Kirjoja, joista olen todella innoissani

Ylppäreiden aikana minun oli todella hankala lukea. Jouduin lukemaan valmistuessa kokeisiin paljon erilaisia tekstejä, jonka seurauksena, minulla ei ollut enää illalla jaksamista lukemiseen. Lisäksi aika oli tiukalla, jonka takia en ehtinyt lukemaan paljon tai kirjoittamaan tänne blogiin.

Nyt minulla on lukuinto päällä ja olen todella innoissani monista kirjoista. Haluan vain lukea kaikki mahdolliset kirjat mitä pystyn ennen yliopistoon menoa.

Niinpä kokosin pienen listan, jossa on kirjoja, jotka ovat minun prioriteettilistan kärjessä:

1. The Final Empire - Brandon Sanderson

The Final Empire kertoo maailmasta, jossa ns. pahis voitti. Kirjassa seurataan pientä kapinallisjoukkoa, joka pyrkii järjestämään vallankumouksen. The Final Empire on kuuluisa sen taikajärjestelmästää: taikuus perustuu metallien syömiseen. Eri metalleista saa erilaisia voimia ja ihmiset ovat erikoistuneet tiettyihin metalleihin. Tämän lisäksi on ihmisiä, jotka pystyvät hyödyntämään kaikkia metalleja, joita kutsutaan usvasyntyisiksi.

Luin tämän kirjan monta vuotta sitten ensimmäisen kerran. Silloin olin vielä aloittelija englanninkielisen kirjallisuuden lukemisessa, minkä takia suuri osa kirjasta menikin minulta ohi. Haluan siis lukea tämän aloitusosan Brandon Sandersonin ehkä suosituimmalle fantasiatrilogialle ja lukea koko sarjan loppuun.

2. Seitsemän veljestä - Aleksis Kivi

Seitsemän veljestä seuraa seisemää veljestä, jotka ovat aikuistumisen kynnyksellä: veljekset opiskelevat lukemaan, jotta heidät voitaisiin konfirmoida. Kuitenkin veljekset hermostuvat ja lopulta karkaavat.

Seitsemän veljestä on yksi tunnetuimmista suomalaiseista klassikoista, enkä ole vieläkään lukenut sitä. Pienenä pidin todella paljon Mauri Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä -kirjasta ja luin sitä todella ahkerasti. Nyt haluan kuitenkin lukea itse alkuperäisteoksen. Olen jo lukenut Aleksis Kiven runokokoelman Kanervala ja pidin todella paljon kielestä, sekä tarinoista. Niinpä odotan todella paljon Seitsemän veljeksen lukemista.

3. The Goldfinch - Donna Tartt

Minä en tiedä ollenkaan mistä Goldfinch kertoo. Luin kuitenkin Donna Tarttin Secret History -teoksen muutama vuosi takaperin ja pidin siitä todella paljon. Niinpä nappasin Akateemisesta kirjakaupasta myös Tarttin uusimman ja palkitun teoksen, mutta se on päätynyt pölyttymään kirjahyllylleni. 

Minua hermostuttaa hieman tämän lukeminen, sillä vaikka se on saanut Pulizer palkinnon, olen kuullut siitä myös melko paljon negatiivisia arvioita, ja olen kuullut useasta lähteestä, ettei tämä olisi yhtä hyvä kuin Secret History.

4. The Tropic of Serpents - Marie Brennan

Luin kesällä tämän sarjan ensimmäisen osan: A Natural History of Dragons ja haluan jatkaa tätä sarjaa, sillä ensimmäinen osa on yksi minun lempikirjoistani.

A Natural History of Dragons on Lady Trentin omaelämänkerran ensimmäinen osa. Lady Trent on kuuluisa lohikäärmeiden tutkija ja seikkailija, joka on jäämässä eläkkeelle. Hän kertoo kirjassa millainen hänen lapsuutensa oli ja miten hän loppujen lopuksi päätyi tutkimaan lohikäärmeitä.

Odotan niin paljon, että pääsen lukemaan tätä! En ole pitkään aikaan lukenut kunnon lohikäärmefantasiaa ja tämä on täydellinen siihen.

5. Wuthering Heights - Emily Brontë

Haluan jatkaa hyvää vauhtia, millä luen klassikoita ja minun seuraava valintani on Emily Brontën Humiseva harju. Luin Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin muutama kuukausi sitten ja pidin siitä todella paljon. Niinpä haluan jatkaa hänen siskojensa teoksiin myös, sillä minulla on vahva tunne siitä, että kunkin teokset ovat eriomaisia. Halun myös lukea Anne Brontën teoksia tulevaisuudessa. Kuitenkin prioteettinani on nyt Humiseva harju, josta olen todella innoissani.

++ tämä Penguin English Library edition on niin kaunis. Miksei suomenkieliset klassikot ole näin kauniita?

Oliver Twist - Charles Dickens

En ole koskaan aikaisemmin lukenut yhtäkään Dickensin teosta. Viime vuonna kiinnostuin klassikoista enemmän, ja takaraivossani oli koko ajan ajatus siitä, että minun pitäisi lukea edes jokin Dickensin teoksista. Helmikuussa päädyin nappaamaan kirjahyllystäni Oliver Twistin, enkä ollut pettynyt. Minua ainoastaan harmittaa, että luin sen suomeksi, enkä alkuperäiskielellä englanniksi.

Oliver Twitst kertoo onnettomasta orpopojasta Englannissa 1800-luvulla. Hänen äitinsä kuoli synnyttäessään Oliverin työväen talolla ja hänen isänsä on tuntematon. Oliver viettää lapsuutensa hoidossa Mrs. Mann:in luona, missä häntä kohdellaan muiden lasten ohella todella huonosti. Myöhemmin hänet siirretään takaisin työväen talolle, mistä hän lopulta karkaa paremman elämän toivossa. Kuitenkaan onni ei ole Oliverille myötä ja hän päätyy Lontoossa rikollisten seuraan.

Oliver Twist on yksi Dickensin kuuluisimmista teoksista, joka minua houkuttelikin lukemaan sitä. En kuitenkaan yhtään tiennyt, mitä kirjassa tulisi tapahtumaan. Minun siis piti lukea todella tarkasti, sillä kieli on todella koukeroista. Loppujen lopuksi pidin teoksesta todella paljon, ja aion todellakin lukea paljon lisää Dickensin kirjoja. Seuraavana minulla on kiikarissa Kaksi kaupunkia, joka istuu jo hyllyssäni.

Oliver Twist tuo ajalleen tyyppillisesti esille yhteiskunnallisia ongelmia. Teoksessa käsitellään paljon köyhyyttä ja rikollisuutta Lontoossa. Dickens pyrkii selkeästi herättämään lukijassa sääliä Oliveria kohtaan, ja samalla myös ärtymystä status quota vastaan. Systeemin tehottomuus ja epäeettisyys ärsytti minua todella paljon lukiessa. Kirjan aikana Oliveria kohdellaan todella huonosti ja Dickensin keinot saada lukija tuntemaan sääliä ovat todella tehokkaita. Kuitenkin pienet valonpilkahdukset tekivät kirjasta miellyttävää luettavaa ja teki kirjan viestistä lopulta optimistisen.

Ainoa kritiikki, mikä minulla on kirjaa kohtaan, on se, että olisin halunnut kuulla asioita enemmän Oliverin näkökulmasta ja nähdä miten hänen menneisyytensä vaikuttaa häneen. Kaikki kirjan hahmot ovat niin rikkaita ja monipuolisesti rakennettuja, mutta Oliver tuntuu jäävän minulle hieman ulkopuoliseksi. En saanut kunnolla käsitystä hänen tunnemaailmastaan tai persoonastaan yhtä yksityiskohtaisesti kuin olisin halunnut.

Kaiken kaikkiaan nautin Dickensin tavasta kertoa tarinaa ja puhua suoraan lukijalle. Hänen analyysinsä yhteiskunnasta ja ihmisen luonteesta on kiinnostavaa luettavaa ja odotan todella innolla, että pääsen hänen muiden teoksiensa pariin. Vaikka minulle jäi teoksesta hieman laimea olo, uskon, että se johtuu pääasiassa siitä, etten ole tottunut lukemaan näin monimutkaista tekstiä. Aika siis näyttää jos luen Oliver Twistin uudestaan. Varmaa kuitenkin olen siitä, että tulen lukemaan Dickensiä tulevaisuudessa.

Arvosana: ★★★★

Kingdom of Ash (Throne of Glass #6) - Sarah J. Maas

Sain viimeinkin Throne of Glass -sarjan päätökseen! Minua mietitytti päätösosan lukeminen todella paljon. Se oli saanut hieman huonoja arviota ja lähdin lukemaan kirjaa epäillen, että kirja olisi hyvä. Loppujen lopuksi pidin päätösosasta todella paljon ja kokonaisuudessaan Throne of Glass on mahtava fantasiasarja.

Kirjoitan tätä paljon kirjan lukemisen jälkeen, sillä minulla on ollut kirjoitukset. Kirjan yksityiskohdat alkavat olla jo hieman hämäriä, mutta muistan silti tunteeni kirjaa lukiessa, minkä pohjalle perustan kaikki arvioini.

Kingdom of Ash jatkaa juuri siitä mihin Empire of Storms jäi. Aelin on Maeven vankina ja muut yrittävät löytää häntä. Lisäksi Chaol palaa kuvioihin pitkän poissaolon jälkeen. Tämän lisäksi monien sivuhenkilöiden ihmissuhdekiemurat jatkuvat ja ovat aivain liian koukuttavia.

Kun miettii sarjaa kokonaisuutena, niin paljon on tapahtunut. Ensimmäistä kirjaa lukiessani en osannut arvata, että kirjassa päädyttäisiin tähän pisteeseen. Maailma on laajentunut todella paljon sekä uusia hahmoja on esitelty hurjaa vauhtia. Maailman laajentuminen on mahdollistanut kuitenkin eepisen fantasiajuonen kehittymisen ja ratkaisemisen. Kuitenkin muutos tuntuu minulle todella radikaalilta. Mielestäni olisi ollut parempi, että jo ensimmäisessä kirjassa olisi rakennettu enemmän maailmaa tulevia kirjoja varten, jotta olisi voinut varautua enemmän tulevaan ja suuntaan, minkä sarja otti kolmannessa kirjassa.

Kirjassa henkilöhahmot ovat mielestäni paras asia. Erityisesti sivuhahmot olivat todella hyvin kehittyneitä, sekä he olivat ajoittain mielenkiintoisempia kuin päähenkilöt. Pidin todella paljon Elidestä ja Lochranista. Heidän kemia toimi yhdessä ja lisäksi he olivat itsenäänkin todella hyviä hahmoja. Itse en pitänyt ollenkaan kirjassa tapahtuneesta parituksesta. Jokainen henkilöhahmo päätyi jonkun kanssa yhteen kirjan päätteeksi, mikä ärsytti minua todella paljon. Se ei ole ollenkaan tarpeellista ja todella epärealistista.

Vaikka minä huomasin paljon vikoja kirjassa, se piti minut tarkkana aivan viimeiselle sivulle asti. Minä välitin todella paljon tarinan kulusta ja halusin aina vain tietää lisää. Kun suljin viimeinkin kirjan kannen minulle jäi todella hyvä olo sarjasta ja kiiruhdin Goodreadsiin antamaan sille viiden tähden arvion. Kuitenkin näin myöhemmin se tuntuu liialta, joten päädyin neljään tähteen.

Suosittelen todellakin jatkamaan sarjaa loppuun asti. Kingdom of Ashin jokainen sivu on lukemisen arvoinen, vaikkakin niitä on lähes tuhat.

Arvio: ★★★★

Queen of Air and Darkness (the Dark Artifices #3) - Cassandra Clare

Luin Lord of Shadowsin vasta äskettäin ja nappasin jatko-osan mahdollisimman nopeasti käteeni. Olin todella innoissani Queen of Air and Darknessista ja odotin trilogian päätösosalta paljon. Kuitenkin lukemisen jälkeen jäi todella tyhjä olo. Olin pettynyt ja minulle jäi tunne, että ehkä olen liian vanha nuorten kirjoille.

Takakannesta:

Innocent blood has been spilled on the steps of the Council Hall, the sacred stronghold of the Shadowhunters. In the wake of the tragic death of Livia Blackthorn, the Clave teeters on the brink of civil war. One fragment of the Blackthorn family flees to Los Angeles, seeking to discover the source of the disease that is destroying the race of warlocks. Meanwhile, Julian and Emma take desperate measures to put their forbidden love aside and undertake a perilous mission to Faerie to retrieve the Black Volume of the Dead. What they find in the Courts is a secret that may tear the Shadow World asunder and open a dark path into a future they could never have imagined. Caught in a race against time, Emma and Julian must save the world of Shadowhunters before the deadly power of the parabatai curse destroys them and everyone they love.

Minulla on tällä hetkellä vain niin ristiriitaiset tunteet tästä kirjasta. Toisaalta Queen of Air and Darkness on klassinen Cassandra Clare kirja ja tunnistin siitä kaikki ne elementit mitä hänen kirjoissaan nautin. Kuitenkin en vain nauttinut kirjasta ollenkaan. Se tuntui tylsältä ja turhan dramaattiselta.

Ensinnäkin juoni oli minulle suuri ongelma. Se tuntui todella poukkoilevalta, eikä sillä ollut selvää suuntaa. Lisäksi yllätyksiä tuli jokaisesta suunnasta ja ne tuntuivat epätoivoiselta yritykseltä pitää lukija kiinni tässä lähes 900-sivun kirjassa. Se toimi, mutta olin ärsyyntynyt. Lisäksi nämä yllätykset tulivat todella puskista, eivätkä ne loppupelissä vaikuttaneet juoneen niin paljon kuin niiden olisi pitänyt, vaan ongelmat yllätyksiin liittyen ratkesivat todella nopeasti, vaikka ne tuntuivat ylitsepääsemättömiltä aluksi. (yritin kirjoittaa niin, etten vahingossakaan sano spoilereita)

Lisäksi, tässä kirjassa huomasin kuinka kömpelöä dialogi oli. Sen jälkeen kun huomioni kiinnittyi siihen, en pystynyt olemaan huomaamatta sitä.

Ihmissuhteet. Tästä minulla on paljon sanottavaa. Christinan, Markin ja Kiernanin välillä oli jo kolmiodraaman siemen toisessa kirjassa, mistä en yhtään pitänyt. Toivoin että se jotenkin vain katoaisi kolmannessa kirjassa. Jokainen hahmo petti toinen toistaan ja sama jatkuu tässä kirjassa, mutta se oli paljon pahempaa. Pahinta mielestäni on se, että pettäminen on kirjassa hyväksyttävä asia, eikä sillä ollut mitään negatiivisia seurauksia, vaan kunkin mielestä se on ymmärrettävää. Claren ratkaisu kolmiodraaman lopettamiseen oli tuore, mutta en pitänyt yhtään pohjasta, mikä kolmiodraamalla on, joten en pystynyt myöskään nauttimaan lopetuksesta.

Emman ja Julianin epätoivoinen rakkaustarina sai odottettavan lopun ja minulla ei ollut vahvoja tunteita heidän romanssiaan kohtaan, joten minulla ei ole mitään suuria ajatuksia siitä.

Tämä kirja ei kuitenkaan ollut pelkkää tuskaa. Pidin todella paljon Blackthornin perheen dynamiikasta ja heidän yhteistä vaikeutta hyväksyä Livvyn kuolema. Lisäksi Kitin ja Tyn välinen suhde sekä Tyn suru ovat todella hyvin ja monipuolisesti käsiteltyjä, mikä on mielestäni kirjan suuri vahvuus. Lisäksi pidin todella paljon siitä, että kirjassa keskityttiin todella moniin eri henkilöhahmoihin ja heidän tekemisiin. Se toi mukavaa vaihtelua pitkään kirjaan ja antoi mahdollisuuden tutustua moniin henkilöhahmoihin tarkemmin.

Minua jäi mietityttämään paljon, miksi en pitänyt tästä kirjasta yhtä paljon kuin sarjan muista osista. Päällimmäiseksi minulle jäi mieleen, että ehkä en ole enää kohdeyleisö tällaiselle kirjallisuudella ja kaipaan jotain toisenlaista. Aion kirjoittaa tästä varmaankin kokonaisen postauksen. Tämä kirja on hyvä kirja ihmisille, jotka nauttivat Claren kirjoista. Kuitenkin minusta tuntuu, että Queen of Air and Darknessin luettuani olen valmis siirtymään uudenlaiseen kirjallisuuteen.

Arvosana:★★ 1/2

Valtaistuinpeli (Tulen ja jään laulu #1) - George R. R. Martin

George R. R. Martin eeppinen fantasiasarja Tulen ja jään laulu on yksi nykyfantasiakirjallisuuden suosituimmista sarjoista. Olen huomannut, että paljon useammat pitävät TV-sarjasta enemmän kuin kirjoista, jonka takia itseäni kuumotti, kun alunperin luin Valtaistuinpelin ensimmäisen kerran. Silloin minua mietitytti, että tulenko ymmärtämään kirjasta mitään vai jaksanko edes lukea sitä loppuun saakka. Kuitenkin sain luettua kirjan yllättävän nopeasti loppuun saakka ja pidin siitä todella paljon. Tarkoitukseni oli jatkaa sarjan seuraavan osaan mahdollisimman nopeasti. Tämä oli muutama vuosi sitten, enkä ole vieläkään tarttunut sarjan toiseen osaan. Hups. Niinpä otin ensimmäisen osan käteeni ja päätin vihdoinkin yrittää jatkaa sarjaa niin pitkälle, kuin vain julkaistuja teoksia on.

Valtaistuinpeli on moniperspektiivinen eeppisen fantasiasarjan aloitus. Kirja alkaa pohjoisesta Talvivaarasta (pieni mindfuck, mutta jatketaan), joka on Starkin suvun hallinnassa. Perheen päänä olevalla Eddard Starkilla on viisi lasta ja yksi äpärä ja he elävät rauhassa pohjoisessa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun kuninkaan tärkeä neuvonantaja, Koura, kuolee salaperäisesti ja herää epäily, että hovissa oleskelevalla Lannisterin suvulla olisi jotain tekemistä asian kanssa. Kuningas Robert Baratheon ja hänen vaimonsa Cersei Lannister matkustavat pohjoiseen pyytämään Eddard Starkia uudeksi kuninkaan Kouraksi ja koko Starkin perhe hajaantuu tämän takia ympäri viittä valtakuntaa. Samaan aikaan Targaryenin suvun viimeiset jäsenet pyrkivät vahvistamaan sotajoukkojaan, jotta voisivat vallata itselleen takaisin viisi kuningaskuntaa Baratheonin hallinnasta. Daenerys Targaryen naitetaan ratsastaja heimon päällikölle ja Targaryenit ovat liikkeellä ja keräävät voimiaan. Tämän kaiken lisäksi pohjoisessa Muurilla talvi tekee tuloaan ja oudot olennot nostavat päätään.

”Valtaistuinpelissä vaihtoehdot ovat voitto tai kuolema. Välimuotoja ei ole”

Kirja on lievästi sanottuna monimutkainen. Kuitenkin on pakko sanoa, että tämä monimutkaisuus tulee esille, vasta kun yrittää selittää kirjasta toiselle. Lukiessa kaikki tuntuu loogiselta ja selkeältä, sillä tarina laajenee pikku hiljaa ja kaikki selitetään hyvin selkeästi. Martin tuo luonnollisesti esille uudet henkilöhahmot ja maailman historian sekä rakenteen. Suuren pohjatyön takia juoni etenee hitaasta ja perässä on helppo pysyä. Lisäksi kirjan pituus ei tuntunut ylitsepääsemättömältä, sillä kirja eteni kokoa ajan, vaikka juoni olikin hitaammasta päästä ja maailman historiaa kartoitettiin paljon.

Ainoat hämmennyksen hetket koko kirjan aikana tulivat minulle kirjan loppupuolella. Olin hämmentynyt kaikista henkilöistä. Hahmoja tulee paljon ja kaikilla on monimutkaiset nimet, joten oli vaikea pysyä kärryillä siinä kuka on kenellekin uskollinen ja kuka tuntee kenet. Onneksi pysyin päähenkilöissä selvillä, mutta sivuhenkilöt jäivät hieman hämäriksi.

Toisellakin lukukerralla pidin kirjasta valtavasti. Pidän hitaasti etenevästä juonesta, sekä politiikasta ja juonittelusta mitä kirjassa on. Lisäksi monet hahmot ovat mielestäni kirja vahvuus. Jokaisella hahmolla on omat itsekkäät motiivinsa. Lisäksi kukaan hahmoista ei ollut täydellinen, vaan jokainen on jotenkin kiero tai ärsyttävä. Lannisterien juonittelu sekä Eddard Starkin tyttärien kinastelu lo kustakin hahmosta epätäydellisen kuvan ja en oikein ollut kenenkään puolella, vaan seurasin tarinaa ulkopuolisena ja tuomitsin salaa jokaisen hahmon tekoja.

Pidin lisäksi siitä, miten juoni eteni todella odottamattomiin suuntiin ja piti minut koko ajan jännittyneenä. Loppu ei ole täydellinen ja kaikki ei tapahdu oikeudenmukaisesti. Loppu tuntui toivottomalta, mutta toisaalta se jätti myös odottamaan kirja tulevia osia.

Suosittelen Valtaistuinpeliä kaikille fantasiaa jo aiemmin lukeneille ja myös aloittelijoille. Kirjan maailmaa on helppo ymmärtää ja vaikka juoni on hidas, se on erittäin koukuttava. Kirja ei tunne täydellisyyttä vaan kuvaa rehellisesti ihmisyyttä sekä vallanhimoa.

Arvosana:★★★★★

Lord of Shadows (The Dark Artifices #2) - Cassandra Clare

Cassandra Clare kuuluu vakiokirjailijoihin. Voin odottaa häneltä aina mukaansatempaavaa juonta, koukuttavaa kirjoitustyyliä ja hyvin rakennettuja hahmoja. Voi olla, etten voi arvioida hänen kirjojaan täysin objektiivisesti, sillä niihin sisältyy niin paljon nostalgiaa ja hyviä muistoja. Kuitenkin yritän parhaani Lord of Shadowsin suhteen.

Lord of Shadows jatkaa suoraan siitä, mihin edellinen kirja jäi. Emman ja Julianin ystävyys ei ole entisellään Emman ja Markin suhteen takia. Kaikki himoavat the Black Volume of Death -nimistä kirjaa, jossa on voimakkaita lo ja nuoret lähtevät instituutista keijujen maailmaan etsimään sitä. Samaan aikaan alamaailman väki lyöttäytyy Klaavia vastaan ja jännitteet heidän ja varjonmetsästäjien välillä kiristyvät. Lisäksi instuuttiin astuu kadonnut Herondale Kit ja hän alkaa tutustumaan varjomaailmaan.

Aloin lukemaan kirjaa muutama kuukausi sen jälkeen kun luin sarjan ensimmäisen osan. Edelliset tapahtumat eivät siis olleet täydellisessä muistissa. Kuitenkin kirjassa asiat kertautuvat hyvin, joka auttoi minua pääsemään lukemisen vauhtiin nopeasti.

Cassadra Claren kirjoissa on aina koukuttava juoni, joka pitää aina nenäni kiinni kirjassa. odotukset olivat siis korkeat, enkä ollut pettynyt tämänkään kirjan osalta. Vaikka hänen kirjansa eivät ole mitään syvällisimiä kirjallisia teoksia, mitä maailmassa on, ne ovat todella viihdyttäviä ja vievät lukijan aivan totaalisesti mukanaan. Käänteitä on paljon ja ne jatkuvat kirjan viimeisille sivuille asti.

Tässä kirjassa tuntui, että panokset nousivat todella korkealle ja Clare ei pelkää laittaa hahmoja vaikeaan tilanteeseen ja lopetus todella yllätti minut. (Tilasin mahdollisesti Adlibriksestä seuraavan osan, koska haluan vain tietää mitä seuraavaksi tapahtuu)

Clare on mielestäni viime vuosina parantunut hahmojen suhteen ja se näkyy tässä kirjassa todella hyvin. Jokainen hahmo tuntuu itsenäiseltä ja yksilölliseltä. Lisäksi arvostan todella paljon, että tässäkin kirjassa jatkuu todella monipuolinen vähemmistöjen edustus. Se ei tunnu pakotetulta tai ylikorostetulta, vaan on vain osa hahmojen olemusta. Erityiseksi lemppariksi hahmoista nousi Kit, joka esiteltiin edellisen kirjan lopussa. Hän on todella sarkastinen, kuten Herondalet yleensä, mikä aina hurmaa minut.

Valitin Lady Midnightin arvostelussa, kuinka vanhat hahmot ovat kirjassa liikaa esillä. Tässä kirjassa heidän osuus tarinassa on pienempi, mikä on mielestäni hyvä parannus.

Kuitenkin ihmissuhteet eivät oikein olleet mieleeni tässä kirjassa. Edellisen kirjan lopussa Emma ja Mark aloittavat seurustelemaan muiden edessä, mutta he eivät ole oikeasti yhdessä. Mielestäni tämä oli todella naurettavaa ja vei tarinaa huonon suuntaan. Toisessa osassa asiaa ei käsitelty melkein yhtään. Vaikka en pitänyt koko suhteen ideasta, sitä olisi pitänyt käsitellä, koska se oli todella iso osa edellisen kirjan loppua.

Lisäksi Emman ja Julianin suhde on mielestäni todella epämukava. Heidän suhteensa tuntuu välillä absurdilta ja välillä epäterveelliseltä. Suhde oli kirjassa taka-alalla ja tässä kohtaa en oiken välitä siitä, päätyvätkö he yhteen vai eivät.

Kokonaisuudessaan Lord of Shadows käsittelee perhettä sekä ihmisuhteita. Pidin todella paljon perheen ja vastuun käsittelystä, mutta ihmissuhteet eivät oikein napanneet omalta osaltani. Kirja on lukemisen arvoinen, jos haluaa viihdyttävän juonen, eikä hae kirjalta suurta kirjallista meriittiä.

Arvosana: ★★★★

Lost Stars - Claudia Gray

Star Wars kirjat ovat minulle todella tuntematonta aluetta. En koskaan oikein välittänyt elokuvista tehdyistä kirjoista, joten en odottanut kirjalta paljoa. Ajattelin, että se olisi vain jokin monesta elokuvasta uudelleen kerrottuna kirjassa. En ajatellut, että voisin kohdata kaunista kieltä tai sydäntäsärkevää romanssia. Onneksi kuitenkin yllätyin.

Lost Stars kertoo kahdesta nuoresta, jotka ovat valmennuksessa kotiplaneetallaan, jotta pääsisivät Imperiumin armeijaan. He ovat tunteneet toisensa lapsuudesta asti ja tuntevat toisensa läpikotaisin, minkä takia he menestyvät yhdessä. Kuitenkin heidän välilleen alkaa kehittyä tunteita, jota eivät ole niin sallittuja. Sodan keskellä he joutuvat tekemään vaikeita valintoja, jotka vaikuttavat aina kumpaankin.

Grayn Lost Stars on aivan erinomainen romaani, joka pohjautuu elokuvaan. Olin niin yllättynyt, kun olin kirjan puolessa välissä. En uskonut, että tämä voisi olla näin hyvä. Kirja alkaa ennen neljättä episodia ja loppuu seitsemännen episodin alkuun, joten se käsittää todella pitkän ajan ja siinä on pieniä spoilereita alkuperäiseen Star Wars trilogiaan. Suosittelen, että katsoo koko trilogian ennen kuin lukee kirjan.

Aikajakson pituuden takia juoni on polveileva ja omalla tavallaan todella koukuttava. Tarina tuntuu todella realistiselta, vaikka se sijoittuukin Star Warsin universumiin. Kirjan keskiössä ovat tunteet ja ihmissuhteet, mistä uskon realistisuuden tulevan. Alkuperäisen trilogian tapahtumiin viitattiin vain vähän, mutta ne silti vaikuttivat juonen kulkuun. Leia, Luke ja Solo mainittiin moneen otteeseen, mutta se ei ollut minusta liiallista ja tarina keskittyi todella päähenkilöihin. Pidin todella paljon siitä, ettei kirja ollut täysin irrallinen alkuperäisestä trilogiasta.

Kirjan alku tuntui hieman kankealta dialogin ja kirjoitustyylin osalta. Tuntui, että robotit keskustelivat ennemmin kuin ihmiset. Kuitenkin tämä parani kirjan edetessä ja kaikki hahmot tuntuivat ihmismäisiltä kirjan loppuun mennessä.

Vaikka kyseessä onkin Star Wars -kirja, se keskittyi yllättävän paljon ihmissuhteisiin ja tunteisiin ja niiden osalta oli paljon pohdintaa. Tämä oli mielestäni kirjan suuri vahvuus, sillä odotin kirjaa, jossa lähinnä taistellaan avaruusaluksilla. Mielestäni kirjan romanssi on todella kaunis ja todella hyvin toteutettu. Yleensä minua alkaa ärsyttämään romanssit kirjoissa, mutta tässä se oli todella hyvin toteutettu.

Lisäksi kirjassa käsiteltiin paljon kunniaa ja miten kauan voi kunnialla ja uskollisuudella perustella tekojaan. Pidin todella paljon pohdinnasta ja siitä kuinka pitkälle se vietiin. Mielestäni se oli todella hyvin toteutettu.

En ole pitkään aikaan niin koukussa kirjaan, kuin olin tähän kirjaan. En pystynyt millään laskemaan kirjaa alas ja halusin pelkästään lukea sitä. Vaikka kirjalla oli paljon pituutta, se ei todellakaan tuntunut siltä.

Kokonaisuudessaan tämä on todella hyvin toteutettu elokuvaan liittyvä kirja. Minun tekee tämän lukukokemuksen jälkeen mieli lukea Claudia Grayn muita teoksia.

Arvosana:★★★★★

Empire of Storms (Throne of Glass #5) - Sarah J Maas

Jos luitte minun Queen of Shadowsin arvostelun, tiedätte, että se kirja oli minulle suuri haaste. Minun oli vaikea pysyä perässä tapahtumista ja kirja tuntui menevän minulta hieman ohi. Lueskelin netistä juoni tiivistelmiä, jonka jälkeen siirryin heti sarjan seuraavaan osaan: Empire of Stormis:iin.

Empire of Storms jatkaa suoraan Queen of Shadows:in tapahtumista. Erilea on todella epävakaa, koska kuuningas on kuollut. Doriania ei hyväksytä kuninkaaksi ja hänen liittyy Aelinin joukkoihin kun he palaavat Aelinin kotiin Terraseniin. Samaan aikaan Morathista peannut Elide etsii epätoivoisesti Aelinia ja Celaenaa. Manon kamppailee oman perheensä kanssa.

Tässä kirjassa tapahtui todella paljon ja vihdoinkin monien kirjojen aikana punotut langat tulivat yhteen, mikä selvensi minulle lukukokemusta todella paljon. Viimeistä kirjaa varten rakennettiin paljon eeppistä taistelua varten, mitä en jaksa odottaa. Vaikka kirja oli pitkä, se ei tuntunut tylsältä tai olevan yhtä sumua. Koko ajan tapahtui jotain ja minulla oli koko ajan tarve selvittää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Hahmoja tässä kirjassa tuntui olevan todella paljon, joten minusta tuntuu, etten päässyt olemaan kosketuksissa jokaisen hahmon kanssa kunnolla ja osan motivaatiot jäivät minulle epäselviksi. Kuitenkin päähenkilöt kirjassa olivat todella hyvin kehittyneitä ja persoonallisia. Minua kuitenkin ärsytti se kuinka samanlaiset henkilöhahmojen nimet olivat, jonka takia hahmot menivät välillä sekaisin. Lisäksi en pitänyt siitä miten jokainen henkilö tuntui aloittavan seurustelun tässä kirjassa. Kuitenkin romanssi oli melko taka-alalla, jonka takia se ei ärsyttänyt minua liikaa.

Yleisesti kirja oli minusta yksi sarjan vahvimmista. Minulle jäi todella hyvä tunne kirjan lukemisesta ja en malta odottaa että saan seuraavan osan käsiini. Vaikka en pitänyt kaikista kirajan osa-aluista, Sarah J Maasin lumoava kirjoitustyyli ja koukuttava juoni pitävät minut innostuneena sarjan viimeisestä osasta.

Arvosana:★★★★

Metamorphoses - Ovid

Minä luin yläasteella latinaa ja olin siitä todella innostunut. Kuitenkin vuosien kuluessa kun en enää opiskellut sitä aktiivisesti kaikki oppimani alkoi unohtua pikku hiljaa. Olen edelleen todella kiinnostunut aiheesta ja halusin palauttaa hieman antiikin aikaa elämääni. Näin ollen otin käteeni tutun ja turvallisen Ovidiuksen Metamorfoosit teoksen.

