Crown of Midnight jatkaa Throne of Glass -sarjaa ensimmäisen osan juonenkäänteistä. Celaena Sardothian on kuninkaan salamurhaaja ja on toiminut tehtävässään jo jonkin aikaa. Hänellä on kuitenkin salaisuus. Hän ei ole murhannut kuninkaan listaamia henkilöitä, vaan auttanut heitä pakenemaan maasta. Celaena saa tehtäväkseen murhata Archer-nimisen henkilön kuukauden sisällä. Hän löytää hänet hetkessä, mutta ei murhaa häntä vaan kertoo Archerille, että hänen on paettava kuukaudessa. Archer antaa Celanalle tietoja maanalaisesta vastarintaliikkeestä, joka taistelee kuningasta vastaan tämän kuukauden aikana, mikä johtaa Celaenan tutkimaan kuninkaan motiiveja ja hovin salaisuuksia.
Pääsin vihdoinkin tämän kirjan pariin. Tuntuu siltä, että luin Throne of Glass -kirjan puoli ikuisuutta sitten, vaikka se olikin viime kuussa. Odotin todella paljon tämä lukemista ja en ollut pettynyt. Uskon että tästä tulee yksi lempisarjoistani.
Crown of Midnight on vahva jatko-osa Throne of Glass -kirjalle. Tarinaa jatkuu luontevasti ja koukutti minut heti kun avasin kirjan. Maailmasta saatiin tietää paljon lisää ja juoni on paljon monimutkaisempi kuin ensimmäisessä osassa, mistä huomaa että sarja kehittyy hyvään suuntaan. Kirjan tunnelma oli aivan erilainen kuin ensimmäisessä osassa. Kun ensimmäinen osa keskittyi kilpailuun, niin tämä osa laajentui koko Maasin luomaan mailmaan. maailmaan.
Juoni tässä kirjassa oli huomattavasti parempi kuin ensimmäisessä. Mielestäni ensimmäinen muistutti paljon Nälkäpeliä tai Outolintua, mutta Crown of Midnight on oma uniikki teoksensa. Jokaisella sivulla tapahtuu jotain ja aina on vain pakko jatkaa lukemista kun haluaa tietää lisää. Lopun käänne tuli minulle täysin puskista ja haluan seuraavan kirja käsiini HETI.
Ihmissuhteet tässä kirjassa taas olivat mielestäni heikompia kuin edellisessä. Nehemian ja Celaenan ystävyys on edelleen vahva ja pidin siitä. Kuitenkin ensimmäisessä osassa vihjailtu kolmiodraama on tässä osassa suuremaassa osassa ja hieman ärsyttävä, koska kirja pärjäisi vallan mainiosti ilman sitä ja olisi vahvampi kokonaisuus. Pyörittelin välillä silmiäni koko puuhalle. Erityisesti en pidä siitä kuinka Celaenan olemassaolo on saanut Chaolin ja Dorian ystävyyden heikentymään. Toivon todella, että tämä korjautuu tulevaissa osissa.
Throne of Glass -kirjassa ei tullut hirveästi esille että sarja on juuri fantasiasarja, mutta tässä osassa fantasiamaiset elementit olivat suuremmassa osassa ja niistä saatiin tietää paljon enemmän. Toivon, että seuraavissakin osissa kirjojen maailma kehittyy ja laajenee, koska pidin siitä todella paljon tässä osassa.
Henkilöhahmot olivat tässä osassa mahtavia. Lempparini on, ja tulee aina olemaan, Celaena. Hän ei ollut enää tässä osassa ärsyttävän ylimielinen niinkuin ensimmäisessä, vaan hänellä oli terve mielikuva omasta arvostaan, eikä antanut muiden kohdella häntä huonosti. Tämä oli todella tärkeä viesti ja arvostan kirjaa sen antamisesta. Chaol ja Dorian olivat hieman angstisia, minkä voi jokseenkin ymmärtää, mutta muuten en oikein pitänyt heistä (olen TeamCelaena).
Tässä sarjassa on omat puutteensa (kolmiodraama, kolmiodraama ja kolmiodraama) ja näen sen. Kuitenkin pidän juonesta ja maailmasta niin paljon, etten voi muuta kuin antaa näille kirjoille hyvät arvostelut. Mielestäni kirjojen romanssi on onneksi niin pienessä asemassa, ettei se haittaa yleistä juonta. Kirjat kuitenkin pitenevät tästä, joten saa nähdä miten silloin tapahtuu kolmiodraaman ja juonen suhteelle. Olen hieman peloissani sen suhteen, mutta odotan paljon juonelta ja maailmalta, jota Maas rakentaa. Suosittelen paljon tätä sarjaa kaikille fantasian ystäville!
Arvostelu: ★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti