan tilanteeseen ja lopetus todella yllätti minut. (Tilasin mahdollisesti Adlibriksestä seuraavan osan, koska haluan vain tietää mitä seuraavaksi tapahtuu)

Clare on mielestäni viime vuosina parantunut hahmojen suhteen ja se näkyy tässä kirjassa todella hyvin. Jokainen hahmo tuntuu itsenäiseltä ja yksilölliseltä. Lisäksi arvostan todella paljon, että tässäkin kirjassa jatkuu todella monipuolinen vähemmistöjen edustus. Se ei tunnu pakotetulta tai ylikorostetulta, vaan on vain osa hahmojen olemusta. Erityiseksi lemppariksi hahmoista nousi Kit, joka esiteltiin edellisen kirjan lopussa. Hän on todella sarkastinen, kuten Herondalet yleensä, mikä aina hurmaa minut.

Valitin Lady Midnightin arvostelussa, kuinka vanhat hahmot ovat kirjassa liikaa esillä. Tässä kirjassa heidän osuus tarinassa on pienempi, mikä on mielestäni hyvä parannus.

Kuitenkin ihmissuhteet eivät oikein olleet mieleeni tässä kirjassa. Edellisen kirjan lopussa Emma ja Mark aloittavat seurustelemaan muiden edessä, mutta he eivät ole oikeasti yhdessä. Mielestäni tämä oli todella naurettavaa ja vei tarinaa huonon suuntaan. Toisessa osassa asiaa ei käsitelty melkein yhtään. Vaikka en pitänyt koko suhteen ideasta, sitä olisi pitänyt käsitellä, koska se oli todella iso osa edellisen kirjan loppua.

Lisäksi Emman ja Julianin suhde on mielestäni todella epämukava. Heidän suhteensa tuntuu välillä absurdilta ja välillä epäterveelliseltä. Suhde oli kirjassa taka-alalla ja tässä kohtaa en oiken välitä siitä, päätyvätkö he yhteen vai eivät.

Kokonaisuudessaan Lord of Shadows käsittelee perhettä sekä ihmisuhteita. Pidin todella paljon perheen ja vastuun käsittelystä, mutta ihmissuhteet eivät oikein napanneet omalta osaltani. Kirja on lukemisen arvoinen, jos haluaa viihdyttävän juonen, eikä hae kirjalta suurta kirjallista meriittiä.

Arvosana: ★★★★

11.1.2020

Lost Stars - Claudia Gray


Star Wars kirjat ovat minulle todella tuntematonta aluetta. En koskaan oikein välittänyt elokuvista tehdyistä kirjoista, joten en odottanut kirjalta paljoa. Ajattelin, että se olisi vain jokin monesta elokuvasta uudelleen kerrottuna kirjassa. En ajatellut, että voisin kohdata kaunista kieltä tai sydäntäsärkevää romanssia. Onneksi kuitenkin yllätyin.

Lost Stars kertoo kahdesta nuoresta, jotka ovat valmennuksessa kotiplaneetallaan, jotta pääsisivät Imperiumin armeijaan. He ovat tunteneet toisensa lapsuudesta asti ja tuntevat toisensa läpikotaisin, minkä takia he menestyvät yhdessä. Kuitenkin heidän välilleen alkaa kehittyä tunteita, jota eivät ole niin sallittuja. Sodan keskellä he joutuvat tekemään vaikeita valintoja, jotka vaikuttavat aina kumpaankin.

Grayn Lost Stars on aivan erinomainen romaani, joka pohjautuu elokuvaan. Olin niin yllättynyt, kun olin kirjan puolessa välissä. En uskonut, että tämä voisi olla näin hyvä. Kirja alkaa ennen neljättä episodia ja loppuu seitsemännen episodin alkuun, joten se käsittää todella pitkän ajan ja siinä on pieniä spoilereita alkuperäiseen Star Wars trilogiaan. Suosittelen, että katsoo koko trilogian ennen kuin lukee kirjan.

Aikajakson pituuden takia juoni on polveileva ja omalla tavallaan todella koukuttava. Tarina tuntuu todella realistiselta, vaikka se sijoittuukin Star Warsin universumiin. Kirjan keskiössä ovat tunteet ja ihmissuhteet, mistä uskon realistisuuden tulevan. Alkuperäisen trilogian tapahtumiin viitattiin vain vähän, mutta ne silti vaikuttivat juonen kulkuun. Leia, Luke ja Solo mainittiin moneen otteeseen, mutta se ei ollut minusta liiallista ja tarina keskittyi todella päähenkilöihin. Pidin todella paljon siitä, ettei kirja ollut täysin irrallinen alkuperäisestä trilogiasta.

Kirjan alku tuntui hieman kankealta dialogin ja kirjoitustyylin osalta. Tuntui, että robotit keskustelivat ennemmin kuin ihmiset. Kuitenkin tämä parani kirjan edetessä ja kaikki hahmot tuntuivat ihmismäisiltä kirjan loppuun mennessä.

Vaikka kyseessä onkin Star Wars -kirja, se keskittyi yllättävän paljon ihmissuhteisiin ja tunteisiin ja niiden osalta oli paljon pohdintaa. Tämä oli mielestäni kirjan suuri vahvuus, sillä odotin kirjaa, jossa lähinnä taistellaan avaruusaluksilla. Mielestäni kirjan romanssi on todella kaunis ja todella hyvin toteutettu. Yleensä minua alkaa ärsyttämään romanssit kirjoissa, mutta tässä se oli todella hyvin toteutettu.

Lisäksi kirjassa käsiteltiin paljon kunniaa ja miten kauan voi kunnialla ja uskollisuudella perustella tekojaan. Pidin todella paljon pohdinnasta ja siitä kuinka pitkälle se vietiin. Mielestäni se oli todella hyvin toteutettu.

En ole pitkään aikaan niin koukussa kirjaan, kuin olin tähän kirjaan. En pystynyt millään laskemaan kirjaa alas ja halusin pelkästään lukea sitä. Vaikka kirjalla oli paljon pituutta, se ei todellakaan tuntunut siltä.

Kokonaisuudessaan tämä on todella hyvin toteutettu elokuvaan liittyvä kirja. Minun tekee tämän lukukokemuksen jälkeen mieli lukea Claudia Grayn muita teoksia.

Arvosana:★★★★★

6.1.2020

Empire of Storms (Throne of Glass #5) - Sarah J Maas


Jos luitte minun Queen of Shadowsin arvostelun, tiedätte, että se kirja oli minulle suuri haaste. Minun oli vaikea pysyä perässä tapahtumista ja kirja tuntui menevän minulta hieman ohi. Lueskelin netistä juoni tiivistelmiä, jonka jälkeen siirryin heti sarjan seuraavaan osaan: Empire of Stormis:iin.

Empire of Storms jatkaa suoraan Queen of Shadows:in tapahtumista. Erilea on todella epävakaa, koska kuuningas on kuollut. Doriania ei hyväksytä kuninkaaksi ja hänen liittyy Aelinin joukkoihin kun he palaavat Aelinin kotiin Terraseniin. Samaan aikaan Morathista peannut Elide etsii epätoivoisesti Aelinia ja Celaenaa. Manon kamppailee oman perheensä kanssa.

Tässä kirjassa tapahtui todella paljon ja vihdoinkin monien kirjojen aikana punotut langat tulivat yhteen, mikä selvensi minulle lukukokemusta todella paljon. Viimeistä kirjaa varten rakennettiin paljon eeppistä taistelua varten, mitä en jaksa odottaa. Vaikka kirja oli pitkä, se ei tuntunut tylsältä tai olevan yhtä sumua. Koko ajan tapahtui jotain ja minulla oli koko ajan tarve selvittää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Hahmoja tässä kirjassa tuntui olevan todella paljon, joten minusta tuntuu, etten päässyt olemaan kosketuksissa jokaisen hahmon kanssa kunnolla ja osan motivaatiot jäivät minulle epäselviksi. Kuitenkin päähenkilöt kirjassa olivat todella hyvin kehittyneitä ja persoonallisia. Minua kuitenkin ärsytti se kuinka samanlaiset henkilöhahmojen nimet olivat, jonka takia hahmot menivät välillä sekaisin. Lisäksi en pitänyt siitä miten jokainen henkilö tuntui aloittavan seurustelun tässä kirjassa. Kuitenkin romanssi oli melko taka-alalla, jonka takia se ei ärsyttänyt minua liikaa.

Yleisesti kirja oli minusta yksi sarjan vahvimmista. Minulle jäi todella hyvä tunne kirjan lukemisesta ja en malta odottaa että saan seuraavan osan käsiini. Vaikka en pitänyt kaikista kirajan osa-aluista, Sarah J Maasin lumoava kirjoitustyyli ja koukuttava juoni pitävät minut innostuneena sarjan viimeisestä osasta.

Arvosana:★★★★

2.1.2020

Metamorphoses - Ovid

Minä luin yläasteella latinaa ja olin siitä todella innostunut. Kuitenkin vuosien kuluessa kun en enää opiskellut sitä aktiivisesti kaikki oppimani alkoi unohtua pikku hiljaa. Olen edelleen todella kiinnostunut aiheesta ja halusin palauttaa hieman antiikin aikaa elämääni. Näin ollen otin käteeni tutun ja turvallisen Ovidiuksen Metamorfoosit teoksen.

Metamorfoosit käy läpi roomalaista ja kreikkalaista mytologiaa runomuodossa. Ovidin tavoitteena oli kirjaa kirjoittaessa kuuta koko mytologia yksiin kansiin, jonka takia teos onkin todella suuri. Kirja alkaa maailman luomisesta ja päättyy Caesarin kuolemaan. Näin ollen se kattaa todella pitkän ajan ja onkin todella kattava, jos haluaa tutustua roomalaiseen mytologiaa.

Minä pidin Metamorfooseista todella paljon. Pääsin takaisin antiikin maailmaan välittömästi kirjan avatessani ja innosti minua paljon opiskelemaan lisää. Kirjaa lukiessa tuli mieleen kaikki ne oppitunnit, jolloin opettaja selitti taruista ja oikeista historiallisista tapahtumista.

Runoista osa oli minulle tuttuja ja juuri ne jäivät minulle parhaiten mieleen kirjasta. Osa runoista jäi hieman hämäräksi, koska kieli oli vaikeaa. Yleisesti nautin todella paljon eri taruista. Minua yllätti paljon se kuinka paljon yhtäläisyyksiä näillä taruilla ja Raamatun kertomuksilla on. Lisäksi näin yhtäläisyyksiä, mitä tarinoilla on myöhemmin julkaistuun taiteeseen ja miten paljon taiteilijat ovat saaneet inspiraatiota kirjasta.

Ovidin kieli on todella runollista. Hän kirjoitti kirjan heksametrillä, joten runojen säkeet ovat todella pitkiä, joten minun piti keskittyä todella lukiessani niitä. Kieli oli mielestäni kaunista, mutta hämmennyin välillä.

Minun on vaikea arvioida kirjaa, koska se koostui niin yksittäisistä runoista, joista toisia rakastin ja toiset tuntuivat tylsiltä. Kuitenkin kirja toi minut todella hyvälle tuulelle, joten sen perusteella voin antaa kirjalle neljä tähteä. Suosittelen todella paljon kirjan lukemista, jos aihealue kiinnostaa yhtään!

Arvosana: ★★★★

1.1.2020

Queen of Shadows (Throne of Glass #4) - Sarah J. Maas


Minulla on hieman ristiriitaiset fiilikset Throne of Glass -sarjan neljännestä osasta, mikä tekee tästä erittäin hankalan kirjan arvioida. Taustana: kirja alkoi hyvin ja pidin siitä todella paljon. Kuitenkin kirjan keskiosa on minulle yhtä iso sumua. En tiedä oliko vika minussa vai kirjassa, että siitä ei jäänyt mitään mieleen. Loppuun menessä kuitenkin olin kärryillä ja pidin siitä todella paljon. Joten tämä arvio tulee olemaan hieman sekava ja vajaavainen. Aion varmasti lukea kirjan uudestaan jossain kohtaa, koska haluan saada kokonaisvaltaisemman kuvan kirjasta.

Näin aluksi haluan vielä muistuttaa että tässä ei ole spoilereita Queen of Shadows -kirjaan, mutta spoilereita aikaisempiin sarjan osiin!

Queen of Shadows jatkaa Throne of Glass sarjaa siitä mihin Heir of Fire Jäi. Aelin palaa takaisin Ereliaan ja Rowan hänen mukanaan.  Hän on valmis kuningattareksi ja muut saavat tietää hänen oikean identiteettinsä. Yhdessä vanhojen ja uusien tuttaviensa kanssa, he aloittava suuren operaation kuninkaan toimien selvittämisestä ja hänen pysäyttämisestä. Samalla Manon on 13 soturinsa kanssa seikkailujaan.

Kirjan alku nappaa mukaan välittömästi tarinaan ja se tuntui luonnolliselta jatkolta edelliselle kirjalle. Alussa kerrattiin hieman mitä edellisessä kirjoissa oli tapahtunut, mikä oli todella hyvä minulle, koska minusta tuntui että olin unohtanut paljon.

Maas esitteli kirjassa monia uusia hahmoja sarjaan, Kuitenkaan mikään hahmo ei jäänyt erityisesti mieleen ja ne tuntuivat olevan selvästi taustalla ja eivät tuntuneet välttämättömiltä juonelle. Eniten minua kiinnosti edellisissä kirjoissa olleet hahmot. Hieman jäi harmittamaan kun Dorian oli todella taka-alalla mutta silti lopussa asia muuttui ja olin tyytyväinen.

Juoni oli kirjan pituuden takia hidas ja niin sanottu slow burner. Tämän takia varmaankin en pystynyt keskittymään kirjaan niin hyvin kuin olisin halunnut. Kuitenkin lopetus oli uskomaton, kuten Maasin kirjoissa yleensä on.

Yleisesti pidin tästä kirjasta, mutta haluan lukea sen uudestaan vahvistaakseen mielipiteeni. Sarja jatkuu vahvaan suuntaan ja odotan todella paljon seuraavan osan lukemista.


Arvosana: ★★★ 1/2