Metamorfoosit käy läpi roomalaista ja kreikkalaista mytologiaa runomuodossa. Ovidin tavoitteena oli kirjaa kirjoittaessa kuuta koko mytologia yksiin kansiin, jonka takia teos onkin todella suuri. Kirja alkaa maailman luomisesta ja päättyy Caesarin kuolemaan. Näin ollen se kattaa todella pitkän ajan ja onkin todella kattava, jos haluaa tutustua roomalaiseen mytologiaa.

Minä pidin Metamorfooseista todella paljon. Pääsin takaisin antiikin maailmaan välittömästi kirjan avatessani ja innosti minua paljon opiskelemaan lisää. Kirjaa lukiessa tuli mieleen kaikki ne oppitunnit, jolloin opettaja selitti taruista ja oikeista historiallisista tapahtumista.

Runoista osa oli minulle tuttuja ja juuri ne jäivät minulle parhaiten mieleen kirjasta. Osa runoista jäi hieman hämäräksi, koska kieli oli vaikeaa. Yleisesti nautin todella paljon eri taruista. Minua yllätti paljon se kuinka paljon yhtäläisyyksiä näillä taruilla ja Raamatun kertomuksilla on. Lisäksi näin yhtäläisyyksiä, mitä tarinoilla on myöhemmin julkaistuun taiteeseen ja miten paljon taiteilijat ovat saaneet inspiraatiota kirjasta.

Ovidin kieli on todella runollista. Hän kirjoitti kirjan heksametrillä, joten runojen säkeet ovat todella pitkiä, joten minun piti keskittyä todella lukiessani niitä. Kieli oli mielestäni kaunista, mutta hämmennyin välillä.

Minun on vaikea arvioida kirjaa, koska se koostui niin yksittäisistä runoista, joista toisia rakastin ja toiset tuntuivat tylsiltä. Kuitenkin kirja toi minut todella hyvälle tuulelle, joten sen perusteella voin antaa kirjalle neljä tähteä. Suosittelen todella paljon kirjan lukemista, jos aihealue kiinnostaa yhtään!

Arvosana: ★★★★

Queen of Shadows (Throne of Glass #4) - Sarah J. Maas

Minulla on hieman ristiriitaiset fiilikset Throne of Glass -sarjan neljännestä osasta, mikä tekee tästä erittäin hankalan kirjan arvioida. Taustana: kirja alkoi hyvin ja pidin siitä todella paljon. Kuitenkin kirjan keskiosa on minulle yhtä iso sumua. En tiedä oliko vika minussa vai kirjassa, että siitä ei jäänyt mitään mieleen. Loppuun menessä kuitenkin olin kärryillä ja pidin siitä todella paljon. Joten tämä arvio tulee olemaan hieman sekava ja vajaavainen. Aion varmasti lukea kirjan uudestaan jossain kohtaa, koska haluan saada kokonaisvaltaisemman kuvan kirjasta.

Näin aluksi haluan vielä muistuttaa että tässä ei ole spoilereita Queen of Shadows -kirjaan, mutta spoilereita aikaisempiin sarjan osiin!

Queen of Shadows jatkaa Throne of Glass sarjaa siitä mihin Heir of Fire Jäi. Aelin palaa takaisin Ereliaan ja Rowan hänen mukanaan.  Hän on valmis kuningattareksi ja muut saavat tietää hänen oikean identiteettinsä. Yhdessä vanhojen ja uusien tuttaviensa kanssa, he aloittava suuren operaation kuninkaan toimien selvittämisestä ja hänen pysäyttämisestä. Samalla Manon on 13 soturinsa kanssa seikkailujaan.

Kirjan alku nappaa mukaan välittömästi tarinaan ja se tuntui luonnolliselta jatkolta edelliselle kirjalle. Alussa kerrattiin hieman mitä edellisessä kirjoissa oli tapahtunut, mikä oli todella hyvä minulle, koska minusta tuntui että olin unohtanut paljon.

Maas esitteli kirjassa monia uusia hahmoja sarjaan, Kuitenkaan mikään hahmo ei jäänyt erityisesti mieleen ja ne tuntuivat olevan selvästi taustalla ja eivät tuntuneet välttämättömiltä juonelle. Eniten minua kiinnosti edellisissä kirjoissa olleet hahmot. Hieman jäi harmittamaan kun Dorian oli todella taka-alalla mutta silti lopussa asia muuttui ja olin tyytyväinen.

Juoni oli kirjan pituuden takia hidas ja niin sanottu slow burner. Tämän takia varmaankin en pystynyt keskittymään kirjaan niin hyvin kuin olisin halunnut. Kuitenkin lopetus oli uskomaton, kuten Maasin kirjoissa yleensä on.

Yleisesti pidin tästä kirjasta, mutta haluan lukea sen uudestaan vahvistaakseen mielipiteeni. Sarja jatkuu vahvaan suuntaan ja odotan todella paljon seuraavan osan lukemista.


Arvosana: ★★★ 1/2