Charles Dickensin Kaksi kaupunkia on istunut hyllyssäni vuosia lukemattomana. Yritin joskus aikaisemmin lukea sitä, mutta en ymmärtänyt Dickensin kieltä. Kuitenkin muutama päivä sitten otin kirjan käteeni ja sain luettua sen alusta loppuun yllättävän nopeasti ja rakastin sitä todella paljon.
Kaksi kaupunkia kertoo Ranskan suuresta vallankumouksesta ja ihmisistä, jotka joutuvat vahingossa sen pyörteisiin. Kirja alkaa siitä, kun herra Lorry on matkalla tapaamaan neiti Manettea. Lorry kertoo neiti Manettelle, että hänen isänsä on elossa Ransakssa. Herra Lorry ja neiti Manette lähtevät hakemaan tohtori Manettea, joka on ollut vuosia vangittuna Bastillessä. Hänet kuitenkin on vapautettu ja hän oleskelee Pariisilaisessa majatalossa. Neiti Manette ja herra Lorry kuljettavat tohtorin pois Pariisista Englantiin, missä hän voi aloittaa normaalin elämän.
Kaksi kaupunkia on vauhdikas, sydäntäsärkeävä ja erinomainen teos, enkä ymmärrä miksi en ole lukenut tätä aikaisemmin. Tämä on ehdottomasti paras Dickens minkä olen tähän menessä lukenut (olen lukenut vain Oliver Twistin mutta silti) ja en malta odottaa, että saan luettua hänen teoksiaan lisää. Dickensin kieli on niin kaunista ja runollista ja se imi minut tarinaan totaalisesti. Hän kuvaa ihmisiä ja tunteita niin ovailtavasti, mikä saa tarinan tuntumaan todelliselta.
Kirjan tarina itsessään on myös todella erinomaisesti rakennettu. Dickens luo monitahoisen tarinan kauniisti ja esittelee kirjan aikana useita henkilöhahmoja, jotka ovat kukin omanlaisia ja kiehtovia. Jatkuvat käänteet ja mielenkiintoiset henkilöhahmot saivat minut lukemaan kirjan todella nopeasti. Lopetus on sydäntäsärkevä, mutta täydellinen lopetus näin erinomaisella kirjalle.
Dickens käsittelee Kaksi kaupunkia -kirjassa monia erilaisia teemoja, mutta päällimmäisiksi nousivat vallankumouksen sekasortoisuus sekä luokkaerot. Vaikka Dickens oli Ranskan suuren vallankumouksen kannalla, hän myös kritisoi sitä osuvasti tässä teoksessa. Hän osoittaa, että liikkeen sisällä kaikki ihmiset eivät olleet oikeudenmukaisia, kuten heidän olettaisi olevan. Lisäksi vallankumouksen takia esille nousevat myös luokkaerot ja erityisesti köyhien asema esivallankumouksellisessa Ranskassa, mitä hän kommentoi vahvasti ja korostaa köyhien inhimillisyyttä sekä aateliston välinpitämättömyyttä. Dickens ei kuitenkaan kärjistä asioita, vaan osaa nähdä myös harmaan sävyt.
Minusta tuntuu, että Kaksi kaupunkia pääsee lempikirjojeni joukkoon. Hän todellakin hurmasi minut. En malta odottaa, että kirjaston ovat avautuvat ja pääsen lainaamaan jonkun toisen hänen teoksistaan. Suosittelen tätä todella paljon kaikille, erityisesti jo Dickensin ystäville, sillä hänen taitonsa todella loistavat tässä osassa!
Arvio: ★★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti